Usein kysyttyä

Sisällysluettelo

• Yleistä vieraslajeista
  • Vieraslajien määritelmät
  • Havaintojen ilmoittaminen
• Vieraslajisäädökset
  • Vieraslajiluettelot
  • Millä perusteella vieraslajista tehdään lajikortti vieraslajit.fi -sivustolle?
  • Kasvatus- ja myyntikielto sekä valvonta
• Kasvit
  • Vastuut, velvollisuudet ja apu haitallisen vieraslajin hävittämiseksi
  • Vieraslajijätteen hävittäminen
  • Komealupiini
  • Kurtturuusu
• Vieraslajieläimet
  • Lajiryhmät: lepakot, petonisäkkäät ja linnut
  • espanjansiruetana
  • täplärapu
  • supikoira ja minkki
  • matelijat
• Haitalliset vieraslajit lemmikkieläiminä
  • Koirasusi
  • Vierasnisäkkäät lemmikkeinä
  • Lemmikistä luopuminen, myynti ja kuljettaminen
• Ennaltaehkäisy, leviäminen, haitat ja riskit

Yleistä vieraslajeista

Mikä on vieraslaji? Entä haitallinen vieraslaji? 

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella edesauttanut. Vieraslaji on siis ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ja levinnyt alueelle, minne se ilman ihmisen apua ei olisi vielä luontaisesti levinnyt.

Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita.

Kuinka paljon Suomessa on vieraslajeja?

Vieraslajien tarkka lukumäärä ei ole yksiselitteinen. Kansallisella vieraslajit.fi-sivustolta löytyy Suomessa kansallisesti sekä EU:ssa haitalliseksi säädetyt vieraslajit. Kansallisessa vierasluettelossa on tällä hetkellä 23 lajin lisäksi kahdeksan lajiryhmää ja yksi lajiristeymä. Kansallista vieraslajiluetteloa päivitetään parhaillaan. Kansallisen vieraslajiluettelon lisäksi on EU:n vieraslajiluettelo, jonka lajit on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi koko EU:n tasolla. EU:n vieraslajiluetteloon kuuluu 88 lajia, joista 47 on eläinlajia ja 41 on kasvilajia. Vain kaikkein haitallisimmat vieraslajit on sisällytetty luetteloihin, ja vain osa EU:n vieraslajiluettelon lajeista esiintyy Suomessa. Sekä Suomessa että Euroopassa esiintyy runsaasti enemmän vieraslajeja, mutta kaikkia lajeja ei ole tarpeellista sisällyttää vieraslajiluetteloihin.

Lisäksi vieraslajit.fi-sivustolla on mukana myös Ruokaviraston alaisia kaikkein keskeisimpiä karanteeni- ja laatutuhoojia, jotka ovat vieraslajeja. Sivustolla on lisäksi vuonna 2012 julkaistussa vieraslajistrategiassa mainittuja vieraslajeja sekä muita vieraslajeja, joihin on syytä kiinnittää huomiota luontoon leviämisen ja mahdollisten haittojen vuoksi. Vieraslajistrategia sisältää vieraslajeista tärkeää taustatietoa, mutta sitä ei enää ylläpidetä.

Kaikkiaan vieraslajit.fi-sivustolla esitellään 400−500 vieraslajia. Suomeen myös saapuu uusia vieraslajeja.

Sekä EU:n että kansallista vieraslajiluetteloa päivitetään tarpeen mukaan.

Mikä on tulokaslaji?

Tulokaslajit puolestaan tulevat maahamme omin voimin luonnollisesti leviämällä. Eli lajit, jotka luontaisesti leviävät Suomeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Miksi ei torjuta myös muita haitallisia lajeja, kuten valkoposkihanhea?

Valkoposkihanhi ei ole vieraslaji vaan tulokaslaji, sillä se on levinnyt Suomeen luonnollisesti. Lajit, jotka eivät leviä ihmisen mukana tarkoituksella tai tahattomasti, eivät kuulu vieraslajilainsäädännön piiriin.

Lisätietoa vieraslajin, haitallisen vieraslajin ja tuloskaslajin määritelmistä 

Pitääkö vieraslajihavainnosta ilmoittaa? Minne voin ilmoittaa vieraslajihavaintoni?

Havainnot haitallisista vieraslajeista kannattaa aina ilmoittaa Vieraslajit.fi -sivuston kohdassa Havainnot.

Tavoitteena on saada tarkempaa tietoa lajien levinneisyydestä ja esiintymien vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, jotta torjuntatoimet osataan kohdistaa alueille, missä niistä saadaan myös kustannuksiin nähden paras hyöty. Havainnoista voi ilmoittaa myös oman kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vieraslajisäädökset

Koottua tietoa vieraslajisäädöksistä: kansalliset säädökset, EU:n vieraslajisäädökset, ja hallintasuunnitelmat.

EU:n ja kansallinen vieraslajiluettelo

EU:n vieraslajiluettelo sisältää ne EU:ssa haitalliseksi säädetyt vieraslajit, joihin EU:n vieraslajiasetusta sovelletaan. Vieraslajiluettelosta on säädetty EU:n komission erillisellä asetuksella. EU:n vieraslajiuetteloa päivitetään tarpeen mukaan.

Kansallinen vieraslajiluettelo sisältää ne haitalliset vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Kansallisesta vieraslajiluettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Kansallista vieraslajiuetteloa päivitetään tarpeen mukaan.

Siirry vieraslajiluetteloon ja valitse vasemmalla olevista rajausvaihtoehdoista EU: n vieraslajiluettelo tai kansallinen vieraslajiluettelo.

Miten toimitaan, jos laji ei kuulu EU:n eikä kansalliseen vieraslajiluetteloon, mutta se on Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitalliseksi lajiksi?

Säädöksin haitallisiksi vieraslajeiksi määriteltyjä ovat EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon otetut vieraslajit. Vieraslajistrategiassa haitallisiksi luokitellut vieraslajit, joita ei ainakaan toistaiseksi ole otettu kumpaankaan vieraslajiluetteloon, eivät ole säädösten kaikkien kieltojen alaisia. Näitä vieraslajeja koskee ainoastaan vieraslajien riskienhallintalain 3 §, jossa säädetään kielto päästää tällainen vieraslaji leviämään ympäristöön.

Merkittävin keino torjua ja estää niiden vieraslajien leviämistä, jotka eivät sisälly kumpaankaan luetteloon, mutta jotka ovat kansallisessa vieraslajistrategiassa luokiteltu haitallisiksi, on levittää tietoa lajien aiheuttamista haitoista sekä lajien torjuntakeinoista. Ihmisiä tulisi ohjeistaa kasvattamaan tällaisia lajeja niin, ettei kasvien lisääntymiskykyisiä osia pääse leviämään puutarhan tai muun kasvupaikan ulkopuolelle. Tässä, kuten EU:n ja kansallisen vieraslajiluettelon lajienkin torjunnassa, voidaan hyödyntää esimerkiksi vapaaehtoisia tiedotus- tai hävittämiskampanjoita.

Mitä merkitsee se, että vieraslaji kuuluu EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon?

EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvaa haitalliseksi säädettyä vieraslajia ei saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Lajia ei saa kasvattaa eikä myydä tai markkinoida. Lajin päästäminen ympäristöön on kielletty.

Kansallisen vieraslajiluettelon lajeja koskevat samat kiellot. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että jotakin kieltoa ei sovelleta kansallisesti haitalliseksi säädettyyn vieraslajiin tai sen tiettyyn käyttötarkoitukseen. Vieraslajin, myös niiden, jotka eivät sisälly EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, ympäristöön päästäminen on kuitenkin aina kielletty.

Millä perusteella vieraslajista tehdään lajikortti vieraslajit.fi -sivustolle?

Vieraslajit.fi-sivustolle pyritään kokoamaan tietoa vieraslajeista mahdollisimman laajasti. Lajikortit tehdään aina haitallisiksi vieraslajeiksi säädetyille lajeille, eli EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluville vieraslajeille. Lajikortti voidaan tehdä myös muille tunnetuimmille ja luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisimmille vieraslajeille, joihin on syytä kiinnittää huomiota luontoon leviämisen ja mahdollisten haittojen vuoksi. Uusien lajikorttien tarvetta arvioi laaja-alaisesti ja tapauskohtaisesti useat vieraslajiasiantuntijat sekä vieraslajiasiantuntijaryhmät.

Miten lajit lisätään kansalliseen vieraslajiluetteloon?

