Puronieriä on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva lohikala, jota on istutettu Suomeen kymmenien vuosien ajan. Laji on eräissä jokivesissä runsastunut voimakkaasti. Puronieriä leviää etenkin pieniin puroihin ja jokien latvoille, missä alkuperäiset purotaimenet (Salmo trutta m. fario) ovat joutuneet antamaan tilaa tälle vieraslajille. Laji on alkuperäisellä levinneisyysalueellaan sopeutunut pienten purojen elinolosuhteisiin, kuten kylmään ja happamaan veteen. Tämä edesauttaa lajin pärjäämistä myös suomalaisissa vesissä. Tyypillisesti puronieriää esiintyykin kylmissä, lähteistä vetensä saavissa puroissa ja joissa. Kannat ovat usein tiheitä ja yksilöt jäävät kovin pieniksi.
Lohikaloihin kuuluvalla puronieriällä on rasvaevä ja muiden nieriöiden tapaan valkoiset vatsapuolen evien etureunat. Suvun muista lajeista puronieriän erottaa oliivinvihreän tai ruskehtavan selän ja vaaleiden juovakuvioiden perusteella. Myös selkä- ja pyrstöevässä on vaaleita juovan pätkiä tai täpliä, jotka muodostavat mosaiikkimaisen kuvioinnin, jota ei ole nieriällä. Kyljissä on kellertäviä ja punaisia täpliä.
Puronieriän vatsa on normaalisti vaalea, kutuasussa kuitenkin punainen. Puronieriää muistuttavalla toisella vieraslajilla, harmaanieriällä (Salvelinus namaycush), ei ole punaisia pilkkuja eikä punaista vatsaa. Puronieriä jää nieriää (Salvelinus alpinus) ja harmaanieriää pienemmäksi ja kasvaa meillä yleensä enintään 30–40 cm pitkäksi ja voi painaa 0,5–2 kg.
Vertaile puronieriää harmaanieriään ja kotimaiseen nieriään vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.
Puronieriä on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen puronieriöitä tuotiin ensimmäisen kerran jo 1890-luvulla. Laji tuotiin meille uudestaan vuonna 1965 ja sitä kasvatettiin useilla viljelylaitoksilla ruokakalaksi ja emokaloiksi, joiden turvin aloitettiin myös istutukset virkistyskalastusta varten. Luonnonvesissä istutusten tulokset olivat varsin vaatimattomat, mutta taimenvesiin Koillismaalla ja Lapissa sekä joihinkin Etelä- ja Keski-Suomen hiekkakankailta lähteviin puroihin syntyi lisääntyviä puronieriäkantoja. Sittemmin istutuksista on luovuttu eräitä virkistyskalastuskohteita lukuun ottamatta. Puronieriän istutukset ovat paikoin monipuolistaneet virkistyskalastajien saalismahdollisuuksia, mutta monesti tiheiden kantojen pienikokoiset saaliskalat eivät houkuttele kalastajia.
Puronieriä kilpailee tilasta ja ravinnosta taimenen (Salmo trutta) kanssa. Puronieriä sietää melko hapanta, humuksista vettä ja pystynee joillakin alueilla hyödyntämään pienten purojen resursseja taimenta paremmin. Se varttuu nopeasti sukukypsäksi; jo 16–17 cm pituinen naaras voi tuottaa mätiä. Näin puronieriän kannat muodostuvat usein tiheiksi. Monissa Ylä-Kemijoen sivuhaaroissa puronieriä on runsastuessaan syrjäyttänyt alkuperäisen taimenen ja muut kalat. Sama kehitys on havaittu paikoin myös Iijoen keskiosan alueella. Suurten jokien latvavesien alapuolisilla osilla taimen pystyy rinnakkaiseloon puronieriän kanssa. Alkuperäisten taimenkantojen heikkeneminen voi jatkua, ja kantoja voidaan menettää, jos puronieriän leviämistä ei saada hallintaan.
Tiedottamista puronieriäistutusten riskeistä on tarpeen lisätä. Lajin istuttaminen uudelle alueelle vaatii paikallisen kalatalousviranomaisen luvan (KL 74 §). Puronieriää ei tulisi istuttaa alueille, joilla elää taimenia. Puronieriä on pyrittävä poistamaan alueilta, joilla se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Puronieriöitä saadaan parhaiten sähkökalastamalla (luvanvarainen). Alueille voisi myös ohjata puronieriään kohdistuvaa kalastuspainetta.
Älä levitä puronieriää luontoon. Niitä voi koittaa kalastaa ja hävittää. Puronieriä kelpaa myös ruokakalaksi.
Tee ilmoitus puronieriähavainnosta Luonnonvarakeskukselle kalahavaintolomakkeella.
Suomeksi:
Luonnonvarakeskuksen kalahavainnot: Puronieriä
Luontoportti: Puronieriä
Englanniksi:
Lauri Urho, Jussi Pennanen ja Sanna Kuningas (Luke) 2022