Kaprakuoriainen kuuluu viljan pahimpiin tuholaisiin. Sen yksilökehitys on erittäin nopea, noin 46 vuorokautta 30 Celsius asteen lämpötilassa. Toukat muodostavat ravinnon loppuessa lepoasteita, jotka varastojen seinien raoissa ja muissa kätköissä pysyvät hengissä vuosikausia ja jotka tulevat aktiivisiksi uudelleen, kun varastot taas täytetään.
Suomesta kaprakuoriaista ei ole tavattu.
Aikuinen naaras on 3 milliä pitkä ja koiras on 1,5 milliä pitkä. Kuoriainen on soikea ja tummanruskea. Ulkomuodoltaan se muistuttaa muita turkiskuoriaisia. Toukka on 3 milliä pitkä, tummanruskea ja lyhytkarvainen, takapään karvatupsu on lyhyt.
Kaprakuoriainen on lulltavasti kotoisin Kauko-Idästä. Viljatoimitusten mukana se on levinnyt trooppisille ja subtrooppisille alueille. Lauhkeilla alueilla se tulee huonosti toimeen, koska se ei lisäänny alle 25 Celsius asteen lämpötilassa. Se silti kestää alhaisia lämpötiloja melko hyvin. Ruotsista on havaintoja tuontiviljasta ja Tanskassa kuoriaisia on esiintynyt mallastamoissa.
Kaprakuoriainen on siemensyöjä ja erityisesti toukka tekee pahaa tuhoa viljavarastoissa.
Kaprakuoriaista on hyvin vaikea torjua. Mikäli vilja on peräisin maasta tai alueelta, missä saastuntaa esiintyy, puhtauden takaa ainoastaan erän kaasutus tai peittaus. Suomessa tällainen viljan käsittely on kielletty. Lajin leviämistä on pyritty estämään kansainvälisten karanteenimääräysten puitteissa.
Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.
Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.
Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke)