Ryijykuoriainen (Anthrenus verbasci)

Ryijykuoriainen
(Anthrenus verbasci)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Stanislav Krejcík, CC-BY-3.0
Ryijykuoriainen (Anthrenus verbasci) - Stanislav Krejcík, CC-BY-3.0
Kuva: Antti Pouttu, ©
Ryijykuoriainen (Anthrenus verbasci) - Antti Pouttu, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Kovakuoriaiset (Coleoptera)
                • Erilaisruokaiset (Polyphaga)
                  • Jumimaiset (Bostrichoidea)
                    • Haaskakuoriaiset (Dermestidae)
                      • Megatominae
                        • Anthrenini
                          • Tupakuoriaiset (Anthrenus)
Kuva: Wikimedia Commons, CC-BY-SA-2.5
Ryijykuoriainen (Anthrenus verbasci) - Wikimedia Commons, CC-BY-SA-2.5

Luonnehdinta

Ryijykuoriainen on harvinainen, eikä sillä ole Suomessa pysyvää kantaa. Lajia tavataan meillä ainoastaan importtina eli ihmisen mukana kulkeutuneena. Sen toukat voivat elää melko kuivassakin ympäristössä. Ryijykuoriainen on hyvä lentäjä, joka vierailee mielellään kukissa syömässä mettä ja siitepölyä.

Ryijykuoriainen on 1,7-3,5 milliä pitkä, pyöreähkö kuoriainen. Laji on väriltään musta, mutta sen ruumis on kauttaaltaan kellanruskeiden, valkoisten ja mustien suomujen peittämä. Peitinsiivet ovat kellanruskean ja mustan kirjavat ja niiden poikki kulkee kolme aaltoilevaa valkeaa vyötä. Etuselkä on kellanruskea ja sen takanurkat ovat vaaleat.

Tunnistaminen

Ryijykuoriaisella on 11 jaokkeiset tuntosarvet, joissa on 3 jaokkeinen kärkinuija (Nathrenus alasuku). Yleisellä museokuoriaisella Anthrenus museorum on 8 jaokkeiset tuntosarvet ja nuija muodostuu kahdesta viimeisestä jaokkeesta (alasuku Florilinus). Ryijy- ja museokuoriaisen toukkien erot ovat varsin pienet ja niiden tutkiminen vaatii sekin mikroskopointia. Eroja on esim. toukkien tuntosarvissa olevissa sukasissa, joita on tai ei ole eri alasuvuissa.

Alkuperä ja levinneisyys

Ryijykuoriainen esiintyy laajasti Euroopassa luonnonvaraisena, mutta Pohjoismaissa sitä tavataan vain satunnaisesti sisätiloista. Se on levinnyt lähes koko palearktiselle vyöhykkeelle aivan pohjoisimpia alueita lukuunottamatta; Keski- ja Etelä Euroopasta, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän kautta Aasian pohjoisosiin sekä Pohjois-Amerikkaan.

Levinneisyys Suomessa

Laj on hyvin harvinainen ja satunnainen Suomessa.

Haitat

Toukka käyttää ravinnokseen karvoja, höyheniä, lihaa, luita ja sarvia. Lajia tavataan myös kuivilta raadoilta. Sisätiloissa se voi nakerrella reikiä tekstiileihin, turkiksiin, hyönteiskokoelmiin ja täytettyihin eläimiin.

Torjunta

Torjutaan museokuoriaisen tavoin hävittämällä syksyisin lintujen, lepakoiden, ampiaisten ja muiden mahdollisten eläinten tyhjät pesät ja jätteet, kuolleet kärpäset, rotat ja hiiret siivotaan pois ullakoilta, räystäiden alta, kellareista, porraskäytävistä, ikkunoiden välistä, hormeista tai suljetuista kaapeli- ja ilmastointikanavista. Mikäli kuoriaisia kuitenkin keväällä havaitaan, tarkastetaan ja puhdistetaan tekstiilivarastot ja mahdolliset eläinkokoelmat.

Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Kuvauksen laatijat

Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke)