PihamainaVieraslaji

Acridotheres tristis

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Pihamaina on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.


Yleiskuvaus

Pihamaina on Aasiasta kotoisin oleva kaikkiruokainen varpuslintu. Se syö hyönteisiä sekä muita selkärangattomia ja myös raatoja, jätteitä sekä hedelmiä ja siemeniä. Laji pesii puunkoloissa.

Pihamaina voi oppia matkimaan ihmispuhetta, mikä on tehnyt siitä suositun häkkilinnun joissain osissa maailmaa, ja esimerkiksi Mallorcalla lemmikkilintuja on päässyt karkaamaan ja niitä on vapautettu luontoon.


Tunnistaminen

Pihamaina on hieman kottaraista suurempi, noin 22–25 senttimetriä pitkä lintu, joka painaa 100–130 grammaa. Se on väritykseltään pääosin rusehtava, mutta pää ja rinta ovat mustanharmaat ja alaperä, pyrstön kulmat ja siipilaikku ovat valkoiset. Sillä on keltainen laikku silmän alapuolella, ja myös jalat ovat keltaiset. Koiras- ja naaraslintu ovat samanvärisiä.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Pihamaina on kotoisin Keski-Aasiasta ja Afganistanin, Intian niemimaan ja Kaakkois-Aasian alueelta. Laji on levinnyt luontaisesti Keski- ja Kaakkois-Aasiasta pohjoiseen päin, muun muassa eteläiseen Venäjään. Pihamainaa on kulkeutunut ihmisen mukana Eurooppaan tahallisesti sekä tahattomasti esimerkiksi laivojen mukana. Euroopassa pihamaina yksilöitä on karannut eläintarhoista ja yksityisomistajilta ja sitä on myös tarkoituksellisesti vapautettu luontoon.

Euroopassa  laji on muodostanut vakiintuneita populaatioita ainakin Portugaliin ja Italiaan, ja sitä on tavattu myös muualla Välimeren alueella, kuten Espanjassa, Ranskassa ja Kroatiassa. Lisäksi havaintoja on myös Belgiasta, Itävallasta, Puolasta, Saksasta, Alankomaista ja Ruotsista. Suomessa laji on tavattu vuonna 2014, jolloin yksi häkkikarkulaiseksi tulkittu pihamaina nähtiin Saaristomerellä sekä Utön että Jurmon saarilla. Ilmaston lämmetessä pihamainalla on potentiaalinen mahdollisuus levitä lähes kaikille EU:n eliömaantieteellisille alueille, ainoastaan arktinen alue poisluettuna.

Pihamainan alkuperäinen levinneisyysalue on ilmastoltaan trooppinen, mutta laji on sittemmin sopeutunut hyvin erilaisiin ilmastoihin. Lajia tavataan muun muassa avoimilla alueilla, pensaikoissa, viljelyalueilla sekä urbaaneissa ympäristöissä


Haitat

Pihamaina uhkaa EU:n alkuperäisen lintulajiston biodiversiteettiä muun muassa rosvoamalla pesiä sekä kilpailemalla ravinnosta ja pesäkoloista. Lisäksi pihamaina-yksilöiden mukana voi levitä alkuperäiseen lajistoon tarttuvia tauteja ja parasiittejä. Pihamainan mukana tiedetään kulkeutuneen myös vieraslajikasveja.


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki pihamainaa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Pihamainaa ei saa luovuttaa eteenpäin. Ilmoita aina havaintosi pihamainasta.


Lisätiedot

CABI: Acridotheres tristis (common myna)

Global invasive species database: Acridotheres tristis


Kuvaustekstin laatijat

MMM 2019; Tuomas Seimola (Luke) 2020, päivitys Luke 2021

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: pihamaina
Tieteellinen nimi: Acridotheres tristis
Vakiintuneisuus: Satunnainen

  • EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203)
Havaintokartta