Uusia lajeja lisätään kansalliseen vieraslajiluetteloon tarpeen mukaan. Uusien vieraslajien lisäämistä luetteloon arvioi maa- ja metsätalousministeriön asettama asiantuntijaryhmä ja Luonnonvarakeskuksen tiede- ja tutkijapohjainen vieraslajiasiantuntijaverkosto. Arviointi toteutetaan yhtenäisen kaksivaiheisen riskiarvioinnin ja kriteeristön sekä asiantuntija-arvioinnin pohjalta. Kansallisesta vieraslajiluettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriö esittää edellä mainitun yhtenäisen kaksivaiheisen arviointityön, laaja-alaisten asiantuntija-arvioiden sekä vieraslajilainsäädännön toimeenpanoon käytettävissä olevan resurssitilanteen perusteella asetuksen päivitystarpeet sekä kansalliseen luetteloon lisättävät kaikkein kustannustehokkaimmin ja kiireellisimmin torjuttavat vieraslajit. Asetusehdotuksesta pyydetään lausuntoja.

Kansallinen vieraslajiluettelo sisältää ne haitalliset vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon, mutta joita voidaan pitää Suomen oloissa haitallisina. Tavoitteena on torjua mahdollisimman kustannustehokkaasti haitallisista vieraslajeista aiheutuvia haittoja ja riskejä Suomen luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle, elinkeinoille sekä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnille. 

Jos haitalliseksi säädettyyn lajiin kuuluu alalajeja ja lajikkeita, onko myös ne säädetty haitallisiksi?

Lainsäädäntö koskee koko lajia eli myös lajista jalostetut lajikkeet ovat lainsäädännön alaisia. Joistakin lajeista, erityisesti suosituista puutarhakasveista, voi löytyä eri lajeista jalostettuja lajiristeymiä. Lajiristeymät eivät ole vieraslajilainsäädännön alaisia, ellei niin ole erikseen mainittu.

Esimerkki 1: Kurtturuusu (Rosa rugosa) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä koskee myös sen valkokukkaista muotoa (Rosa rugosa f. alba), mutta ei kurtturuusun avulla risteytettyjä tarhakurtturuusuja.

Esimerkki 2: Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä koskee myös siitä jalostettua lajiketta pikkupihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia ’Sem’), mutta ei pajuangervoristeymiä kuten rusopajuangervo.

Esimerkki 3: Suomessa on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi kolme vierasperäistä piiskulajia: kanadanpiisku (Solidago canadensis), isopiisku (Solidago gigantea) ja korkeapiisku (Solidago altissima). Eri piiskulajeista on jalostettu lajiristeymiä eli tarhapiiskuja (S. Canadensis -Ryhmä), jotka eivät ole vieraslajilainsäädännön alaisia.

Esimerkki 4: Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Tämä koskee kaikkia siitä suoraan jalostettuja muotoja, kuten ’Leopoldii’ ja ’Esk Sunset’.

Vaikka vierasperäistä lajiristeymää ei olisikaan säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, voi sekin levitä tehokkaasti luontoon ja pystyä syrjäyttämään alkuperäistä lajistoa, uhaten luonnon monimuotoisuutta. Kaikkien vierasperäisten lajien päästäminen luontoon on kiellettyä (kansallinen vieraslajilaki 3 §). Siksi omassa puutarhassa kannattaakin suosia kotimaisia lajeja.

Kasvatus- ja myyntikielto, valvonta

Haitallisen vieraslajikasvin kasvatuskielto – Mitä se tarkoittaa?

Haitalliseksi säädetyn vieraslajin, joka sisältyy EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, kasvattaminen on kiellettyä, joten kiinteistön omistajan tai haltijan on hävitettävä tällaisen haitallisen vieraslajikasvin esiintymä alueeltaan. Vieraslajilain mukaan voi kuitenkin olla riittävää, että hävittämisen sijaan lajin leviäminen estetään tehokkaasti.

Hävittämisvelvoite voi siis koskea myös naapurikiinteistöltä tai muualta ympäristöstä levinneitä esiintymiä, vaikka niitä ei aktiivisesti kasvatettaisi. Esimerkiksi naapurustossa olisikin syytä ryhtyä torjuntaan samanaikaisesti ja yhteistyössä, jotta lajin uudelleen leviäminen saataisiin tehokkaasti estettyä.

Kunta vastaa yleisten alueiden omistajana, ettei haitallisten vieraslajikasvien anneta lisääntyä kunnalle kuuluvilla alueilla. Etenkin säännöllisessä hoidossa olevilla kunnan alueilla, kuten katujen viheralueilla, puistoissa ja uimarannoilla haitalliseksi säädetyn vieraslajikasvin esiintymät on vieraslajilain näkökulmasta perusteltua yleensä rinnastaa lajin kasvattamiseen.

Tienpitäjä vastaa tiehen kuuluvien alueiden hoidosta ja kunnossapidosta. Näiden alueiden pinta-ala on erittäin suuri, ja kunnossapidon tarve ja sisältö vaihtelevat samoillakin tieosuuksilla merkittävästi. Tämä on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko haitallisen vieraslajikasvin esiintymä tiehen kuuluvalla alueella perusteltua rinnastaa kasvattamiseen.

Lisätietoa Kasvatuskielto-sivulla

Koskevatko EU:n vieraslajiluettelo ja kansallinen vieraslajiluettelo kieltoineen myös kaupallisia toimijoita, kuten taimitarhoja ja -myymälöitä tai akvaario- ja lemmikkieläinkauppoja? Miten tulee toimia, jos myynnissä oleva vieraslaji on otettu EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon?

EU:n tai kansallisessa vieraslajiluettelossa olevien lajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito on kielletty.

EU:n vieraslajiluetteloon lisättyjä uusia lajeja koskevat kiellot ja rajoitukset astuvat voimaan toimeenpanoasetuksen voimaantulon yhteydessä. Lajien maahantuonti on sen jälkeen kiellettyä ja vanhat varastot pitää pääsääntöisesti hävittää. Yritykset voivat kuitenkin vielä kahden vuoden ajan myydä lajeja sellaiseen tutkimuskäyttöön tai lääketieteelliseen tuotantoon, johon on myönnetty erikseen lupa. Määräaikojen jälkeen yritykset eivät saa enää varastoida lajeja. Kuluttajille lajeja ei saa enää myydä.

Mitä tehdä, jos huomaan EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvan vieraslajin olevan kaupan tai siihen liittyviä osto- tai myynti-ilmoituksia?

Asiasta voi ilmoittaa alueelliselle ELY-keskukselle, joka valvoo vieraslajilain noudattamista, esimerkiksi lähettämällä havainnosta tiedon ympäristöasioiden asiakaspalveluun.

Kuka valvoo, että vieraslajisäädöksiä noudatetaan?

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) valvoo EU:n vieraslajiasetuksen ja kansallisen vieraslajilain ja -asetuksen noudattamista. Maahantuontia koskevien vieraslajisäännösten noudattamista valvoo Tulli.

Vieraslajiriskien hallinta vaatii ennen muuta tietoa ja ihmisten omaa ymmärrystä lajien vahingollisuudesta sekä hyvää yhteistyötä lajien torjunnassa. Tuloksiin pyritään pääsemään ensi sijassa viestinnällä ja neuvonnalla ilman viranomaisten pakkotoimia. Se on myös tehokkainta ja vaikutuksiltaan kestävintä.

Mikä on poikkeuslupa ja mihin tarkoitukseen sitä voi hakea?

Poikkeuslupa oikeuttaa luvanhaltijan EU:ssa haitalliseksi säädetyn vieraslajin (EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon kuuluvan lajin) käyttämistä tarkoin määrättyyn tarkoitukseen. Haitallisista vieraslajeista on pääsääntöisesti kuitenkin päästävä eroon. Haitallisten vieraslajien pitäminen poikkeusluvan nojalla on rajattu ainoastaan sellaisiin vieraslajeihin, joita pidetään tutkimustarkoitusta tai nk. ex situ-suojelua varten tai haitallisesta vieraslajista saatavan tuotteen käyttämistä ihmisen terveyden edistämistä varten. Lisäksi pakottavaan yleiseen etuun liittyvistä syistä, kuten esimerkiksi sosiaalisista tai taloudellisista syistä johtuen, jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa jatkaa haitalliseksi vieraslajiksi säädetyn eläimen kasvatusta eli esimerkiksi turkistarhausta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion on ensin haettava ja saatava komission hyväksyntä kasvatustoiminnan jatkamiseksi.

Poikkeuslupaa ei voi hakea eikä myöntää, jos laji on Suomen kansallisessa vieraslajiluettelossa. Poikkeuslupia voidaan siis myöntää ainoastaan EU:n vieraslajiluetteloon kuuluville lajeille.

Hyväksynnän hakemisesta ja luvan myöntämisestä säädetään EU:n vieraslajiasetuksen 8 ja 9 artikloissa. Lupaviranomaisena toimii Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Lisätietoa poikkeusluvista täältä.

