Riesakuoriainen

Riesakuoriainen on paha tuholainen hyönteis- ja kasvikokoelmissa sekä tasalämpöisissä siemenvarastoissa. Kotitalouksissa se ei juuri aiheuta vahinkoa.

Aikuinen riesakuoriainen on 2,2-4 mm pitkä kapea ja soikea kuoriainen, jonka ruskeiden peitinsiipien tyvessä on kellertävät täplät. Pää ja etuselkä ovat mustat. Toukka on 5-6 mm pitkä, kellanruskea ja karvainen. Takapäässä on muutamia pidempiä karvasukasia.

Riesakuoriainen on peräisin Pohjois-Amerikasta. Laji levisi Eurooppaan 1960-luvulla ja nykyisin sitä tavataan ympäri maailmaa.

Riesakuorianen tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran 1966 hyönteiskokoelmien tuholaisena. Nykyisin laji on levinnyt koko maahan ja elää meillä pääsääntöisesti sisätiloissa. Munat, toukat ja aikuiset siirtyvät helposti tavaroiden mukana paikasta toiseen. Kesäaikana yksilöt voivat myös lentää rakennuksesta toiseen.

Riesakuoriainen syö kuolleiden hyönteisten lisäksi kuivia kasvinosia ja siemeniä. Se leviää siemenerien ja hyönteiskokoelmien mukana ja on levittäytynyt myös lämpimiin ja kuiviin keskuslämmitystaloihin. Yksityistalouksissa se harvoin aiheuttaa varsinaista vahinkoa, se elää piilossa ja syö kuolleita hyönteisiä, leivänmuruja ja siemeniä.

Hyönteis- ja muut eläinkokoelmat sekä herbaariot pakastetaan alle -25 C asteen lämpötilassa viikon ajan. Asunnoissa ja varastoissa poistetaan kuolleet hyönteiset, ampiaisten ja muiden hyönteisten pesäjätteet ja muu orgaaninen jäte, sekä huolehditaan yleisestä siisteydestä, varsinkin keittiössä.

Aikuisen riesakuoriaisen ulkopintaa peittää harva kuoppapisteytys ja lyhyt harva karvoitus. Karvat ovat puolipystyjä ja kaarevia ja karvoitus on tummaa. Kellertävien hartialaikkujen kohdalla karvat ovat vaaleita. Tuntosarviurat ovat matalat ja heikosti kehittyneet. Tuntosarvet ovat 11 jaokkeiset. Tyvijaokkeet ovat vaaleanruskeita, 5 ulointa jaoketta ovat tummia ja ne muodostavat vaihettuen tuntosarven nuijan.

Riesakuoriainen on partenogeneettinen, siitä ei ole koskaan tavattu koiraita. Naaraat munivat hedelmöittymättömia munia ja lisääntyminen on hidasta. Kehitys aikuiseksi kestää yleensä vuoden.

Riesakuoriainen elää luontaisella levinneisyysalueellaan ampiaisten ja mehiläisten pesissä, joissa se syö kuolleita hyönteisiä ja muuta pesään kertyvää jätettä.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Beal RS. 1967. A revisionary study of the North American dermestid beetles formerly included in the genus Perimegatoma (Coleoptera). Miscellaneous Publications of Entomologica Americana 5: 281–312. 

Reesa Beal, 1967 on monotyypinen suku, johon kuuluu vain yksi laji Reesa vespulae (Milliron, 1939). Suku sijoittuu Megatomini tribukseen ja Megatominae alaheimoon.

Laji kuvattiin alunperin nimellä Perimegatoma vespulae Milliron, 1939. Yksilö oli peräisin ampiaispesästä Yhdysvalloista Minnesotasta (St. Paul). Beal (1967) siirsi lajin uuteen sukuun Reesa.