Jättiputkiryhmä

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi), kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum) on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Tämä lajikortti (Jättiputkiryhmä) koskee kaikkia kolmea jättiputkilajia. Havainnot kannattaa ilmoittaa "jättiputkiryhmä"-nimellä, ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta.

Jättiputket ovat hyvin kookkaaksi kasvavia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Nimensä mukaisesti jättiputket voivat kasvaa suuriksi, yli kolmemetrisiksi ja rehevällä paikalla jopa viisimetrisiksi. Lajeista Suomessa yleisimmän, kaukasianjättiputken (Heracleum mantegazzianum), lisäksi meillä tavataan persianjättiputkea (Heracleum persicum). Armenianjättiputkesta (Heracleum sosnowskyi) on havaintoja Suomesta, mutta niitä ei ole varmistettu. Puutarhakasviksi tuotuja jättiputkia esiintyy erityisesti taajamissa ja haja-asutusalueilla muun muassa teiden varsilla, joutomailla ja pihoilla, mutta myös luonnossa esimerkiksi rantalehdoissa.

Kaukasian- ja armenianjättiputket ovat elinkierroltaan kaksivuotisia tai kuolevat kerran kukittuaan. Persianjättiputki on monivuotinen ja voi kukkia useita kertoja, mutta se saavuttaa sukukypsyyden aikaisintaan vasta kolmantena vuonna. Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla, ja voivat levitä uusille kasvupaikoille puutarhajätteen tai siemeniä sisältävien maa-ainesten matkassa. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia, minkä vuoksi uudet kasvustot voivat tulla yllätyksenä.

Jättiputkilajien erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa jopa asiantuntijoille. Jättiputkien varsi on läpimitaltaan jopa 10 cm paksu ja karvainen. Kaukasian- ja armenianjättiputket ovat yksivartisia ja niiden varressa on punaisia tai punaruskeita laikkuja. Persianjättiputki on monivartinen ja varsi on tavallisesti erityisesti alaosastaan täysin violetti tai punaisenruskea. Kookkaat liuskoittuneet lehdet voivat kasvaa lehtiruodin kanssa 3 metriä pitkiksi. Kaukasianjättiputken lehdet ovat 1-parisia ja teräväkärkisiä, kun muilla lajeilla ne ovat tavallisesti 2–3-parisesti parilehdykkäisiä. Kukinta-aika on kesä–elokuussa. Kasvin kukinto on monihaarainen, kerrannaissarja, joka voi olla yli puoli metriä leveä. Kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleapunaisia ja yhdessä kasvissa niitä voi olla jopa 80 000. Kaukasian- ja armenianjättiputken kukinnot ovat päältä litteähköjä, ja niissä on 60–120 pikkusarjaa, persianjättiputkella pikkusarjoja on vähemmän (35–85) ja kukinnot ovat useimmiten päältä hieman kuperia. Kukinnan jälkeen armenian- ja kaukasianjättiputki useimmiten kuolee. Jättiputket on mahdollista tunnistaa myös tuoksun perusteella, sillä niillä, erityisesti persianjättiputkella, on ominainen, voimakas, aniksinen tuoksu.  Ohjeita tunnistamiseen tällä videolla.

Jättiputkien torjunnan kannalta ei ole välttämätöntä tunnistaa jättiputkia lajilleen. On kuitenkin tärkeää osata erottaa jättiputket luonnossa kasvavista, alkuperäisistä, kookkaista sarjakukkaiskasveista. Etelänukonputki (Heracleum spondylium), idänukonputki (H. sibiricum), karhunputki (Angelica sylvestris) ja väinönputki (A. archangelica) ovat kuitenkin kaikilta mitoiltaan selvästi jättiputkia pienempiä. Esimerkiksi ukonputkilla varret ovat korkeintaan 2–3 cm paksut.