Kasvit

Onko kiinteistön omistajan tai haltijan hävitettävä haitalliset vieraslajit maaltaan?

EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvaa haitalliseksi säädettyä vieraslajia ei saa tarkoituksellisesti kasvattaa kiinteistöllä. Jos esimerkiksi puutarhaan on istutettu vieraslajiluetteloon kuuluva kasvilaji, omistajan on poistettava istutus ja hävitettävä kasvin osat niin, ettei se pääse lisääntymään.

Jos haitalliseksi säädettyä vieraslajikasvia kasvaa kiinteistöllä, joka on omistajansa tai haltijansa jatkuvassa käytössä ja hoidossa, lajin esiintymistä on perusteltua pitää sen kasvattamisena. Näin siis siitä riippumatta, miten kasvi on alkujaan levinnyt kiinteistölle ja onko kyse kasvin aktiivisesta hoidosta vai pelkästään sen passiivisesta sietämisestä.

Koska EU:ssa tai kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin kasvattaminen on kiellettyä, omistajan tai haltijan on hävitettävä haitallinen vieraslajikasvi omalta alueeltaan, myös siis naapurikiinteistöltä tai muualta ympäristöstä levinnyt esiintymä. Jos laji on levinnyt naapurin alueelta, naapurusten on syytä ryhtyä torjuntaan samanaikaisesti ja mielellään jonkinlaisessa yhteistyössä, jotta lajin uudelleen leviäminen saataisiin tehokkaasti estettyä.

Mitkä ovat rangaistukset, jos en poista pihaltani vieraskasvilajia, eli onko kyseessä rikos?

Haitallisen vieraslajikasvin hävittämättä jättäminen ei ole rikos.

Jos hävittämättä jätetty laji pääsee laiminlyönnin takia leviämään kiinteistön ulkopuolelle, omistaja voidaan kuitenkin määrätä hävittämään myös tällaiset ympäristöön karanneet esiintymät.

Onko myös viljelijällä velvollisuus hävittää vieraslajit, esimerkiksi komealupiini, jos sitä on hänen pelloillaan tai pientareillaan?

EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvien haitalliseksi säädettyjen vieraslajien kasvatus ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Peltojen ja pientareiden omistajan tai haltijan (esimerkiksi viljelijän) on hävitettävä haitalliset vieraslajit käytössään ja hoidossaan olevilta alueilta.

Vieraslajikasvi voi kuitenkin levitä kiinteistölle myös itsestään ja kasvaa siellä ilman varsinaista hoitoakin, esimerkiksi pientareilla. Myös tällaista esiintymää voidaan pitää kasvatettuna, jos alueet ovat omistajansa käytössä ja hoidossa. Kyse voi siis olla vieraslajin kasvattamisesta siitä riippumatta, hoidetaanko lajia aktiivisesti vai onko kyse vain sen passiivisesta sietämisestä. Jos hävittämättä jätetty laji pääsee leviämään kiinteistön ulkopuolelle, omistaja voidaan määrätä hävittämään myös tällaiset ympäristöön karanneet esiintymät.

ELY-keskus valvoo vieraslajilain noudattamista. Hyviä torjuntakeinoja mm. komealupiinin osalta esitellään komealupiinin lajikortissa ja hallintasuunnitelmassa kansallisesti haitallisten vieraslajien torjumiseksi.

Voiko jostain saada apua vieraslajikasvien, esimerkiksi kurtturuusun, poistamiseen?

ELY-keskusten asiakaspalvelu opastaa vieraslajeihin liittyvissä asioissa alueellisesti eli esimerkiksi torjuntatietoa saa valtakunnallisesta ympäristöasioiden asiakaspalvelusta.

Kuntia on kannustettu teettämään vieraslajien torjuntaa työllistämistöinä ja tukemaan vapaaehtoistoimintaa vieraskasvien kitkemiseksi. Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin. Vapaaehtoisia kitkentätalkoita järjestävät myös erilaiset järjestöt. Jos maanomistajana sallitte, kasvien kitkeminen maallanne voitaisiin mahdollisesti toteuttaa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kuten erilaisten kitkentätalkoiden yhteydessä. Tietoa kitkentätalkoista sekä yhteystietoja löytyy esimerkiksi vieraslajioppaasta tai osoitteesta allergia.fi.

Hallintasuunnitelmasta kansallisesti haitallisten vieraslajien torjumiseksi löytyvät myös ensisijaiset parhaimmat keinot esimerkiksi kurtturuusun torjumiseksi. Koska kurtturuusua käytetään laajasti koriste- ja hyötykasvina, niiden kasvatus on kiellettyä siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 lähtien (ks. tarkemmin kohdasta haitallisen vieraskasvin kasvatuskielto). Siirtymäaikana selvitetään myös eri tilanteisiin sopivia kurtturuusun hävittämiskeinoja ja tiedotetaan niistä kiinteistönomistajille. Kasvatuskielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja kuten esimerkiksi hansaruusua.

Voiko kuka tahansa hävittää jättiputkea, komealupiinia tai muita vieraslajeja yleisiltä alueilta ilman maanomistajan lupaa, jos sattuu kasvin löytämään?

Kasvien kitkeminen vaatii aina maanomistajan luvan. Kasveja voi jokamiehenoikeuden perusteella kerätä, mutta kaivaminen ja kitkeminen muualta kuin omalta maalta ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa.

Kaikkiin yksityisen henkilön toimenpiteisiin toisen alueella, kun kyse ei ole jokamiehenoikeudesta, tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus. Tämä koskee myös yleisiä alueita kuten kunnalle kuuluvia ulkoilualueita, puistoja ja uimarantoja. Vaikka kunta sallisi rauhoittamattomien kasvien keräämisen ulkoilualueilta, tähän ei lähtökohtaisesti sisälly kasvien, edes haitallisten vieraslajikasvien, esiintymien hävittäminen kokonaan. Siinäkin tapauksessa, että kunta käytännössä hyväksyy haitallisten vieraslajien hävittämisen alueeltaan, tulee miettiä, onko yksittäisistä hävitystoimista hyötyä vieraslajin torjumiseksi vai voiko niistä olla myös haittaa (kasvin lisääntymiskykyisten osien leviäminen tai väärien lajien hävittäminen). Kunnan kannattaisi ennen kaikkea opastaa ihmiset ilmoittamaan havainnoistaan kunnan viranomaiselle. Ilmoittaminen pitäisi myös tehdä mahdollisimman helpoksi.

Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin.

Voinko poimia ja kitkeä vieraskasvilajeja rautateiden varsilta?

Et voi, sillä rautatiealueella liikkuminen on turvallisuussyistä kokonaan kielletty. Jos tiedät rautateiden varsilla merkittäviä vieraslajiesiintymiä, ilmoita niistä Vieraslajit.fi -palvelussa tai Liikenteen asiakaspalveluun.

Voinko järjestää vieraslajikasvien kitkentätalkoot?

Jos maanomistaja sallii kasvien kitkemisen omalla maallaan, voi kitkentätalkoot järjestää. Lupa on aina saatava maanomistajalta. Kunnan omistamalla maalla lupaa voi kysyä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lupaa kannattaa pyytää ennen talkooporukan kokoamista.Jotkin kunnat opastavat asukkaita ja yhdistyksiä järjestämään sekä osallistumaan vieraslajitalkoisiin. Tietoa kitkentätalkoista sekä yhteystietoja löytyy myös esimerkiksi allergia.fi -sivuilta.

Jos haluat järjestää tienvarressa torjuntatalkoot, ota yhteys Liikenteen asiakaspalveluun. Lupaa ei kuitenkaan voi saada moottori- eikä moottoriliikenneteiden varsille.

Mitä on tarkoitus tehdä teiden varsilla leviävien vieraslajikasvien torjumiseksi? Kenellä on vastuu vieraslajien, kuten komealupiinin, hävittämisestä esimerkiksi tienpientareilta? Koskeeko vieraslajien hävittämisohjeistus myös valtiota?

