Alaskanlupiini

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Alaskanlupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Alaskanlupiini on monivuotinen hernekasvi, joka kasvaa noin 0,5-1,2 metriä korkeaksi. Alaskanlupiini lisääntyy tehokkaasti siemenestä ja viihtyy erityisesti tienvarsilla, sorakuopissa ja joen penkereillä. Suomessa alaskanlupiini on vielä melko harvinainen.

Alaskanlupiini muistuttaa kovasti Suomessa hyvin yleistä komealupiinia (Lupinus polyphyllus). Alaskanlupiinin alapinnaltaan karvaiset lehdet ovat 6–8-liuskaiset ja sirommat kuin komealupiinilla. Lisäksi komealupiinin lehdet ovat 9-15-sormiset. Lisäksi alaskanlupiinin varsi on yleensä haarova, kun taas komealupiini on tavallisesti haaraton. Alaskanlupiinin pysty kukinto on terttumainen ja melko pitkä, ja kukat ovat yleensä väriltään sinisiä, harvoin valkoisia. Kukinta-aika on kesä–elokuussa.

Alaskanlupiinin luontainen levinneisyysalue Pohjois-Amerikan länsiosien rannikkoalueilla ulottuu Aleuteilta Alaskan kautta aina Brittiläiseen Kolumbiaan asti. Pohjois-Amerikassa sen kasvupaikkoina ovat rannikon ja jokien soraiset hiekkasärkät sekä kuivat rinteet. Alaskanlupiini tuotiin Eurooppaan 1700-luvun lopulla, jolloin sitä viljeltiin Englannissa koristekasvina. Englannista se todennäköisesti tuotiin edelleen Ruotsiin ja Norjaan 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäiset tiedot alaskanlupiinista Islannissa ovat vuodelta 1885. Islannissa se on nykyään laajalti levinnyt ja kotiutunut saaren alankoalueille. Sitä on käytetty etenkin 1960-luvulta lähtien uudelleenmetsityksessä puuntaimien istutusta edeltävänä maanparannuskasvina tai estämään eroosiota. Myös Norjassa alaskanlupiini on osoittanut aggressiivista leviämistaipumusta ja etenkin Lounais- ja Keski-Norjassa se jatkaa edelleen levittäytymistään hiekkarannoilla sekä teiden ja rautateiden varsilla. Islannissa se kasvaa hyvin laajoilla eroosion vaivaamilla alueilla, kuten vulkaanisilla hiekkakentillä ja tulvatasangoilla.

Alaskanlupiini leviää tehokkaasti siemenistä, jotka säilyvät maaperän siemenvarastossa pitkään itävinä. Islannissa kasvin levittäminen uusille kasvupaikoille on tapahtunut pääosin tarkoituksellisesti, mutta sen siemenet voivat kulkeutua myös virtaavan veden, maanvyörymien, myrskyjen, ja pidempiä matkoja jopa lintujen mukana.

Alaskanlupiini on luokiteltu haitalliseksi myös Islannissa ja Norjassa.

Suomessa alaskanlupiini on melko harvinainen koristekasvi. Ensimmäiset tunnetut, vakiintuneet karkulaishavainnot ovat Luumäeltä vuodelta 1986. Vuonna 2013 Pudasjärveltä on tullut tietoon noin 200-300 m pitkä tienvarsiesiintymä. Lisäksi varmistettuja havaintoja on Raahesta, Rovaniemen seudulta, Sallasta sekä uusimmat havainnot vuodelta 2020 Kittilästä ja Inarista. Alaskanlupiinin leviäminen Norjan puolelta Pohjois-Suomeen on myös hyvin mahdollista.

Alaskanlupiini ei ole vielä levinnyt laajasti Suomeen, joten sen torjuminen tässä vaiheessa olisi kustannustehokasta. Laji on kotoisin pohjoisempaa kuin komealupiini, ja voisi asuttaa Suomessa myös komealupiinilta saavuttamattomat Keski- ja Pohjois-Lapin alueet jopa tuntureineen. Alaskanlupiini on avoimien kasvupaikkojen kasvi, joten sen vaikutukset myös Euroopassa ovat merkittävimmillään joko luontaisesti tai ihmistoiminnan myötä avoimina säilyvillä kasvupaikoilla. Pohjois-Norjasta Lapin mereisiin osiin levitessään se saattaa muodostua ongelmaksi myös Suomessa.

