Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta)

Punakorvakilpikonna
(Trachemys scripta)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Matelijat (Reptilia)
              • Testudines
                • Cryptodira
                  • Emydidae
                    • Trachemys
Kuva: Luis García (Zaqarbal), CC-BY-SA-4.0
Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta) - Luis García (Zaqarbal), CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta Schoepff, 1792)

Punakorvakilpikonna täysin vesielämään sopeutunut ja vedestä riippuvainen kilpikonnalaji. Se suosii makeita, lämpimiä ja matalia, hitaasti virtaavia tai seisovia vesiä. Vaihtolämpöisinä eläiminä ne nousevat mielellään rantakallioille, -kiville tai veteen kaatuneille puunrungoille lämmittelemään auringon valossa.

Ravinnokseen nuoret punakirvakilpikonnat käyttävät pieniä vesieläimiä, kuten vesihyönteisten ja sammakoiden toukkia, nilviäisiä ja pieniä kaloja. Vanhemmat yksilöt ovat enemmän kaikkiruokaisia syöden eläinravinnon lisäksi myös vesikasveja ja esim. veteen pudonneita hedelmiä ja marjoja.

Paritteluaika on keväällä. Naaras laskee hedelmöityneet munat maalle kaivamaansa kuoppaan, jonka se peittelee munimisen jälkeen. Pesäkuopassa on naaraan koosta riippuen 2-30 munaa, jotka hautoutuvat parissa kuukaudessa poikasiksi. Jos munat hautoutuvat alle 27 celsiusasteen lämpötilassa, niistä kuoriutuu vain koiraita. Munien hautoutuminen naaraiksi vaatii korkeampaa lämpötilaa. Kesän pituudesta riippuen naaras voi munia parin viikon välein viisikin pesällistä munia.

Talveksi punakorvakilpikonnat ovat lepotilassa matalien järvien tai lampien pohjalla, joskus myös maalla kivien tai kantojen alla. Lepokausi alkaa kun lämpötila laskee 10 Celsius-asteeseen ja kestää korkeintaan puoli vuotta (lokakuusta huhtikuuhun). Lepotilan aikana punakorvakilpikonnat ovat paikoillaan, eivätkä syö tai ulosta. Niiden aineenvaihdunta hidastuu noin 80% ja ne selviytyvät lähes anaerobisissa oloissa useita viikkoja.

Tunnistaminen

Punakorvakilpikonna on saanut nimensä pään molemmilla puolilla, silmien takana sijaitsevista punaisista poikkiraidoista. Muutoin pää, jalat ja häntä ovat vihreät ja niissä on epäsäännöllisiä keltaisia raitoja. Vatsakilpi ja selkäkilven alapuoli ovat keltaiset ja niissä on tummanruskeita tai mustia kuvioita. Ruskeassa selkäkilvessä on ohuita keltaisia ja tummia raitoja. Kilpi on soikea, naarailla pyöreämpi kuin koirailla. Punakorvakilpikonna on tavallisesti 15-20 cm:n pituinen, suuret naaraat voivat olla lähes 40 cm:n mittaisia.

Alkuperä ja levinneisyys

Punakorvakilpikonna on peräisin Pohjois-Amerikasta Mississipin ja Meksikonlahden alueelta. Alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Coloradosta Virginian kautta Floridaan ja Pohjois-Meksikoon. Suosittuna lemmikkieläimenä sitä on kasvatettu suuressa mittakaavassa lammikoissa ja akvaarioissa pidettäväksi ja levitetty muuallekin Pohjois-Amerikkaan sekä viety mm. Australiaan, Eurooppaan, Etelä-Amerikkaan sekä Etelä- ja Itä-Aasiaan. Luontoon karanneet tai vapautetut eläimet ovat muodostaneet uusille sopiville elinalueille luontaisesti lisääntyviä populaatioita.

Euroopassa punakorvakilpikonnapopulaatioita on tavattu ainakin Ranskassa, Kreikassa, Italiassa, Saksassa, Latviassa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa, Espanjassa, Sveitsissä ja Turkissa. Myös Pohjoismaissakin, Suomessakin lemmikkiharrastajat ovat päästäneet punakorvakilpikonnia luontoon, mutta toistaiseksi ne eivät ole pitkän ja kylmän talven vuoksi muodostaneet luontaisesti lisääntyviä populaatioita. Punakorvakilpikonnaa pidetään nykyisin yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.

Haitat

Uusilla elinalueilla luontoon karanneet tai vapautetut punakorvakilpikonnat kilpailevat alkuperäislajien kanssa ravinnosta ja elintilasta. Kun ne lisäksi ovat kaikkiruokaisia, sopeutumiskykyisiä ja tehokkaita lisääntyjiä ne voivat helposti syrjäyttää alkuperäisiä vesikilpikonnalajeja ja vaikuttaa laajasti koko vesiekosysteemiin ja biodiversiteettiin. Vaarassa on mm. erittäin harvinainen Euroopansuokilpikonna (Emys orbicularis). Punakorvakilpikonnat kantavat usein myös ihmisillekin haitallista salmonellabakteeria ja levittävät muita alkuperäislajeille vaarallisia tauteja ja loisia.

Torjunta

Pienet punakorvakilpikonnat ovat melko helppoja lemmikkejä. Isommaksi kasvettuaan ne vaativat suhteellisen ison vesialtaan, jonka hoitaminen on huomattavasti hankalampaa. Tämän vuoksi lemmikkiharrastajat vapauttavat niitä usein edesvastuuttomasti luontoon.

Tärkeintä Punakorvakilpikonnan leviämisen estämisessä on kieltää niiden myynti, kuljettaminen tai pitäminen alkuperäalueen ulkopuolella. Myös lemmikkeinä pidettyjen eläinten vapauttaminen tai luontoon karkaaminen tulee estää. Luontoon päässeitä punakorvakilpikonnia voidaan poistaa pyytämällä aikuisia kilpikonnia tai hävittämällä niiden munapesiä. Hankaluutena on niiden sekoittuminen alkuperäislajien joukkoon ja poiston kohdentaminen pelkästään niihin.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

 

Lisätiedot

Lisätiedot

CABI Invasive species compendium: Trachemys scripta elegans (red-eared slider)

Gobal Invasive Species Databas: Trachemys scripta elegans (reptile)

Viitteitä

Thomas, R.B. 2006. Trachemys scripta - Slider or Yellow-Bellied Slider. In: Meylan, P.A. (ed.), Biologya and Conservation of Florida Turtles, pp. 296-312. Chelonian Research Foundation, Lunenburg, MA

Win Kirkpatrick, Amanda Page and Marion Massam. 2007. Pond Slider (Trachemys scripta) risk assessments for Australia. Department of Agriculture and Food, Western Australia.

Chen and Lue, 1998. Ecological notes on feral populations of Trachemys scripta elegans in northern Taiwan. Chelonian Conservation & Biology. 3(1). Aug., 1998. 87-90.  rinnakkaistallenne (PDF) tallenne 2

Kuvauksen laatijat

Ari Saura (Luke) - päivitetty 15.3.2016