Vieraslajikasvien levinneisyydestä ja esiintymistä luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien vaikutuksien pohjalta toimenpiteitä on tarkennettu myös teiden varsille niin, että torjuntatoimet osataan kohdistaa alueille, missä niistä saadaan myös kustannuksiin nähden paras hyöty. Tarkentavia tavoitteita ja näitä edistäviä toimenpiteitä haitallisten vieraslajikasvien torjumiseksi tiealueilta on sisällytetty kolmanteen hallintasuunnitelmaan haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Hallintasuunnitelma sisältää esimerkiksi komealupiinin ensisijaiset torjunta-alueet sekä kustannustehokkaimmat torjuntakeinot. Tavoitteena on torjua komealupiinia ensisijaisesti luontoarvoiltaan arvokkaista tienvarsikohteista, kuten uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien esiintymien läheisyydessä ja suojelualueita halkovilta teiltä, sekä tie- ja katuosuuksilta, joille komealupiini on vasta leviämässä. Tavoitteena on myös niittää tiestön piirissä olevat isojen tatarlajien esiintymät. Lisäksi tavoitteena on hävittää kurtturuusu suojelualueita halkovilta tieosuuksilta, ja moottoriteiden ja muiden 2-ajorataisten teiden laajojen kurtturuusuistutusten torjuntavaihtoehtoja on tarkoitus kehittää. Kurtturuusun, haitallisten tatarkasvustojen ja muiden vieraslajikasvien poistotyöt toteutetaan tienparannushankkeiden yhteydessä. Tavoitteena on lisäksi hidastaa komealupiinin leviämistä tie- ja rataympäristöissä sekä estää sen leviäminen lupiinista vapaille tiejaksoille. Laajalle levinneiden vieraslajikasvien torjuminen tai hävittäminen kokonaan saattaa siis osoittautua paikoitellen kustannustehottomaksi tai jopa mahdottomaksi, joten hävittämisen sijaan ensisijaisena tavoitteena pidetään leviämisen rajoittamista.

Tieverkolla torjunta otetaan käyttöön viimeistään uusien kilpailutettavien alueurakoiden yhteydessä. Valtion puolella vastuu- ja yhteistyötahoja tässä torjuntatyössä ovat Väylävirasto sekä ELY-keskusten Liikenne- ja Ympäristö-vastuualueet, toimien yhteistyössä muiden tahojen, kuten esimerkiksi kuntien sekä yksityisten maanomistajien ja urakoitsijoiden kanssa.

Miten voin hävittää pihan vieraslajikitkentäjätteet ja pintamaan?

Pihan vieraslajeja sisältävä kasvijäte tai maa-aines tulee ensisijaisesti käsitellä omalla tontilla tai kuljettaa jäteasemalle hävitettäväksi. Pieniä määriä siemeniä tai muita leviämiskykyisiä kasvinosia sisältävää kasvijätettä tai maa-ainesta on mahdollista laittaa kaksinkertaisessa muovi- tai jätesäkissä polttokelpoiseen sekajätteeseen. Kasvijätteitä ei saa kuljettaa metsään tai luvattomille tunkioille, jotka ovat yksi merkittävimmistä haitallisten vieraslajien leviämisväylistä luontoon.

HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä ohjaa toimittamaan pienet vieraslajijätekuormat (kuljetusvälineinä henkilö- ja pakettiautot, peräkärryt) Sortti-asemille muovisäkkiin pakattuina ja sitä kautta poltettaviksi. HSY ohjaa kaikki suuret vieraslajijätekuormat (kuorma-autot) biojätteen laitoskäsittelyyn (varret, juuret, siemenet) tai viherjätteiden kompostointiaumaan (leikatut varret ja lehdet, ei juuria eikä siemeniä).

Kattavasti lisätietoja vieraslajeja sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen käsittelyyn löytyy Vieraslajit.fi:n vieraslajijätteitä koskevalta sivulta sekä toimintamalliehdotuksesta vieraslajijätteiden hallintaan.

Miten vieraslajiasetus vaikuttaa maankaatopaikkojen käyttöön, maa-ainesten seurantaan ja vieraslajien leviämisen kannalta turvallisen jatkokäytön hallintaan? Keitä ovat paikalliset ja alueelliset vastuutahot ja valvova viranomainen?

Jätelain yleiset valvontaviranomaiset ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnalle kuuluvista tehtävistä vastaa kunnan jätehuoltoviranomainen. Kunnan pitää myös järjestää esimerkiksi puutarhajätteen jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte soveltuu laadultaan ja määrältään kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi kunnan jätehuoltojärjestelmässä.

Toimintamalliehdotuksessa vieraslajijätteiden hallintaan on selvitetty, kuinka vähentää, vastaanottaa ja käsitellä vieraskasvijätettä sekä avattu haitallisten vieraslajikasvien torjuntaan ja jätteiden käsittelyyn vaikuttavaa lainsäädäntöä.

Jättiputken taimea tai siemeniä ei saa tuoda omalle pihalle, mutta saako esimerkiksi vieraan kasvilajin etelänruttojuuren?

Jättiputkilajit sisältyvät EU:n vieraslajiluetteloon. Näiden lajien kasvattaminen on kielletty. Sen sijaan esimerkiksi etelänruttojuuri ei ainakaan toistaiseksi sisälly EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, eikä sen istuttaminen omalle pihalle siksi ole kiellettyä. Suositeltavaa istuttaminen ei kuitenkaan ole ottaen huomioon etelänruttojuuren leviämisestä aiheutuvat haitat muulle luonnolle. Vaikka vieraslajikasvia, kuten etelänruttojuurta, ei olisi säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen leviäminen kasvatuspaikan ulkopuolelle pitää estää.

Komealupiini

Miten voin hävittää komealupiinin pihaltani ja estää sen leviämisen?

Komealupiini leviää tehokkaasti siemenistä, jotka säilyttävät itämiskykynsä pitkään. Kasvia voi olla vaikea saada kokonaan hävitettyä kasvupaikalta, mutta sen leviämisen estäminen on ensimmäinen askel. Silloin kun komealupiineja on vähän, ne kannattaa kaivaa omalta maalta yksitellen juurineen ylös maasta. Hieman laajempia lupiinikasvustoja kannattaa niittää ennen kukinnan päättymistä, tai vaihtoehtoisesti katkoa ja kerätä pois kaikki lupiinin kukinnot. Tärkeää on, että niittojätteitä ei jätetä levälleen kasvupaikalle rehevöittämään maaperää. Niitetyt lupiinit tai kukinnot voi laittaa kompostiin tai haravoida kasvupaikalla kasaan maatumaan, mikäli ne eivät sisällä vielä siemeniä. Peittämällä kasan tukevalla muovilla tai pressulla voi vielä varmistaa, etteivät kasvit jatka kehittymistä.

Vielä kypsyvät siemenet tunnistaa vihreistä paloista, kun taas kypsät palot ovat ruskeita, auenneet ja siemenet ovat varisseet. Siemenet voivat kehittyä kypsiksi, vaikka kukinto olisikin katkaistu. Tällöin kukkavarret voi pistää muovisäkkiin mätänemään, jolloin siemenet eivät pääse kehittymään. Pieniä määriä siemeniä sisältävää kasvijätettä voi laittaa kaksinkertaisessa muovi- tai jätesäkissä polttokelpoisen sekajätteeseen. Jos kasvi on jo siementänyt, niittäminen tai kukintojen katkominen on siltä kesältä pitkälti jo myöhäistä. Torjuntatyötä on jatkettava useiden vuosien ajan, sillä maaperän siemenvarastosta itää uusia lupiinineja vuosienkin jälkeen.

Tarkempia ohjeita kasvijätteen hävittämiseen löytyy sivulta Vieraslajikasveja sisältävän jätteen käsittely ja hävittäminen.

Miten voin hävittää komealupiinikimpun?

Pienen määrän kasvijätettä voi hävittää kompostissa, jonka lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi (tällöin siemenetkin tuhoutuvat). Taloyhtiöiden biojätekeräyksen kautta pienen määrän kasvijätettä voi siis hävittää. Hyvä hävityskeino, erityisesti, jos kasvijäte sisältää siemeniä, on myös viedä lupiinit suljetussa muovipussissa sekajätteen mukana polttoon.

Tarkempia ohjeita löytyy sivulta Vieraslajikasveja sisältävän jätteen käsittely ja hävittäminen.

Voinko poimia tai kitkeä komealupiinia teiden varsilta?

Teiden varsilta komealupiineja saa poimia, sillä kukkien kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Moottori- ja moottoriliikenneteiden pientareille meneminen on kuitenkin kiellettyä. Pientareilla liikuttaessa on aina muistettava turvallisuus: auto on pysäköitävä P-alueelle tai levikkeelle ja ohiajavaa liikennettä on varottava. Keltaiset turvaliivit parantavat näkymistäsi. Muista, että pientareella saattaa olla roskia kuten lasinsirpaleita tai metallinkappaleita.

Komealupiinien tai muiden vieraslajien kitkeminen tai kaivaminen ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii luvan. Jos haluat järjestää tienvarressa torjuntatalkoot, ota yhteys Liikenteen asiakaspalveluun. Lupaa ei kuitenkaan voi saada moottori- eikä moottoriliikenneteiden varsille.

Kurtturuusu

Onko kurtturuusu haitallinen vieraslaji?

On. Kurtturuusu Rosa rugosa (ml. sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti tai EU:ssa haitalliseksi säädettyjen vieraslajikasvien kasvattaminen on kielletty. Niitä ei siis saa kylvää eikä istuttaa. Lisäksi kasvatettavina olevat, esimerkiksi oman puutarhan kasvit, tulee hävittää.