Islannissa alaskanlupiini on tärkeä ja tehokas maanparannuskasvi eroosion kuluttaman maaperän uudelleenmetsityksessä. Se lisää maaperän typpipitoisuutta sitomalla juurinystyröidensä bakteerien avulla typpeä ilmasta, joten lannoitteita ei tarvita. Toisaalta alaskanlupiini uhkaa Islannin alkuperäistä luontoa kasvaessaan tiheinä kasvustoina. Se on levinnyt varpunummille ja jokiuomien varsille, joilta se uhkaa syrjäyttää alkuperäisen kasvillisuuden ja vähentää kasvilajiston monimuotoisuutta.

Lupiinikasvustojen on toisinaan todettu taantuvan muutaman vuosikymmenen voimakkaan kasvun jälkeen. Kuitenkaan lupiinin rehevöittämässä maaperässä alkuperäiset, köyhään maaperään sopeutuneet kasvit eivät enää menesty, vaan kasvupaikan valtaavat muut rehevöitymisestä hyötyvät kasvit. Lisäksi Islannissa on havaittu alaskanlupiinin vaikuttavan myös pölyttäjiin: alaskanlupiinilla esiintyi vähemmän pölyttäjiä, kuten kimalaisia, kuin alkuperäisillä kasvilajeilla.

Alaskanlupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi. Lampaat käyttävät sitä ravinnokseen, mikäli muuta rehua ei ole saatavilla. Tällöin ne kuitenkin kasvavat hitaasti ja lupiinien alkaloidit saattavat aiheuttaa niille hermosto-oireita ja halvauksia

Alaskanlupiinin hävittäminen on hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia taimia useiden vuosien ajan. Kasvin torjuntatoimet tulisikin aloittaa jo varhaisessa vaiheessa, ennen siemenvaraston muodostumista. Lapissa tilannetta tulisikin seurata, ja mikäli alaskanlupiini alkaa levittäytyä sinne, niin torjuntatoimiin tulisi ryhtyä viivyttelemättä. Lajin tunnetut kasvustot pitää pyrkiä poistamaan.

Islannissa alaskanlupiinin poistaminen niiltä alueilta, jonne se on päässyt kotiutumaan, on osoittautunut vaikeaksi. Lammaslaidunnuksella on kuitenkin onnistuttu estämään kasvin uudistuminen. Ja myös vanhoissa lupiinikasvustoissa laidunnus on osoittautunut hyväksi keinoksi rajoittaa kasvua, etenkin kun sitä on jatkettu useiden vuosien ajan. Kasvua on saatu rajoitettua myös istuttamalla sen valtaamille alueille metsää, ja viime aikoina metsitystä onkin pyritty keskittämään juuri näille alueille.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Alaskanlupiinin tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Alaskanlupiinia ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää alaskanlupiinin sekä sen siementen ja kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Alaskanlupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi.

Huusela-Veistola, E. ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. 138 sivua. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 32/2020.

Kurtto, A. & Helynranta, L. 2021. Alaskanlupiini Pudasjärven Syötekylässä ja muuallakin. Lutukka 1/2021: 48–55. 

Vetter, V. M. S., Tjaden, N. B., Jaeschke, A., Buhk, C., Wahl, V., Wasowicz, P. & Jentsch A. Invasion of a Legume Ecosystem Engineer in a Cold Biome Alters Plant Biodiversity. Frontiers in Plant Science 9, 715. (in English).  

Willow, J., Tamayo, M. & Jóhansson, M.H. 2017. Potential impact of Nootka lupine (Lupinus nootkatensis) invasion on pollinator communities in Iceland. Icel. Agric. Sci. 30: 51‒54. (in English). 

Gederaas, L., Moen, T.L., Skjelseth, S. & Larsen, L.-K. (toim.). 2012. Artsdatabanken, Trondheim. Fremmede arter i Norge – med norsk svarteliste 2012. (in Norwegian).