Liljakukko on haitallinen tuhoeläin, joka elää puutarhoissa ja viheralueilla. Se käyttää ravinnokseen etenkin liljakasveja (Lilium- ja Fritillaria-sukujen kasvit), mutta sitä on tavattu myös tulppaaneilta ja sormustinkukilta.
Aikuinen liljakukko on väriltään kirkkaanpunainen, muodoltaan pitkänomainen noin 6–8 mm pitkä kovakuoriainen. Sen pää, raajat, tuntosarvet ja ruumiin alapuoli ovat mustat. Liljakukon munat ovat noin millin mittaisia ja pitkulaisia. Aluksi ne ovat punaisia, mutta muuttuvat pian ruskeiksi. Toukat ovat mustapäisiä, pitkänomaisia ja oranssinpunaisia. Toukan jokaisessa jaokkeessa on mustia täpliä. Toukat ovat yleensä mustan liman ja ulosteiden peitossa. Sekä munat että toukat ovat lehtien alapinnoilla.
Liljakukko on alun perin euraasialainen laji. Suomen ensimmäinen havainto tehtiin 1940-luvulla, ja viime vuosina laji on levinnyt nopeasti etelästä kohti pohjoista. Laji leviää lentämällä puutarhasta toiseen. Liljakukot voivat levitä myös, jos kokonaisia kasveja tai liljojen sipuleita siirrellään paikasta toiseen.
Liljakukko syö liljakasvien heimoon kuuluvien kasvien lehtiä, kukkia, nuppuja ja muita osia. Pahimmillaan ne voivat syödä liljat lehdettömiksi jo ennen kukintaa. Liljakukot talvehtivat aikuisina ja tulevat esiin varhain keväällä, jolloin liljojen lehtiin alkaa ilmestyä reikiä. Jos aikuiset kuoriaiset ehtivät munia, tuhot laajenevat huomattavasti, sillä lehtien alapinnalla piilottelevat toukat aiheuttavat pahempaa vioitusta kuin aikuiset.
Keväällä ja kesällä toukkia ja aikuisia voi torjua keräämällä niitä käsin. Kerätyt kovapintaiset kuoriaiset murskataan ja hävitetään. Lehtien alapinnoille munitut munat pyyhkäistään pois.
Liljakukon kemialliseen torjuntaan on hyväksytty valmisteita vain ammattikäyttöön ja niiden käyttö edellyttää kasvinsuojelututkintotodistusta. Kuluttajakäyttöön esimerkiksi kotipuutarhassa sallittuja valmisteita ei ole.
Liljakukkojen tarkkailuun ja torjuntaan on ryhdyttävä varhain keväällä ennen kuin ne ehtivät munimaan. Liljat kannattaa tarkistaa usein mahdollisten liljakukkojen tai tuhojen havaitsemiseksi.
Erja Huusela (Luke) 2022