Miksi kurtturuusu on haitallinen?

Kurtturuusu uhkaa lukuisia uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja, sekä haittaa rantojen virkistyskäyttöä. Hiekkarannoilla ja väylien varsilla kurtturuusu levittäytyy läpitunkemattomiksi tiheiköiksi ja syrjäyttää alkuperäisen lajiston. Vaikka kurtturuusu ei vaikuttaisi aiheuttavan haittaa kotipihassa kasvaessaan, se voi levitä uusille kasvupaikoille. Kiulukat eli ruusunmarjat maistuvat linnuille, ja lisäksi siemenet ja kiulukat kelluvat vedessä ja voivat ajelehtia veden mukana uusille paikoille.

Kurtturuusun aiheuttamista haitoista voi lukea lisää lajikortista.

Miten tunnistan kurtturuusun?

Apua kurtturuusun tunnistamiseen löytyy kurtturuusun lajikortista sekä tarkemmasta tunnistusohjeesta.

Miten kielletyn kurtturuusun erottaa sallituista tarhakurtturuusulajikkeista?

Kurtturuusun kukat ovat yksinkertaiset, ja terälehtiä on yleensä viisi. Tarhakurtturuusujen kukat ovat sen sijaan yleensä kerrannaiset eli terälehtiä on selvästi enemmän. Jotta kurtturuusun voi erottaa sellaisista tarhakurtturuusulajikkeista, joilla on yksinkertaiset kukat, on tarpeen tarkastella myös muita tuntomerkkejä, kuten lehtiä tai piikkejä.

Apua kurtturuusun tunnistamiseen löytyy kurtturuusun lajikortista sekä tarkemmasta tunnistusohjeesta.

Miten erotan kurtturuusun alkuperäiseen lajistoon lukeutuvista ruusuista, kuten orjanruusuista tai karjalanruususta?

Kurtturuusun tunnistamisessa on kiinnitettävä huomiota useaan tuntomerkkiin. Kurtturuusu eroaa saariston alkuperäisistä orjanruusuista (heleäorjanruusu R. vosagiaca, ent. dumalis ja himmeäorjanruusu R. caesia) esimerkiksi varsien piikkien lukumäärän ja muodon perusteella: kurtturuusulla on runsaasti erikokoisia suoria piikkejä, kun taas orjanruusuilla piikkejä on vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Lisäksi kurtturuusun kukat ovat aniliininpunaiset tai valkoiset, orjanruusun kukat taas hennon vaaleanpunaiset. Orjanruusut sekä karjalanruusun erottaa kurtturuususta hyvin kiulukoiden avulla: kurtturuusun kiulukat ovat keskeltä litistyneet, nauriin muotoiset, mutta orjanruusuilla ja karjalanruusulla kiulukat ovat pitkänomaiset.

Kurtturuusun tunnistusvinkkejä löytyy kurtturuusun lajikortista sekä tarkemmasta tunnistusohjeesta.

Miksi kurtturuusut on poistettava omalta pihalta?

Kurtturuusuon säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, joten sitä koskee kasvatuskielto. Seleviää uusille alueille nopeasti ja uhkaa alkuperäistä lajistoa. Vaikka oman puutarhan kurtturuusu ei näyttäisi levittäytyvän kasvupaikkaansa laajemmalle, voivat sen siemenet kulkeutua esimerkiksi lintujen tai virtavesien mukana hyvinkin kauas. Tämä voi aiheuttaa yllä kuvattuja ongelmia uusilla alueilla.

Täytyykö minun poistaa pihaltani hansaruusu tai muut tarhakurtturuusulajikkeet?

Ei täydy. Kasvatuskielto ei koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja, kuten hansaruusua.

Apua kurtturuusun erottamiseen muista ruusuista löytyy tunnistusohjeesta.

Miten voin hävittää kurtturuusun?

Kurtturuusun voi hävittää mekaanisesti esimerkiksi näännytysmenetelmällä eli poistamalla pensaan vihreät versot. Kasvuston voi myös peittää tai kaivaa pensaan juurineen maasta.

Torjunnan jälkeen kasvupaikalla on tehtävä huolellista jälkihoitoa ja seurantaa, sillä maahan voi jäädä juurakon kappaleita, joista uudet pensaat saavat alkunsa. Kurtturuusun kasvupaikan tarkkailua onkin syytä jatkaa muutaman vuoden ajan.

Lisää vinkkejä kurtturuusun torjuntaan löytyy kurtturuusun lajikortista.

Täytyykö myös sellaiset kurtturuusut hävittää, joita kasvatetaan ruusunmarjojen ja terälehtien vuoksi kaupalliseen tarkoitukseen?

Täytyy. Kurtturuusua ei saa kasvattaa 1.6.2022 jälkeen. Kasvatettavina olevat kasvit tulee hävittää, mukaan lukien kaupalliseen tarkoitukseen viljeltävät kurtturuusuviljelmät.

Kasvatuskielto ei kuitenkaan koske kurtturuususta jalostettuja tarhakurtturuusuja, eli näiden viljely kaupalliseen tarkoitukseen on sallittua myös kurtturuusua koskevan kasvatuskiellon voimaantulon jälkeen.

Millaista apua kurtturuusun poistoon on saatavilla?

ELY-keskusten ympäristöasioiden asiakaspalvelusta voi kysyä neuvoa vieraslajeihin liittyvissä asioissa. Omasta kunnasta voi tiedustella neuvoja tai apua. Myös monet järjestöt tarjoavat apua kurtturuusun tunnistamiseen ja torjuntaan sekä voivat järjestää esimerkiksi vieraslajikasvien torjuntatalkoita.

Vinkkejä tunnistamiseen ja torjuntaan löytyy kurtturuusun lajikortista. Torjunnassa syntyvän kasvijätteen oikeasta käsittelystä ja hävittämisestä voit lukea tarkemmin sitä koskevasta ohjeistuksesta.

Kurtturuusua on istutettu paljon taloyhtiöiden pihoille. Miten taloyhtiöiden kannattaa toimia kurtturuusun hävittämiseksi?

Kurtturuusukasvuston näännyttäminen on hyvä tapa hävittää kurtturuusu pihalta tai parkkialueelta. Näännyttämisen aikana kasvupaikkaa on syytä tarkkailla usean vuoden ajan. Näännytysmenetelmän etuna on, ettei hankalasti hävitettävää kasvijätettä tai maa-aineksia synny.

Useat yritykset tarjoavat palveluja kurtturuusukasvustojen hävittämiseksi. Kurtturuusun tunnistusta sekä torjuntaa koskevaa ohjeistusta löytyy kurtturuusun lajikortista. Torjunnassa syntyvän kasvijätteen oikeasta käsittelystä ja hävittämisestä voi lukea tarkemmin sitä koskevasta ohjeistuksesta.

Kurtturuusun kasvatuskiellon siirtymäaika päättyi 1.6.2022. Mitä se tarkoittaa?

Kurtturuusua on kasvatettu laajasti pihoissa, puutarhoissa ja yleisillä alueilla. Tästä syystä kiinteistönomistajille on ollut välttämätöntä varata kolmen vuoden kasvatuskieltoa koskeva siirtymäaika, joka päättyi 1.6.2022. Myös kasvatuskieltoa valvova viranomainen (ELY-keskukset) on tarvinnut valmisteluaikaa.

Jos kurtturuusua kasvaa kiinteistön alueella, joka on omistajansa tai haltijansa jatkuvassa käytössä ja hoidossa, tulkitaan se kurtturuusun kasvattamiseksi. Tulkinta on sama, vaikka kasvi olisi tahattomasti levinnyt alueelle, eikä kasvustoa aktiivisesti hoidettaisi.

Kurtturuusun torjunta vaatii pitkäjänteistä työtä. Vaikka kurtturuusukasvustoa ei olisi kokonaan saatu hävitettyä siirtymäajan päättyessä, on tärkeää, että kurtturuusun leviämistä estetään tehokkaasti ja torjuntatoimia jatketaan aktiivisesti. 

Lisätietoa löydät Kasvatuskielto-sivulta.

Mitä tapahtuu, jos en ole hävittänyt kurtturuusuani 1.6.2022 mennessä?

Kiinteistönomistajilla on velvollisuus hävittää olemassa olevat kurtturuusuesiintymät tai vähintään rajoittaa haittavaikutuksia ja estää leviämistä.

Vaikka omalla kiinteistöllä olevaa kurtturuusuesiintymää ei olisi saatu hävitettyä siirtymäajan päättymiseen mennessä, on tärkeää, että torjuntatoimiin ryhdytään ja niitä jatketaan.

