Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei)

Vyöturkiskuoriainen
(Attagenus woodroffei)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Kovakuoriaiset (Coleoptera)
                • Polyphaga
                  • Bostrichoidea
                    • Haaskakuoriaiset (Dermestidae)
                      • Attageninae
                        • Turkiskuoriaiset (Attagenus)
Kuva: Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0
Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei) - Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Vyöturkiskuoriainen vioittaa villaa, mattoja, muita tekstiilejä ja turkiksia. Vahinkoja voi myös tulla, jos vaatteita säilytetään kauan likaisina. Usein ei havaita juuri mitään vioitusta, vaikka hyönteisiä esiintyisikin. Näissä tapauksissa pienelle toukkakannalle riittää ravintoa piilopaikoissa, kun varastot on asianmukaisesti hoidettu ja tilat siivottu. Kerrostaloissa kuoriaiset leviävät putkistoja ja hormeja pitkin huoneistosta toiseen.

Aikuinen vyöturkiskuoriainen on 5 milliä pitkä, tummanruskea kuoriainen, jonka selässä on leveä keltainen aaltojuova. Toukka on täysikasvuisena sentin mittainen, tuuheakarvainen, taaksepäin suippeneva, tumma ja kiilloton. Takapäässä on pitkä karvatupsu.

Alkuperä ja levinneisyys

Vyöturkiskuoriaiseksi kutsuttiin aiemmin lajia Attagenus fasciatus. Vuonna 1979 erotettiin Pohjoismaissa esiintyvä laji uudeksi lajiksi Attagenus woodroffei. Ensimmäinen löytö Helsingistä oli vuonna 1962. Tämän jälkeen vyöturkiskuoriaista on tavattu pääkaupunkiseudun ja lähikuntien vanhoista kerrostaloista. Yksittäisiä havaintoja on muualtakin Suomesta. A.fasciatus esiintyy luonnossa Havaijin saarella. A. woodroffein alkuperä on tuntematon. Lajit voi erottaa toisistaan sen perusteella, että A.fasciatus on leveimmillään keskellä, mutta A.woodroffei takapäästään.

Haitat

Vyöturkiskuoriainen lisääntyy lämpimissä sisätiloissa  ja vuodessa kehittyy kaksi sukupolvea. Toukka oleskelee välipohjatäytteissä, jalkalistojen ja mattojen alla, komeroissa ja vaatehuoneissa syöden tekstiilipölyä ja kuolleita hyönteisiä.Usein komeron pohjalta löytyy vain tyhjiä toukkanahkoja.  Se voi myös vioittaa villaa, mattoja ja muita tekstiilejä ja turkiksia. Aikuinen kuoriainen parveilee huoneissa hakeutuen valoa kohti ikkunoille.

Torjunta

Kaikki kirpputoreilta ja muista vastaavista paikoista ostetut käytetyt tavarat puhdistetaan, jotteivät kuoriaiset ja toukat kulkeudu niiden mukana. Laatikot ja muut säilytyspaikat sumutetaan välittömästi ennen käyttöä tekstiilituholaisten torjuntaan tarkoitetuilla sumutteilla.

Kaikki kauan säilytettävät tekstiilit, erityisesti villatuotteet ja tekstiileillä verhotut tavarat varastoidaan puhtaina. Vaatteiden suoraa sumuttamista on vältettävä. Turkiksia, angoraa ja mohairia ei saa sumuttaa. Kaikkien säilytys-, työ- ja oleskelutilojen viikottaiset siivoukset taloissa ja huoneustoissa pitävät kovakuoriaiskannan kurissa eikä vahinkoja yleensä synny. Siivousjätteet, kuten imurin pölypussin sisältö, poistetaan välittömästi ja hävitetään. Vyöturkiskuoriaisen torjunta kerrostaloissa on usein vaikeata, koska toukat piileskkelevät rakenteissa, esim. välipohjan täytteissä, jalkalistojen ja lattianpäällysteiden alla, joista niitä tavanomaisilla torjuntakeinoilla on vaikea tavoittaa.

Talven pakkasia kannattaa hyödyntää tuulettamalla vaatteet ja muut tekstiilit, koska -20 -30 C asteen pakkanen tappaa muutamassa päivässä kaikki vyöturkiskuoriaisen kehitysasteet. Vaatteiden tuulettuessa imuroidaan säilytystilat perusteellisesti pariin kertaan.

Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3

Anon.2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Kuvauksen laatijat

Irmeli Markkula, MTT