Ruskoturkiskuoriainen

Ruskoturkiskuoriainen esiintyy Euroopassa sisätilatuholaisena varastoissa, kodeissa ja museoissa.

Aikuinen ruskoturkiskuoriainen on 3-4 mm pituinen soikea kuoriainen, jonka eturuumis ja pää ovat tummat ja peitinsiivet ovat yksivärisen punaruskeat tai kellanruskeat. Tuntosarvet ja raajat ovat vaalean ruskeat. Toukka on täysikasvuisena noin 8 mm pituinen, kellanruskea, jaokkeinen ja sen takapäässä on pitkä harva karvatupsu, kuten useimmilla turkiskuoriais-toukilla.

Ruskoturkiskuoriainen on peräisin Afrikasta. Se tavattiin kulkeutuneena Moskovasta 1960-luvun alussa ja myöhemmin muualla Itä-Euroopassa. Nykyisin laji on vakiintunut Eurooppaan, Venäjälle ja yksittäisiä havaintoja on myös Pohjois-Amerikasta. Optimilämpötila kuoriaiselle on noin 24°C astetta.

Laji esiintyy Suomessa vain sisätiloissa ja se on melko tavallinen Etelä- ja Keski-Suomen asutuskeskuksissa. Pohjoisin löytö on Rovaniemeltä.

Toukat syövät kuivia kasvien osia, siemeniä tai eläinperäisiä aineksia, kuten höyheniä, vuotia ja turkiksia. Ne saattavat aiheuttaa vaurioita erilaisille luonnonkuituisille tekstiileille (mm. villa, puuvilla ja silkki) syömällä niihin reikiä. Kuolleet hyönteiset, ruoanmurut ja pölykertymät käyvät myös toukkien ravinnoksi. Ruskoturkiskuoriainen saattaa satunnaisesti käyttää ravintonaan myös kuivia elintarvikkeita, jotka on hyvä säilyttää tiiviisti suljettavissa astioissa.

Lintujen, lepakoiden, ampiaisten ja muiden mahdollisten eläinten tyhjät pesät ja jätteet, kuolleet kärpäset, rotat ja hiiret siivotaan syksyllä pois ullakoilta, räystäiden alta, kellareista, porraskäytävistä, ikkunoiden välistä, hormeista tai suljetuista kaapeli- ja ilmastointikanavista. Säännöllinen imurointi sisätiloissa, varsinkin keittiössä vähentää ruskoturkiskuoriaisten ravinnonlähteitä ja samalla kuoriaisten määrää.  Kylmälaitteiden ja uunin alustat kannattaa myös imuroida, sillä niihin kertyy usein runsaasti pölyä. Villavaatevarastot ja vaatekaapit kannattaa tarkastaa toukkien varalta, jos aikuisia kuoriaisia esiintyy.

Ruskoturkiskuoriaisten esiintymistä voi seurata teippiansoilla, jotka asetetaan esim. lattialistojen viereen tai vaatekaappeihin. Myös ikkunanpuitteita kannattaa tarkkailla aikuisten kuoriaisten varalta, sillä ne hakeutuvat aluksi kohti valoa. Paritelleet naartaat taas hakeutuvat pimeään munimaan. Toukkien vaivaamat tekstiilit kannattaa pudistella ja harjata ulkona ja toukkien saastuttamat kuivat elintarvikkeet hävittää. Pakastaminen on tehokas keino lajin eliminointiin.

Naaras munii n. viitisenkymmentä munaa sopiviin piilopaikkoihin lähelle ravinnonlähteitä  ja toukkien kehitys aikuiseksi vie 6-18 kuukautta huoneenlämmössä. Kehitys on nopeampaa lämpimässä. Toukat luovat kasvaessaan nahkansa 12 kertaa ennen koteloitumistaan.

Ruskoturkiskuoriaiset ovat hyviä lentäjiä ja saattavat ilmestyä kesäaikaan avoimista ikkunoista sisään. Aikuisia kuoriaisia voi löytää muutenkin ikkunalaudoilta, sillä ne suuntaavat aikuistuessaan kohti valoa. Laji levittäytyy kuitenkin pääsääntöisesti tavaroiden mukana paikasta toiseen. Aikuiset ovat melko lyhytikäisiä, mutta toukat voivat elää yli vuoden verran.

Esiintyy luontaisella afrotrooppisella esiintymisalueellaan mm. pikkukiitäjän Apus affinis (J.E. Gray, 1830) pesissä.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Jansson, L., Lindqvist, B. & Markkula, I.: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN:952-5272-61-3.

Mallis, A., et al. (2011), Handbook of Pest Control - Tenth Edition, Mallis, Handbook LLC, pp. 701-703.

MuseumPests.net: A product of the Integrated Pest Management Working Group. Fact Sheet Vodka beetle. Information current as of 6 March 2013