Mikäli esiintymän hävittäminen ei ole mahdollista, kurtturuusun haittavaikutuksia ja leviämistä tulee pyrkiä rajoittamaan. Jos torjuntatoimenpiteisiin ei ollenkaan ryhdytä, voidaan tilanne tulkita kurtturuusun kasvattamiseksi. Lain noudattamista valvova ELY-keskus voi tarvittaessa määrätä esiintymät hävitettäviksi vieraslajilain 17 §:n nojalla.

Mitä seuraa, jos minulla ei ole aikomustakaan hävittää kurtturuusukasvustoa pihaltani?

Kasvatuskiellon noudattamista valvovat ELY-keskukset voivat kieltää jatkamasta säännösten vastaista kasvatusta. Tarvittaessa määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla. Tämä tarkoittaa, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään kurtturuusun kasvatuskieltoa laiminlyövän kustannuksella. Kasvatuskiellon rikkomisesta voidaan myös tuomita sakkorangaistus 21 §:n nojalla. Määräysten tarvetta arvioidaan tapauskohtaisesti ja niistä päättää viime kädessä paikallinen valvontaviranomaisena toimiva ELY-keskus.

Vieraslajiriskien hallitsemiseksi tarvitaan ennen kaikkea ihmisten ymmärrystä siitä, että haitallisten vieraslajien torjunta on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden ja terveyden suojelemiseksi. Ensisijaisesti tuloksiin pyritään pääsemään viestinnällä ja neuvonnalla ilman viranomaisten pakkokeinoja tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Aloitimme kurtturuusukasvuston hävittämisen näännytysmenetelmällä 2022, saammeko jatkaa sitä tulevina vuosina?

Kyllä saatte. Tärkeintä on, että vieraslajiriskit ymmärretään ja haitallisten vieraslajien hävittämis- ja torjuntatoimenpiteisiin ryhdytään. Joidenkin lajien kuten kurtturuusun osalta esiintymien hävittäminen voi kestää useita vuosia. Jos siis kurtturuusukasvuston hävittäminen on aloitettu näännytysmenetelmällä keväällä 2022 tai jo aiempina vuosina, saa hävittämistä jatkaa samalla menetelmällä myös kasvatuskiellon voimaantulon jälkeen.

Kurtturuusu on laajasti levinnyt luontoon. Mistä kasvustot pitäisi ensisijaisesti poistaa?

Kurtturuusun hallintasuunnitelmassa on esitetty ensisijaiset hallintatoimenpiteet, joihin Suomessa kannattaa panostaa. Kurtturuusu pitäisi mahdollisimman nopeasti hävittää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmilta alueilta ja niiden läheisyydestä, etenkin saaristosta ja rannikolta. Lisäksi torjuntaa on tehtävä sisämaassa luonnonsuojelualueilla, rannoilla ja harjualueilla.  Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymien läheiset villiintyneet ja istutetut kasvustot on syytä poistaa. Lisäksi kurtturuusukasvustoja on hävitettävä ja niiden leviämistä estettävä muun muassa tienvarsilla, pihoilla ja puutarhoissa.

Vieraslajieläimet

Kansallisessa vieraslajiasetuksessa on lueteltu vieraslajeiksi eri lajiryhmiä. Ovatko kaikki lajiryhmän lajit siis vieraslajeja? Ovatko siis esimerkiksi kaikki lepakot, petonisäkkäät ja varikset vieraslajeja?

Kaikki lajiryhmien lajit eivät ole vieraslajeja. Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti. Lajit, jotka luontaisesti leviävät uudelle alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä siis kuulu vieraslajisäädösten piiriin. Kansallisessa vieraslajilaissa ja –asetuksessa mainituilla lajiryhmillä tarkoitetaan vain sellaisia lajeja, jotka eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon tai eivät ole levinneet itse. Tämä koskee kaikkia lajiryhmiä. Lintujen osalta vieraisiin peto- ja varislintuihin eivät siis kuulu Suomessa pesivät peto- ja varislintulajit eivätkä meille esimerkiksi muuttomatkalla harhautuvat lajit. Mutta lintujen osalta myös tarha-alkuperää olevat petolintulajien risteymät ja Suomen luonnonvaraisista populaatioista poikkeavat tarhakannat katsotaan vieraslajeiksi.

Löysin pihaltani espanjansiruetanan, miten toimin?

Varmista ensin, että kyseessä on espanjansiruetana. Espanjansiruetanan sekoittaa helposti ukkoetanaan, joka on Suomessa alkuperäiseen lajistoon kuuluva, eikä sitä ole syytä hävittää. Espanjansiruetanan hengitysaukko on kilven etuosassa, lähellä päätä, kun taas ukkoetanan hengitysaukko on kilven takaosassa. Lisää tunnistusvinkkejä espanjansiruetanan lajikortissa. Kun olet varmistunut lajista, voit hävittää espanjansiruetanan.

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään ja tapetaan leikkaamalla pää halki pitkittäin tuntosarvien välistä tai murskaamalla pää kovaa alustaa vasten tai pudottamalla etanat yksittäin kiehuvaan veteen. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen. Pienen määrän puutarhajätettä, jossa voi olla espanjansiruetanan munia voi hävittää muovipussiin suljettuna sekajätteessä, tai kompostissa, jonka lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi. Tällaisia komposteja ovat esimerkiksi teolliset kompostit.

Täplärapu sisältyy EU:n vieraslajiluetteloon. Voiko täplärapua edelleen pyytää, myydä tai ostaa? Voiko eläviä täplärapuja tuoda Suomeen ruoaksi jalostamista varten?

Vuoden 2017 rapukaudesta alkaen voimassa on ollut EU-sääntely, jossa täplärapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU 2016/1141) mukaan EU:n vieraslajiluetteloon otettuja ja jäsenvaltion alueella jo laajalle levinneitä haitallisia vieraslajeja kuten täplärapua voidaan kuitenkin hallita muun muassa kalastamalla, metsästämällä tai ansapyynnin avulla taikka millä tahansa muulla poistamistavalla kulutus- tai vientitarkoituksessa, edellyttäen, että nämä toimet toteutetaan kansallisen hallintaohjelman yhteydessä. Suomessa täpläravun pyyntiä, kauppaa ja rapujen käyttöä voidaan siten jatkaa aiempaan tapaan, mutta istutukset kaikkiin vesiin - myös nykyisiin täplärapuvesiin - sekä täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.

Komissio on jäsenvaltioiden tarkentaviin kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa vahvistanut, että edellä sanottu sääntely mahdollistaa myös elävien täplärapujen viennin jäsenvaltiosta toiseen. Edellytyksenä on, että vienti ja tuonti sisältyvät viejävaltion ja tuojavaltion hallintasuunnitelmiin. Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö on 13.3.2018 hyväksynyt Hallintasuunnitelman haitallisten vieraslajien torjumiseksi (pdf 145 kB). Eli eläviä täplärapuja voidaan tuoda toisesta EU-valtiosta Suomeen ruoaksi jalostamista varten edellyttäen, että tuontiyksilöiden lisääntyminen ja pääsy ympäristöön on tehokkaasti estetty. Nämä edellytykset täyttyvät, kun tuonnissa noudatetaan voimassa olevaa Ruokaviraston ohjetta "Rapujen, simpukoiden ja ostereiden tuominen".

Mitä tehdä, jos luonnosta löytyy EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvä haitallinen vieraslaji?

Kaikki vieraslajihavainnot kannattaa aina ilmoittaa ilmoituslomakkeella. Toimintaohjeet tilanteessa riippuvat siitä, mikä haitallinen vieraslaji on kyseessä:

Jos kohtaat luonnossa minkin, supikoiran, piisamin, nutrian eli rämemajavan tai pesukarhun, kannattaa olla yhteydessä paikalliseen metsästysseuraan riistanhoitoyhdistyksen kautta tai Suomen Metsästäjäliiton piirien kautta. Paikallisesta metsästysseurasta on mahdollista löytää lähialueelta asiantunteva metsästäjä, joka voi pyrkiä poistamaan haitallisen vieraslajin luonnosta.

Jos kohtaat luonnossa koirasuden, on toimittava samalla tavalla kuin kohdatessa suden, sillä suden ja koirasuden erottaminen toisistaan ulkoisten tuntomerkkien perusteella on monissa tapauksissa käytännössä mahdotonta. Luonnossa esiintyvän koirasuden lajimääritys on varmistettava yksilön DNA-analyysin perusteella ja yksilö voidaan vasta tällaisen varmistuksen jälkeen tappaa Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla. Risteymäyksilöiden poistamisesta huolehtivat suurriistavirka-aputoimijat.

Lajitunnistuksen varmistavat viranomaisten määrittelemät toimijat. Viranomainen myös päättää risteymiksi todettujen yksilöiden poistamisesta sekä toimijoista, joilla on valtuus toteuttaa poisto.