Vertaile jättiputkilajeja alkuperäisiin sarjakukkaiskasveihin ukonputkeen, karhunputkeen ja väinönputkeen vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Jättiputket ovat kotoisin Kaukasiasta ja Lounais-Aasiasta. Kasvien nimet antavat tarkempia viitteitä niiden alkuperästä: kaukasianjättiputki on peräisin Länsi-Kaukasukselta, persianjättiputki Iranin, Irakin ja Turkin alueelta ja armenianjättiputki Kaukasukselta. Kaukasianjättiputki tuotiin vuonna 1817 koristekasviksi Englantiin ja persianjättiputki saapui maahan pari vuotta myöhemmin. Vain kymmenisen vuotta saapumisensa jälkeen ilmoitettiin ensi kerran kaukasianjättiputkesta puutarhakarkulaisena.

Armenianjättiputken leviämishistoria eroaa muista. Armenianjättiputki tuotiin ilmeisesti Kuolan niemimaalle kasvitieteelliseen puutarhaan 1930-luvulla. Sitä on käytetty rehukasvina Itä-Euroopassa ja etenkin entisen Neuvostoliiton alueella, mm. Baltiassa ja Karjalan kannaksella. Lajia esiintyy Venäjän puolella Karjalassa, aivan Suomen rajan tuntumassa.

Suomeen jättiputket tuotiin alun perin puutarhakasveiksi ison kokonsa ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Jättiputket kestävät hyvin pohjoisia olosuhteita ja ne ovatkin levinneet lähes koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Persianjättiputkea tavataan luonnosta harvemmin kuin kaukasianjättiputkea. Armenianjättiputkesta on ilmoitettu havaintoja Suomenkin puolelta. Havaintoja ei kuitenkaan ole varmistettu ja armenianjättiputken levinneisyys Suomessa tunnetaan huonosti.

Osa nykyisistä jättiputkikasvustoista on viljelyjäänteitä. Puutarhojen ulkopuolelle lähimetsiin, tienpientareille, joutomaille ja asumattomille tonteille jättiputket ovat levinneet puutarhajätteiden ja siirrettyjen maamassojen mukana. Jättiputkia esiintyy myös luonnonsuojelualueilla sekä uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen läheisyydessä.

Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä ja ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat laajoja tiheitä kasvustoja, "jättiputkimetsiä", jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Jättiputket vaikuttavat myös muuhun eliöstöön. Esimerkiksi armenianjättiputki vaikuttaa maassa olevien sukkulamatojen (Nematoda) yhteisöihin ja vähentää niiden runsautta. Jättiputkikasvustot yksipuolistavat maisemaa ja alentavat luonnon monimuotoisuutta. Laaja esiintymä voi myös estää täysin alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen tai liikkumisen jokivarsilla, sekä ulkoilun kasvustojen läheisyydessä. Tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa, ja vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana.

Jättiputkista on ihmisille myös terveydellistä haittaa. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta. 

Jättiputkien hävittäminen on työlästä, mutta täysin mahdollista monissa torjuntahankkeissa kertyneen tiedon ja osaamisen avulla. Jättiputkien mekaaniseen torjuntaan on monia keinoja. Torjuntaan kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa. Koska jättiputket lisääntyvät vain siemenestä, voi jo kukintojen poistolla olla tehokas vaikutus. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan.

Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla), joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen näivettää kasvit, eikä päästä siemeniä itämään maaperästä. Peittäminen on usein helpointa toteuttaa niittämisen jälkeen.  

Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä kannattaa olla huolellinen.  Lisääntymiskyvyttömät kasvin osata, kuten lehdet voidaan laittaa kompostiin. Siemenet eivät tuhoudu kotikompostissa, joten siemenet sekä niitä sisältävät kukinnot kannattaa hävittää esimerkiksi polttokelpoisena sekajätteenä. Varmistaakseen oman alueen ohjeistukset, kannattaa ottaa yhteyttä kuntaan tai paikalliseen jäteyhtiöön. 

