Rotta (isorotta)

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Rotta on väriltään yleensä ruskeahko jyrsijä. Rotat suosivat maanläheisiä asuinpaikkoja, joissa voivat helposti kaivaa itselleen maanalaisia käytäviä. Se viihtyy asutuskeskuksissa ja on valloittanut maatilat, viheralueet, kaatopaikat, viemäriverkostot ja jätekatokset. Rotat voivat tulla myös sisätiloihin. Rotat välttävät avoimia alueita ja liikkuvat yleensä hämärän tultua. Rotta poistuu pesästä ainoastaan hakiessaan ravintoa. Geeniperintönä saadut ominaisuudet, neofobia (uusien asioiden pelko) sekä hyvä sopeutumiskyky ovat olleet sille korvaamattomia leviämisen kannalta. Rotta on ihmisen seuralainen ja levinnyt ihmisen mukana ympäri maailmaa.

Rotat voivat lisääntyä hämmästyttävän nopeasti. Rottanaaras voi saada n. 15 pentuetta elinaikanaan eli rottaparin teoreettinen jälkeläisten maksimimäärä on noin 200 jälkeläistä vuodessa. Rotta elää yhdyskunnissa, joissa on tiukka sisäinen järjestys.

Rotan turkki on selkäpuolelta ruskea ja vatsapuolelta vaaleanharmaa. Aikuinen rotta voi painaa jopa 600 g, sen pituus on 280 mm ja elinikä 1-2 vuotta. Urokset ovat yleensä naaraita suurempia. Rotan suomuinen häntä on paksu ja sen pituus voi olla jopa 100 % ruumiin pituudesta. Kotihiiri (Mus musculus) ja metsähiiri (Apodemus flavicollis) ovat kooltaan rottaa selvästi pienempiä. Vesimyyrä (Arvicola amphibius) on samankokoinen kuin rotta, mutta vesimyyrän turkki on tummempi, ruumiin muoto pyöreämpi ja häntä karvainen.

Rotta on saapunut maahamme joskus 1700-luvun loppupuolella tai 1800-luvun alkuvuosina. Alkujaan se on ilmeisesti lähtöisin Sisä-Aasiasta ja levinnyt hiljalleen ympäri maailmaa laiva- ja kauppaliikenteen yleistyessä. Englantiin rotta saapui noin vuonna 1720, Norjaan n. 1760 ja Ruotsiin hiukan ennen Suomea.

Suomessa rotta on yleinen etelärannikolta Pohjanlahdelle saakka. Rotasta on havaintoja myös Lapista. Rottien määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta jo pelkästään Helsingissä niitä arvellaan olevan kymmeniä tuhansia, ellei jopa satoja tuhansia yksilöitä.  Kaupunkirotat -tutkimushankkeen yhtenä tavoitteena on saada tietoa siitä, missä helsinkiläiset rotat elävät ja kuinka paljon niitä on.  Rottakannat ovat monin paikoin olleet kasvussa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, sillä rotat ovat oletettavasti hyötyneet leudoista talvista.

Rotta aiheuttaa merkittävää haittaa ympäri maailmaa. Kaikkiruokainen rotta hankkii elantonsa suurissa määrin ihmisten hankkimista, kasvattamista ja varastoimista elintarvikkeista (esim. vilja- ja rehuvarastot). Ne saastuttavat ulosteillaan huomattavasti suurempia määriä elintarvikkeita kuin ne kuluttavat.  Rotat käyttävät monipuolisesti myös luonnonravintoa, kuten siemeniä ja taimia. Rotat voivat saalistaa itseään pienempiä eläimiä, kuten matelijoita, pieniä lintuja ja lintujen munia. Erityisesti trooppisilla saarilla rotat ovat vähentäneet monimuotoisuutta, heikentäneet alkuperäistä eläinlajistoa ja aiheuttaneet jopa sukupuuttoja.  

Rotat voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakenteille, kaapeleille, laitteille ja pakkauksille. Ne pystyvät hampaillaan jyrsimään puuta, muoveja, pehmeitä metalleja ja jopa betonia. Rotan hampaat kasvavat jatkuvasti (jopa 14 cm vuodessa), ja rotat jyrsivätkin jatkuvasti jotain, jotteivat hampaat kasvaisi liian pitkiksi ja vaikeuttaisi mm. syöntiä.

Rotat voivat myös levittää ihmisiin ja kotieläimiin erilaisia tauteja kuten Leptospiraa, salmonellaa (suolistoinfektiot) ja E. coli -bakteeria.