Jos näet koirasuden tai suden soita seuraavissa tapauksissa hätäkeskukseen numeroon 112:

• Susi tai koirasusi on aiheuttanut henkilövahingon.
• Susi tai koirasusi on piha-alueella eikä poistu sieltä tai jää kiertelemään lähiympäristöön.
• Susi tai koirasusi yrittää lähestyä ihmistä, ei väistä ihmistä tai käyttäytyy muutoin ihmistä kohtaan pelottomasti.
• Susi tai koirasusi on loukkaantunut tai sairas.
• Susi tai koirasusi on ollut osallisena liikenneonnettomuudessa.
• Susi tai koirasusi liikkuu päiväsaikaan tiiviisti rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla.
• Susi tai koirasusi on aiheuttanut omaisuusarvoltaan huomattavan koti- tai tuotantoeläinvahingon.

Muissa tapauksessa voit ilmoittaa havainnoistasi paikalliselle petoyhdyshenkilölle riistakeskuksen sivuille seuraavasti: Mene Suomen riistakeskuksen yhteystietosivulle (riista.fi), valitse oikea alue ja tehtäväksi petoyhdyshenkilö. Paikallisen petoyhdyshenkilön nimen ja puhelinnumeron saat myös alueen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalta. Ilmoita havaintosi yksityiskohdat ja tarkka sijainti petoyhdyshenkilölle. Myös suden tai koirasuden jäljistä, jätöksistä ja petojen jättämistä haaskoista on hyvä ilmoittaa.

Jos kohtaat luonnossa haitallisen vieraslajikalan, täpläravun tai villasaksiravun, voit ilmoittaa siitä Kalahavaintojen ilmoituslomakkeella. Jos saat vieraslajikalan saaliksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön.

Muiden lajien kohdalla ilmoita havaintosi Vieraslajit.fi -sivuston ilmoituslomakkeella. Tarvittaessa voit kysyä lisätietoa myös ELY-keskuksen ympäristön asiakaspalvelusta.

Myös eläintarhoissa voidaan harkinnan mukaan ottaa vastaan EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvia lemmikkieläimiä ja kaupallisilla toimijoilla olevia eläimiä sekä luonnosta tavattuja eläimiä, jotka sisältyvät joko EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon. Eläintarhat voivat pitää kyseistä eläintä niiden luonnolliseen kuolemaan saakka kuitenkin huolehtien, ettei se pääse lisääntymään eikä karkaamaan. Myös paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin vastaanotetut vieraslajieläimet voidaan luovuttaa harkinnan mukaan eläintarhoihin.

Jos kohtaan luonnossa supikoiran tai minkin, saanko itse pyydystää ja lopettaa sen?

Supikoiran, minkin tai muun haitallisen vieraslajieläimen saat pyydystää ja lopettaa vain, jos varmasti tunnet lain vaatimukset ja sinulla on myös riittävä osaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eläinten pyydystäminen ja lopettaminen on syytä aina antaa kokeneen metsästäjän tehtäväksi. Asiatuntija-apua voi pyytää paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä tai metsästysseuralta.

Haitallisten vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden pyydystämisestä ja tappamisesta säädetään vieraslajilaissa, metsästyslaissa ja eläinsuojelulaissa. Lisäksi pitää muistaa luonnonsuojelulain säännökset.

Eläinsuojelulain mukaan eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja tuskaa. Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain se, jolla on riittävät tiedot eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta ja myös riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi (eläinsuojelulain 3 § ja 32 §).

Sallituista pyyntivälineistä ja -menetelmistä säädetään vieraslajilaissa sekä metsästyslaissa ja ‑asetuksessa. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille.

Vieraslajieläintä pyydystettäessä ja lopetettaessa ei saa aiheuttaa luonnonsuojelulaissa kiellettyä häiriötä rauhoitetuille eläinlajeille erityisesti niiden lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lajit on tunnistettava varmuudella. Luonnonsuojelualueella pyydystämiseen on oltava alueen rauhoitusmääräysten mukainen oikeus tai lupa poiketa rauhoitusmääräyksistä.

Kaikkien edellä sanottujen säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Mitä teen, jos näen luonnossa ilman emoa jääneitä haitallisen vieraslajieläimen poikasia, esimerkiksi supikoiran pentuja?

Avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä pitää pyrkiä auttamaan. Se on arvokasta ja tärkeää, ja auttamiseen velvoittaa myös eläinsuojelulaki.

Supikoira on määritelty EU:n lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi. Syynä tähän on se, että supikoirat aiheuttavat vahinkoa meillä esiintyville alkuperäisille lajeille ja uhkaavat siten luonnon monimuotoisuutta. Supikoirista aiheutuvien vahinkojen estämiseksi niiden kantaa ja leviämistä on rajoitettava mahdollisimman tehokkaasti. Tämän vuoksi avuttomassa tilassa tavattu supikoira, niin pentu kuin aikuinenkin yksilö, on perusteltua lopettaa eläinsuojelulain mukaisesti. Eläimen saa kuitenkin lopettaa vain asiansa osaava henkilö.

Yksin metsässä harhailevat supikoiran pennut herättävät huolta (MTV:n juttu 27.06.2020.)

Miten menetellään, jos luonnossa havaitaan EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyvä pienikokoinen haitallinen vieraslajieläin, kuten alppivesilisko, hietasisilisko ja vihersammakko? Voiko näitä eläimiä hävittää omatoimisesti ilman lupaa?

Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät matelijat ja sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja. Siksi on tärkeä varmistaa ennen mihinkään toimiin ryhtymistä, että laji on tunnistettu oikein (esim. alppivesilisko, hietasisilisko, vihersammakot).

Jos eläinlaji on vieraslajilainsäädännössä (EU:n tai kansallinen vieraslajiluettelo) haitalliseksi säädetty vieraslaji, joka on päässyt leviämään luontoon ja pystyy siellä elämään, lajia ei pidetä luonnonsuojelulaissa tarkoitetulla tavalla luonnonvaraisena.

Kaikkiin toimenpiteisiin toisen alueella, kun kyse ei ole jokamiehenoikeudesta, tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus. Eläin- (tai kasviyksilöidenkään) hävittäminen toisen alueelta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, ei edes haitallisten vieraslajien.

Haitallistenkin vieraslajieläinten käsittelyssä pitää noudattaa eläinsuojelulain vaatimuksia niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kipua ja tuskaa.

Jos havaitset haitallisen vieraslajin luonnossa, kannattaa yleensä olla yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen tai ELY-keskuksen ympäristöasioiden asiakaspalveluun . Niiltä voi saada ohjeita mm. lajimäärityksen varmistamiseksi sekä tietoja hävittämiskeinoista ja siitä, olisiko toimenpiteet tarpeen sovittaa yhteen muiden jo käynnissä olevien tai suunniteltujen hävittämistoimien kanssa.

Mitä tapahtuu eläintarhoissa oleville lajeille, jotka sisältyvät EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen vieraslajiluetteloon?

Eläintarhat voivat pitää niillä jo olevat EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvat haitalliset vieraslajieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka huolehtien siitä, ettei laji pääse lisääntymään eikä karkaamaan.

Kansallinen vieraslajiluettelo ei koske eläintarhoissa pidettäviä lajien yksilöitä.

Haitalliset vieraslajit lemmikkeinä

Koirasusi sisältyy kansalliseen vieraslajiluetteloon. Voiko koirasusia edelleen pitää, ja saako niitä kasvattaa ja myydä lemmikeiksi?

Koirasusi sisältyy kansalliseen vieraslajiluetteloon, eli se on valtioneuvoston asetuksella säädetty Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti haitalliseksi säädettyä vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Sitä ei saa pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa 1.6.2019 lemmikkieläimeksi laillisesti hankitun koirasuden saa pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että eläin ei pääse lisääntymään eikä karkaamaan. Lemmikkiä ei saa myöskään luovuttaa eteenpäin.

Mitä koirasudella tarkoitetaan? Jos puhdas susi on useamman kuin neljän sukupolven päässä, kuuluuko eläin silloin vieraslajilainsäädännön piiriin?

