Rikkapalsami

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Palsamit ovat yksivuotisia mehevävartisia ruohoja. Niiden hedelmänä on litumainen kota, joka repeää kypsänä ja sinkoaa siemenet lähiympäristöön useiden metrien päähän. Palsamit uudistuvat ja leviävät vain siementen avulla. Niiden siementuotto on kuitenkin runsasta.

Rikkapalsamin tunnistaa parhaiten kalpeankeltaisista, pienistä (10–15 mm) kukista. Se jää 20–50 cm korkeana hieman muita palsamilajejamme matalammaksi. Kotoisella lehtopalsamilla kukat ovat selvästi isommat (30–40 mm) ja kirkkaan keltaiset.

Vertaile rikkapalsamia muihin vieraisiin palsameihin sekä alkuperäiseen lehtopalsamiin vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Keskiaasialainen rikkapalsami tuotiin 1850-luvulla Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, josta se alkoi heti levittäytyä. Nykyään sitä kasvaa Etelä- ja Keski-Suomen puistoissa sekä niistä levinneenä karkulaisena mm. lehdoissa. Varjoisten ja rehevien kasvupaikkojen kasvina se suosii etenkin puistopensaiden alusia, polkujen varsia sekä kallionalusia. Usein rikkapalsami kasvaa asutuksen läheisyydessä puutarhakarkulaisena ja varsinkin paikoilla, jonne on tuotu puutarhajätteitä. Se on levinnyt myös koristekasvien mullan mukana ja on sitä kylvettykin tarkoituksellisesti. Se leviää myös veden kuljettamana.

Rikkapalsami on suunnilleen samankokoinen kuin lehtopalsami, mutta kilpailee sen kanssa samoista kasvupaikoista.

Rikkapalsami on jo niin laajalle levinnyt, että sen torjunta alkaa olla hankalaa vaikeaa.  Koska palsamit uudistuvat vain siemenistä, perustuu kasvustojenkin hävittäminen siihen, että uusia siemeniä ei päästetä muodostumaan. Siemenistä suurin osa itää heti seuraavana vuonna. Pienet, muutamien neliömetrien laajuiset kasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois mahdollisimman varhain, mielellään jo kukinta-ajan alussa, mutta viimeistään ennen siementen kypsymistä. Hentojuuriset versot irtoavat maasta helposti, eikä erityisiä suojavarusteita tarvita. Kitkemisen teho voidaan varmistaa seuraavana vuonna. Jos siementäviä yksilöitä ei päästetä syntymään, häviävät kasvustot paikalta hyvinkin nopeasti. Kasvien pienet siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia kannattaa käsitellä huolellisesti.

Gederaas, L., Moen, T.L., Skjelseth, S. & Larsen, L.-K. (toim.) 2012. Fremmede arter i Norge – med norsk svarteliste 2012. Artsdatabanken, Trondheim.