Ennaltaehkäisy on ensisijaisen tärkeää rottien torjunnassa. Rottien pääsy ruokapaikoille, kuten vilja- ja rehuvarastoihin, komposteihin, roskakatoksiin, jäteastioihin tai lintujen ruokintapaikoille, on syytä estää. Esimerkiksi lintujen ruokintapaikoilla maahan varisseet siemenet voivat houkutella rottia. Muita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat mahdollisimman jyrsijätiiviit rakenteet, siivous, toimiva jätehuolto, sekä tiiviit elintarvike- ja rehuastiat. Mikäli jälkiä kuitenkin löytyy (ulosteita, jyrsittyjä rakenteita/pakkauksia) on kartoitettava, missä tai millä alueella rotat liikkuvat sekä mahdolliset piilopaikat.

Loukkupyynnissä voidaan käyttää ns. tappoloukkuja tai elävänä pyydystäviä loukkuja. Mikäli käytetään elävänä pyydystäviä loukkuja, on pyydystetyt eläimet kuljetettava riittävän kauas, etteivät ne palaa takaisin. Näissä loukuissa voidaan käyttää syöttinä esim. juustoa, viljatuotteita, raakaa kalaa, keitettyä kananmunaa. Tappoloukkujen on oltava riittävän tehokkaita, jotta pyydystettävä eläin ei joudu kärsimään loukussa. Loukkupyynnissä on muistettava, että loukut on tarkastettava kerran päivässä.

Ensiksi kannattaa yrittää muita torjuntakeinoja ja vasta viimeisenä vaihtoehtona ovat jyrsijämyrkyt. Kuluttajille on saatavilla vain hiirien torjuntaan sisätiloissa tarkoitettuja myrkkyjä, joten hankalissa tapauksissa on pyydettävä paikalle ammattimainen tuholaistorjuja. Suomessa hyväksytyt jyrsijämyrkyt ovat pääsääntöisesti antikoagulantteja, jotka estävät veren hyytymisen. Tämän seurauksena jyrsijät kuolevat sisäisiin verenvuotoihin. Jyrsijämyrkyt ovat myrkyllisiä myös ihmisille, muille nisäkkäille ja linnuille.

Markkinoilla on myös erilaisia ultraäänikarkottimia, joista ei kuitenkaan ole todistettua hyötyä.

Poista rotilta ravinnonlähteet ja pääsy ruokapaikoille. Pihalla jätteet on säilytettävä vain kannellisissa astioissa. Lintujen ruokintapaikat on hyvä pitää siistinä. Suositeltavaa on käyttää vain sellaisia lintulautoja ja ruokintalaitteita, joihin rotat tai muut jyrsijät eivät pääse. Jotta rotat eivät pääsisi sisälle, on rakennukset tarvittaessa tarkistettava, mahdolliset raot tilkittävä ja kolot peitettävä verkoilla. Pientaloalueilla rottaongelmien torjunnassa on suositeltavaa tehdä yhteistyötä koko naapuruston kanssa.

Kuluttajakäyttöön ei ole saatavilla jyrsijämyrkkyjä rottien torjuntaan. Mikäli ennaltaehkäisy tai loukutus ei onnistu, ota yhteyttä tuholaistorjuntayritykseen. Taloyhtiöissä rottien hävitys kannattaa teettää ammattilaisilla. Mikäli rottia havaitaan useita tai rotat esiintyvä kunnan yleisillä alueilla, kannattaa ottaa yhteyttä kunnan terveystarkastajaan.

Aamulehti. 2017. Leudot talvet räjäyttivät rottakannan – Helsingissä niitä on jo satojatuhansia. 

CABI: Rattus norvegicus (brown rat)

Duron, Q., Shiels, A.B. and Vidal, E. 2017. Control of invasive rats on islands and priorities for future action. Conservation Biology, 31: 761-771. 

Harper, G.A. & Bunbury, N. 2015. Invasive rats on tropical islands: Their population biology and impacts on native species. Global Ecology and Conservation, 3: 607-627.

Helsingin yliopisto. Kaupunkirotat - Monitieteinen tutkimusprojekti rottien ekologiaan, evoluutioon, genetiikkaan sekä ihmisten ja rottien välisiin suhteisiin. 

Oulun yliopisto. CitiRats 2020-2024 - Kansalaisia rottien kanssa. Tutkimushanke. 

Tukes. Jyrsijämyrkyt. Jyrsijöiden torjunta kotona ja mökillä. 

Tukes. 2020. Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje. 

Veikkolainen, M. 2000. Rotat pois nurkista. Maatilan Pellervo.

Wikipedia: rotta, brunråtta, brown rat

Yle. 2020. Rottaongelma hyppäsi lähiöihin – etätyön lisääntyminen muutti rottien ruoka-apajat uusille alueille. 

Yle. 2020. Rottaongelma on paisunut Kouvolassa – nyt rottia juoksee pihoilla ympäri kaupunkia.