Ryijykuoriainen

Ryijykuoriainen on harvinainen, eikä sillä ole Suomessa pysyvää kantaa. Lajia tavataan meillä ainoastaan importtina eli ihmisen mukana kulkeutuneena. Sen toukat voivat elää melko kuivassakin ympäristössä. Aikuinen ryijykuoriainen on hyvä lentäjä, joka vierailee kukissa syömässä mettä ja siitepölyä.

Ryijykuoriainen on 1,7-3,5 mm mittainen, pyöreähkö kuoriainen. Laji on väriltään musta, mutta sen ruumis on kauttaaltaan kellanruskeiden, valkoisten ja mustien suomujen peittämä. Peitinsiivet ovat kellanruskean ja mustan kirjavat ja niiden poikki kulkee kolme aaltoilevaa valkeaa vyötä. Etuselkä on kellanruskea ja sen takanurkat ovat vaaleat.

 Ryijykuoriainen on 1,7-3,5 mm mittainen, pyöreähkö kuoriainen. Laji on väriltään musta, mutta sen ruumis on kauttaaltaan kellanruskeiden, valkoisten ja mustien suomujen peittämä. Peitinsiivet ovat kellanruskean ja mustan kirjavat ja niiden poikki kulkee kolme aaltoilevaa valkeaa vyötä. Etuselkä on kellanruskea ja sen takanurkat ovat vaaleat.

Ryijykuoriainen esiintyy laajasti Euroopassa luonnonvaraisena, mutta Pohjoismaissa sitä tavataan vain satunnaisesti sisätiloista. Se on levinnyt lähes koko palearktiselle vyöhykkeelle aivan pohjoisimpia alueita lukuunottamatta; Keski- ja Etelä Euroopasta, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kautta Aasian pohjoisosiin sekä Pohjois-Amerikkaan.

Laj on hyvin harvinainen ja satunnainen Suomessa. Esiintyy vain sisätiloissa, ei talvehdi Suomen luonnossa.

Toukka käyttää ravinnokseen karvoja, höyheniä, kuivalihaa, luita ja sarvia. Lajia tavataan myös kuivilta raadoilta. Sisätiloissa se voi nakerrella reikiä luonnonmateriaaleista valmistettuihin tekstiileihin, turkiksiin, hyönteiskokoelmiin ja täytettyihin eläimiin.

Torjutaan museokuoriaisen tavoin hävittämällä syksyisin lintujen, lepakoiden, ampiaisten ja muiden mahdollisten eläinten tyhjät pesät ja jätteet, kuolleet kärpäset, rotat ja hiiret siivotaan pois ullakoilta, räystäiden alta, kellareista, porraskäytävistä, ikkunoiden välistä, hormeista tai suljetuista kaapeli- ja ilmastointikanavista. Mikäli kuoriaisia kuitenkin keväällä havaitaan, tarkastetaan ja puhdistetaan tekstiilivarastot ja mahdolliset eläinkokoelmat.

Ryijykuoriainen kuuluu tupakuoriaisten suvussa Anthrenus alasukuun Nathrenus, jonka tuntomerkkeihin kuuluvat 11 jaokkeiset tuntosarvet, joissa on 3 jaokkeinen kärkinuija ja silmän sisäreuna ei ole uurtunut, vaan silmä on tasaisen soikea muodoltaan ja etuselän ja peitinsiipien suomut ovat muodoltaan kapeampia, kuin muissa alasuvuissa. Yleisellä museokuoriaisella Anthrenus museorum on 8 jaokkeiset tuntosarvet ja nuija muodostuu kahdesta viimeisestä jaokkeesta (alasuku Florilinus). Ryijy- ja museokuoriaisen toukkien erot ovat varsin pienet ja niiden tutkiminen vaatii sekin mikroskopointia. Eroja on esim. toukkien ensimmäisen tuntosarven jaokkeen sukasissa, joita on (Florilinus) tai ei ole (Nathrenus) (Peacock 1993).

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Peacock, E.R. 1993: Adults and Larvae of Hide, Larder and Carpet Beetles and their relatives (Coloptera: Dermestidiae) and of Derodontid Beetles (Coleoptera: Derodontidae). RES Handbooks for the Identification of British InsectsVolume 5, Part 3. ISBN: 090154678X.