KotisirkkaVieraslaji

Acheta domesticus

Yleiskuvaus

Kotisirkan aiheuttama haitta on vähäinen. Sitä voidaan kuitenkin russakan tavoin pitää mahdollisena tartunnan levittäjänä. Koiraan voimakas siritys voi olla häiritsevää.

Aikuinen kotisirkka on 2 cm pitkä, mutta pitkät perälisäkkeet ja tuntosarvet lisäävät pituutta. Sirkka muistuttaa rakenteeltaan heinäsirkkoja, mutta on niitä litteämpi ja tukevampi. Väri on kellanruskea. Etuselässä ja päässä näkyy tummempia kuvioita. Takajalat ovat kehittyneet voimakkaiksi hyppyjaloiksi. Kuuloelin on etusäärissä. Toukan muodonvaihdos on vaillinainen ja toukka-asteet ovat aikuisen näköisiä, mutta pienempiä.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Kotisirkka on alkujaan kotoisin Pohjois-Afrikasta. Keskuslämmityksen yleistyminen hävitti ennen Itä-Suomen puulämmitteisissä taloissa yleensä sirittäneen lajin lähes kokonaan. Se alkoi jälleen yleistyä kaatopaikoilla, laitosten keittiöissä ja sosiaalitiloissa sekä kasvihuoneissa.


Haitat

Kotisirkka on lähes kaikkiruokainen syöden kasvinosia, viljatuotteita, kuolleita hyönteisiä ja jopa paperia ja tekstiilejä. Naaras laskee noin 1000 munaa, joiden kehitys aikuiseksi kestää vuoden.


Torjuntakeinot

Kotisirkkaa tavataan tavallisesti yksittäisinä yksilöinä. Äänen perusteella ne on helppo todeta ja paikallistaa. Varsinainen torjunta on vain harvoin tarpeen.


Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.


Kuvaustekstin laatijat

Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke)

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: kotisirkka
Tieteellinen nimi: Acheta domesticus
Vakiintuneisuus: Satunnainen

Havaintokartta