Torjunta-aineita voidaan harkiten käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Torjunta suositellaan tehtäväksi alkukesästä, kun kasvit ovat pieniä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä, ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote. Ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja kemiallisille torjunta-aineille tarvitaan lisää ja Suomessa onkin tutkittu koivusta valmistetun pyrolyysinesteen (koivutisleen) vaikutusta kaukasianjättiputken siementaimiin.

Vesistön varrella sijaitsevan esiintymien suhteen täytyy olla erityisen varovainen, koska jättiputken siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille. Hävitystyöhön ryhdyttäessä kannattaa pyrkiä yhteistyöhön naapurien kanssa, mikäli laji on levinnyt useamman tontille. Jos naapuritontti on autioitunut ja hävityslupaa ei suoraan pysty kysymään, kannattaa olla yhteydessä omaan kuntaan. Useimmiten kasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan. Vielä hävittämisen jälkeen kohdetta vuosittaista seurantaa on tarpeen jatkaa, sillä yksittäinen jättiputki voi tuottaa paljon siemeniä (keskimäärin 20 000) ja siemenet voivat säilyä elinkykyisinä siemenpankissa seitsemänkin vuotta.

Koska lajiryhmään kuuluvat lajit  on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi, niiden maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Jättiputken tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Jättiputkea ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää jättiputken sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Jättiputkihavainnot kannattaa ilmoittaa yleiskäsitteellä "jättiputki": Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä), ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta.

Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä.  Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Tunnistus- ja torjuntaohjeita

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry. 2020. Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) 

Jättiputkiesite / Maa- ja metsätalousministeriö

Luke. 2020. Jättiputken tuntomerkit. Video. VieKas LIFE-Hanke (2018-2023). 

Luke. 2020. Jättiputkien torjunta muovikatteella. Video. VieKas LIFE-hanke (2018-2023). 

MTV3. 2017. Pihaltasi löytyvä kasvi voi aiheuttaa karmeat vammat: Tunnistatko vaarallisen jättiputken? 

CABI: Heracleum mantegazzianum (giant hogweed)

CABI. Heracleum persicum (Persian hogweed). 

Čerevková, A., Ivashchenko, K., Miklisová, D., Ananyeva, N. & Renčo, M. 2020. Influence of invasion by Sosnowsky’s hogweed on nematode communities and microbial activity in forest and grassland ecosystems, Global Ecology and Conservation, 21, e00851.

Juhanoja, S. & Tuhkanen, E.-M. 2017. Jättiputken torjunta käytännössä. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.106-112. 

Klingenstein, F. 2007. NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet – Heracleum mantegazzianum. 

Korhonen, M. 2015. Jättiputken torjunta: Eri torjuntamenetelmien vaikutukset jättiputken kasvuun Lahden kaupungin koekentällä. Hämeen ammattikorkeakoulu, puutarhatalouden koulutusohjelma. 47 s. + liite 1. 

Miettinen, A., Koikkalainen, K., Pouta, E., Ryttäri, T. & Teeriaho, J. 2017. Jättiputkien torjunnan kustannushyötyanalyysi. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.113-125. 

Moravcová, L., Pyšek, P., Krinke, L., Müllerová, J., Perglová, I. & Pergl, J. 2018. Long-term survival in soil of buried seed of an invasive herb Heracleum mantegazzianum. Preslia 90:225–234.

Piirainen, M. & Saarinen, K. 2018. Kasvaako Suomessa armenianjättiputkea? Lutukka 34(3):115-121.

Ryttäri, T., Teeriaho, J. & Räikkönen, N. 2017. Jättiputken levinneisyys Suomessa. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.86-105. 

Räikkönen, N. 2013. Vieraslajien torjunta Lounais-Suomessa, Hyvät käytännöt. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Raportteja 63, 43 s.

Räikkönen, N., Ryttäri, T., Kytö, M. & Velmala, S. 2021. Jättiputket Heracleum persicum -ryhmä. Tietokortti. 

Tuohimetsä ym. 2022. Haitalliset vieraskasvit ympäristössä – kuinka torjua tehokkaasti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 79/2022.