Riisihäröt ovat haitallisimpia tuholaisia myllyissä, leipä- ja suklaatehtaissa ja yleensä koko kaupan ketjussa asuntoihin saakka. Mitään hygieenistä haittaa niistä ei todennäköisesti ole.

Riisihärön aikuiset ovat 3 mm pitkiä, tummanruskeita, litteitä kuoriaisia, joiden etuselän reunoissa on piikkimäiset lisäkkeet. Riisihäröllä on myös pyöristynyt piikkimäinen lisäke silmien takana. Toukat ovat 3 mm pitkiä ja vaaleita.

Riisihärö on kotoisin trooppisilta alueilta, mutta on kaupankäynnin mukana levinnyt ympäri maailman.

 Riisihärönaaras voi elää jopa kolmevuotiaaksi. Se laskee elämänsä aikana noin 400 munaa suoraan ravintoon. Kehitys munasta aikuiseksi tapahtuu 20 C asteen lämpötilassa vajaassa kahdessa kuukaudessa, mutta jo 18 C asteen lämpötilassa laji ei enää lisäänny. Härö kulkeutuu mm. leipäviljan, kuivattujen hedelmien, pähkinöiden ja öljyväkirehujen mukana. Härö sietää hyvin kuivuutta, joten ne voivat elää ja lisääntyä keskuslämmitystaloissa. Pienen kokonsa ja litteän muotonsa takia ne pesiytyvät helposti rakenteiden liitoksiin, rakoihin ja muihin piilopaikkoihin, joista ne on vaikea hävittää.

Riisihärön torjunta perustuu jatkuvaan tilojen ja tuotteiden tarkkailuun ja puhdistukseen. Saastuneet tuotepakkaukset hävitetään tai jos esiintymä on aivan pieni ainoastaan epäiltäessä, desinfioidaan pakkaukset pakastamalla ne yhden viikon ajan -25 -30 C asteen lämpötilassa. Pölynimuri on hyvä apuväline rakoihin ja liitoskohtiin pesiytyneiden häröjen torjunnassa. Kodeissa ja elintarvikevarastoissa hävitetään pinnoilla liikkuvat häröt pyretriini -sumutteilla tai -ruiskutteilla.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhoeläinten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja  55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.