Piisami

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Piisami on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Piisami on kookas, reilun kilon painoinen myyriin (Cricetidae) lukeutuva jyrsijä, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on hyvin sopeutunut elämään vedessä. Se ui ja sukeltaa hyvin. Se viihtyy mm. joissa, järvissä ja lammissa. Laji on hämärä- ja yöaktiivinen, mutta varsinkin keväällä se voi olla liikkeellä myös päiväaikaan Talveksi piisami rakentaa vesikasveista pesäkeon, kesät se elää rantapenkan koloissa. Naaras voi synnyttää vuodessa 1-3 poikuetta, jossa yleensä 4-5 poikasta. Piisami voi elää luonnossa kolmevuotiaaksi. Piisameille maistuvat mm. ruohot, järvikorte- ja kaisla sekä kalat, sammakkoeläimet, simpukat ja hyönteiset.

Piisami on väriltään ruskea, ja sillä on pitkä pyöreä häntä (ei leveä ja litteä kuten majavalla). Takajalkojen varpaiden välissä on räpylät.  Piisami (pituus päästä häntään 40-67 cm, paino 0,6-2 kg) on kooltaan paljon majavaa pienempi, huomattavasti vesimyyrää kookkaampi.

Vertaile piisamia vesimyyrään vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Piisami on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se elää laajalla alueella, joka ulottuu pohjoisesta Meksikosta aina pohjoiseen Alaskaan ja Kanadaan. Piisameja vapautettiin ensi kertaa Euroopan luontoon 1905 Prahan eteläpuolelle.

Suomeen tuotiin Tšekkoslovakiasta ensimmäiset piisamit turkiseläimiksi 1922, ja ne vietiin Pohjanmaalle. Seuraavina vuosina piisameita tuotiin lisää myös Saksasta ja Pohjois-Amerikasta. Kaiken kaikkiaan piisameita istutettiin noin 1100 lähes 300 paikkakunnalle eri puolille Suomea. Näiden istutusten seurauksena piisami asutti vuoteen 1960 mennessä koko maan – pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Meiltä eläin levisi Ruotsiin vuoden 1945 kieppeillä ja Norjaan 1950-luvun lopulla. Nykyään piisameita tavataan siellä täällä pohjoisessakin Lapissa.

Piisami leviää Ruotsissa etelään 3–10 kilometrin vuosivauhdilla ja se on edennyt jo Keski-Ruotsiin, Sundsvallin tienoille.

Piisami oli Suomessa runsaslukuinen 1980-luvulle, paikoin aina 1990-luvun alkuun asti. Silloin otuksen pesäkekoja näkyi kaikkialla rehevillä rannoilla, esimerkiksi Helsinginkin rannoilla ja lammissa. Sitten piisami väheni rajusti. Syytä tähän ei tiedetä. Kannat ovat Suomessa viime aikoina hieman elpyneet. Piisamia esiintynee kuitenkin edelleen koko maassa.

Piisami on Keski-Euroopassa aiheuttanut haittoja kaivamalla koloja maapatoihin, ratavalleihin ja kalanviljelylammikoiden penkereisiin. Erityisen kiusallinen se on ollut meren uhkaamassa Hollannissa.

Meillä piisamista ei ole havaittu suurta haittaa. Tosin kannan voimakkaan kasvun aikana 1950–1970 –luvuilla piisameita oli myös melko karuilla paikoilla, mistä ne vähensivät kasvillisuutta pitkäksi aikaa. Erityisesti niille maittavat järvikorte ja järvikaisla. Aivan viime aikoina on havaittu kortteen suuresti vähentyneen monilta järviltä, ja piisamin mahdollista vaikutusta tähän on pohdittu. Rehevimmillä paikoilla piisamin tekemät aukot esimerkiksi laajoihin kortekasvustoihin lisäävät monimuotoisuutta: kellus- ja uposkasvit leviävät piisamin tekemiin aukkoihin nopeasti, ja paikalle muodostuu monien eläinlajien kannalta rakenteellisesti otollinen ympäristö.

Piisamin pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä, jotka metsästyslain ja -asetuksen mukaan koskevat rauhoittamattomia eläimiä. Pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia. Eläimen saa silti pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyydystettävä eläinlaji täytyy tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Piisami oli aikoinaan merkittävä riistaeläin, ja niitä pyydettiin vuosittain 150 000–250 000, huippuvuonna 1955 peräti 600 000. Tästä riistasaaliit ovat huomattavasti pienentyneet. Riistatilastojen mukaan vuonna 2018 pyydystettiin 4900 eläintä ja vuonna 2019 vain 300.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ilmoita piisamihavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

• CABI factsheet: Ondatra zibethicus (muskrat)
• Invasive Arter i Sverige: Bisamråtta
• WIKIPEDIA: Piisami, Bisam, Muskrat

Julkaisuja:

• Artimo A. 1960. The dispersal and acclimatization of the muskrat, Ondatra zibethicus (L.), in Finland. Riistatieteellisiä julkaisuja 21. 101 sivua. Saatavissa: http://goo.gl/2t0lwn
• Danell, K. 1979. Reduction of aquatic vegetation following the colonization of a northern Swedish lake by the muskrat, Ondatra zibethica. Oecologia 38: 101–106. Saatavana: http://www.jstor.org/stable/4215769
• Directorate-General for Environment (European Commission). 2020. Identification of invasive alien species of Union concern in the field. doi:10.2779/079616.
• Holmala, K. & Kauhala, K. 2019. Piisami – Levinneisyys, haitat ja hallintakeinot. Teoksessa: Huusela-Veistola, E., Holmala, K., Hyvönen, T., Kauhala, K., Ryttäri, T., Tuhkanen, E.-M. & Urho, L. 2019. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi ja leviämisväyliä koskevaksi toimintasuunnitelmaksi.
• Lehtiniemi, M., Nummi, P. & Leppäkoski, E. 2016. Jättiputkesta citykaniin – Vieraslajit Suomessa. Docendo.
• Nummi, P., Väänänen, V-M. & Malinen, J. 2006 Piisamin laidunnus – vierasherbivori vaikuttaa kasvillisuuteen ja selkärangattomiin. Suomen Riista 52: 7–18.
• Pöysä, H., Elmberg, J., Gunnarsson, G., Holopainen, S., Nummi, P. & Sjöberg, K. 2017. Habitat associations and habitat change: seeking explanation for population decline in breeding Eurasian wigeon Anas Penelope. Hydrobiologia 785: 207–217. http://dx.doi.org/10.1007/s10750-016-2922-4
• Väänänen, V-M. 2005. Piisami – kosteikkokasvillisuuden aukottaja. Teoksessa Nummi, P. & Väänänen, V-M. (toim.), Jahtimailla 2. Riistanisäkkäät. Weilin+Göös.