Asetuksessa koirasudella tarkoitetaan kesykoiran ja suden risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa (F1-F4), kesykoiran ja muun koiraeläinlajin risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa (F1-F4) sekä sukupolvien lukumäärästä riippumatta kaikkia sellaisia risteymiä, joissa toisena vanhempana on jokin edellä sanottu risteymä (F1-F4) ja toisena vanhempana muu kuin kesykoira. Eläintä pidetään siis koirasutena esimerkiksi silloin, jos sen esivanhempana on ollut kesykoiran ohella susi enintään neljää sukupolvea aikaisemmin, risteymän oma sukupolvi mukaan laskien. Risteymiä viidennessä sukupolvessa (F5) ja siitä eteenpäin pidetään kesykoirina. Jos risteytyksessä kuitenkin käytetään kesykoiran sijaan esimerkiksi toista koirasutta, uusi risteymä on geneettisiltä ominaisuuksiltaan yhä suden kaltainen. Näin siitä riippumatta, kuinka monen sukupolven päässä alkuperäinen susi on ollut. Sukupolvien lukumäärällä ei siksi ole tällaisissa risteytyksissä merkitystä. Lisätietoa koirasusi-lajikortissa  sekä MMM:n ohjeesta koirasusien kasvattajille.

EU:n ja kansalliseen vieraslajiluetteloon sisältyy lemmikkieläimiä. Pitääkö lemmikistä luopua?

Omistajat saavat pitää EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon. Omistajan on myös varmistettava, ettei lemmikki voi lisääntyä, eikä karata. Lemmikkiä ei saa luovuttaa eteenpäin.

Vieraslajinisäkkäät lemmikkeinä

Sisältyykö lemmikkiskunkki kiellettyjen lajien listalle?

Skunkki eli haisunäätä sisältyy edellä selostettuun kansalliseen vieraslajiluetteloon, josta on säädetty valtioneuvoston asetuksella. Haisunäätä kuuluu asetuksen liitteen A kohdassa 1.1 tarkoitettuun petoeläinten lajiryhmään. Haisunäätien maahantuonti, kasvattaminen ja myynti on siten ollut kielletty vuoden 2016 alusta lukien.  Kiellot eivät kuitenkaan koske eläintarhassa pidettäviä yksilöitä.

Omistajat saavat pitää lemmikkihaisunäädät ja muut kansalliseen tai EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä luetteloon. Omistajan on myös estettävä eläimen lisääntyminen ja karkaaminen ympäristöön. Lemmikkiä ei saa luovuttaa eteenpäin.

Voiko esimerkiksi kettua tai muuta vastaavaa lajia tuoda lemmikiksi Suomeen?

EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvaa haitalliseksi säädettyä vieraslajia ei saa tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta. Sellaiset kettu- ja muut petoeläinlajit, jotka eivät kuulu Suomen alkuperäisiin lajeihin, on kansallisessa vieraslajiluettelossamme säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi. Niiden maahantuonti on kielletty, eikä tuontiin voida myöskään myöntää lupaa. Kielto ei koske lajien sellaisia yksilöitä, joita käytetään turkiseläiminä. On kuitenkin huomattava, että pelkkä turkistarhaajaksi rekisteröityminen ei tee maahantuonnista ja eläinten hallussapidosta sallittua, vaan eläimiä on myös tosiasiallisesti käytettävä ainoastaan tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi vieraslajeihin kuuluvia kettuja ei siis voi enää tuoda lemmikiksi Suomeen, eikä niitä voi myöskään luovuttaa turkistarhoilta tähän käyttöön.

Lemmikeistä luopuminen, myynti ja kuljettaminen

EU:n ja kansallinen vieraslajilainsäädäntö kieltää haitallisten vieraslajien kuljettamisen. Eikö esimerkiksi lemmikkejä enää voi kuljettaa?

Vieraslajisäädöksissä kielletään erikseen myös lajin kuljettaminen. Tämä kuljettamiskielto koskee kuitenkin lähinnä kaupallisia kuljetuksia, kun eläimiä kuljetetaan esimerkiksi kasvattajalta tai maahantuojalta edelleen myytäviksi. Sen sijaan, kun vieraslajilemmikin omistaja kuljettaa omaa eläintään mukanaan, kuljettaminen kuuluu lemmikin normaaliin hallussapitoon, joka on siirtymäsäännöksen mukaan sallittua.

Voiko yksityishenkilö myydä tai muuten luovuttaa lemmikin, kuten punakorvakilpikonnan, uuteen kotiin? Voiko lemmikkejä luovuttaa esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille uuden kodin löytämiseksi?

Jos omistajalla on ollut punakorvakilpikonna tai muu eläin lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä EU:n tai kansalliseen vieraslajiluetteloon, hän voi pitää eläimen sen luonnolliseen kuolemaan saakka.

Oikeus pitää vieraslajilemmikki on säädetty sille, joka omisti eläimen kiellon tullessa voimaan. EU:n vieraslajiasetuksessa tai kansallisessa vieraslajilaissa ei säädetä lemmikin luovuttamisesta uudelle omistajalle. Siksi lähtökohta on, että lemmikkiä ja oikeutta sen hallussapitoon ei voi luovuttaa toiselle.

Kansallisten vieraslajieläinten osalta tämä sääntely on yksiselitteinen: omistaja ei saa luovuttaa kansalliseen luetteloon kuuluvaa vieraslajilemmikkiä eteenpäin. Sääntelyn tarkoituksena on suojata alkuperäisen omistajan oikeutta ja hänelle tärkeää suhdetta omaan lemmikkiinsä. Jos omistaja katsoo myöhemmin voivansa luopua lemmikistään, samaa suojaustarvetta ei enää ole.

Oikeutta lemmikin luovuttamiseen joudutaan kuitenkin arvioimaan EU:ssa haitallisiksi säädettyjen vieraslajien osalta erikseen. Syynä on se, että näitä lajeja koskevia säännöksiä tulkitaan EU:n tasolla. EU:n vieraslajiasetus ei mahdollista sitä, että jäsenvaltio sallisi yleisesti kaikkien vieraslajilemmikkien luovuttamisen uudelle omistajalle. Komission epävirallisen kannan mukaan luovuttaminen voi kuitenkin olla mahdollista, jos siihen on erityisiä perusteita. Jäsenvaltion on arvioitava näitä perusteita jokaisen lajin kohdalla erikseen ottaen huomioon esimerkiksi lajin levinneisyyden, elinkaaren ja lajin yksilöiden lopettamista mahdollisesti vaikeuttavat seikat.

Esimerkiksi punakorvakilpikonnat ovat pitkäikäisiä, ne saattavat elää jopa yli 50 vuotta, ja siksi niiden osalta on perusteltua sallia niiden luovuttaminen uuteen kotiin. Ehtona on, että eläintä ei pidetä kaupallisessa tarkoituksessa. Eläinsuojeluyhdistykset eivät ole kaupallisia toimijoita, joten lemmikin voi luovuttaa myös tällaiselle yhdistykselle välitettäväksi uuteen kotiin. Puhtaasti kustannuksia kattava luovutusmaksu, jollaisen eläinsuojeluyhdistys saattaa periä, ei tee toiminnasta kaupallista.

Ennaltaehkäisy, leviäminen, haitat ja riskit

Miksi vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisy ja rajoittaminen on tärkeää?

Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella suurimpia haasteitamme on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Elinympäristön häviämisen ja pirstoutumisen ohella haitalliset vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti merkittävin luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä. Myös Suomessa vieraslajit uhkaavat uhanalaisia lajejamme esimerkiksi lehdoissa, hiekkarannoilla, kedoilla ja harjuilla.

Haitalliset vieraslajit voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia kustannuksia joko suoraan aiheuttamalla maataloudelle satotappioita, mutta myös epäsuorasti lajin levinneisyyden kartoitus- ja toisaalta konkreettisten torjuntakustannuksien muodossa.

Miten hallitaan niiden vieraslajien leviämistä, jotka leviävät ihmisen mukana vahingossa?

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet alkuperäiseltä levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahallisesti tai tahattomasti. Ne voivat levitä tahattomasti ihmisen mukana eri väylien kautta, kuten kontaminoituneen kasvi- tai pakkausmateriaalin mukana, eläinten mukana, karkaamalla pihoilta, puutarhoilta tai omistajilta sekä kuljetuksessa ajoneuvojen, junien ja laivaliikenteen mukana.

Myös torjumiseen on useita keinoja. Kustannustehokas tapa torjua vieraslajien tahatonta leviämistä on tiedottaa lajeista sekä niiden haitoista niin yksityisille henkilöille kuin sellaisille toimijoille, jotka ovat tekemisissä esimerkiksi lemmikkieläinten, kasvien tai maa-aineksen kanssa. Lisäksi tiedottaminen esimerkiksi laivojen henkilöstöille sekä puutarhajätteen käsittelylaitoksille on tarpeellista. Torjunnasta kerrotaan tarkemmin Maa- ja metsätalousministeriön hyväksymissä hallintasuunnitelmassa haitallisen vieraslajien torjumiseksi sekä hallintasuunnitelman täydennyksessä.

Mitä haittavaikutuksia vieraslajeilla voi olla?

Mitä kautta vieraslajit leviävät?

Miten vieraslajin riski arvioidaan?

MMM / Luke - Päivitetty 12/2020