Leipäkuoriainen

Leipäkuoriainen esiintyy tuholaisena leipomoissa ja maustevarastoissa. Aikuinen kuoriainen on 3 mm pitkä, ruosteenruskea ja tiheäkarvainen kuoriainen. Toukka on 3 mm pitkä, käyrä ja vaalea.

Leipäkuoriainen on levinnyt ympäri maailman. Suomeen sitä tulee pääasiassa mausteiden ja rohdosten mukana. Se pesiytyy pysyvästi sisätiloihin vain harvoin.

Leipäkuoriainen esiintyy luonnossa mm. käävissä, mutta elää myös leivässä, kekseissä, makaronissa, mausteissa ja rohdoksissa, joihin toukka kaivaa käytäviä. Aikuinen kuoriainen kuoriutuu tuotteesta nuppineulanpään kokoisen, pyöreän reiän kautta aivan kuin tupajumi puusta. Sen jälkiä näkee usein vanhoissa tapeteissa ja kirjojen kansissa, joiden liimana on käytetty jauholiisteriä. Vioitus erottuu tupajumin vioituksesta siinä,etteivät liisterissä olevat käytävät ulotu puuhun. Leipäkuoriaisen vioitusta havaitaan joskus myös kotiseutumuseoissa esillä olevissa pettuleivissä. Leipäkuoriainen ei kehity kuivissa keskuslämmityshuoneissa. Sen kehitys on suhteellisen hidasta ja lakkaa alle 17 C asteen. Aikuiset kuoriaiset parveilevat huoneissa hakeutuen ikkunoille.

Jos parveilevia leipäkuoriaisia havaitsee ikkunalaudoilla, on haettava niiden alkulähde. Se saattaa olla jokin mauste-erä, joka hävitetään tai pakastetaan 1 viikko -25-20 C asteen lämpötilassa. Leipomoista tai muista tiloista leipäkuoriaiset hävitetään yleensä puhdistusten yhteydessä, joten varsin harvoin on tarpeellista käyttää kemiallisia keinoja leipäkuoriaisten torjuntaan.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.