Liljakukko (Lilioceris lilii)

Liljakukko
(Lilioceris lilii)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Kovakuoriaiset (Coleoptera)
                • Polyphaga
                  • Chrysomeloidea
                    • Lehtikuoriaiset (Chrysomelidae)
                      • Criocerinae
                        • Criocerini
                          • Lilioceris
Kuva: Josef Němec, PD
Liljakukko (Lilioceris lilii) - Josef Němec, PD

Luonnehdinta

Liljakukko on haitallinen tuhoeläin, joka elää puutarhoissa ja viheralueilla. Se käyttää ravinnokseen etenkin liljakasveja (Lilium- ja Fritillaria-sukujen kasvit), mutta sitä on tavattu myös tulppaaneilta ja sormustinkukilta.

Tunnistaminen

Aikuinen liljakukko on väriltään kirkkaanpunainen, rakenteeltaan pitkänomainen noin 6–8 mm pitkä kovakuoriainen. Sen pää, raajat, tuntosarvet ja ruumiin alapuoli ovat mustat. Liljakukon munat ovat noin millin mittaisia ja pitkulaisia. Aluksi ne ovat punaisia, mutta muuttuvat pian ruskeiksi. Toukat ovat mustapäisiä, pitkänomaisia ja oranssinpunaisia. Toukan jokaisessa jaokkeessa on mustia täpliä. Toukat ovat yleensä mustan liman ja ulosteiden peitossa. Sekä munat että toukat ovat lehtien alapinnoilla. 

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Liljakukko on alun perin euraasialainen laji. Suomen ensimmäinen havainto tehtiin1940-luvulla, ja viime vuosina laji on levinnyt nopeasti etelästä kohti pohjoista. Laji leviää lentämällä puutarhasta toiseen. Liljakukot voivat levitä myös, jos kokonaisia kasveja tai liljojen sipuleita siirrellään paikasta toiseen.

Haitat

Liljakukko syö liljakasvien heimoon kuuluvien kasvien lehtiä, kukkia, nuppuja ja muita osia. Pahimmillaan ne voivat syödä liljat lehdettömiksi jo ennen kukintaa. Liljakukot talvehtivat aikuisina ja tulevat esiin varhain keväällä, jolloin liljojen lehtiin alkaa ilmestyä reikiä. Jos aikuiset kuoriaiset ehtivät munia, tuhot laajenevat huomattavasti, sillä lehtien alapinnalla piilottelevat toukat aiheuttavat pahempaa vioitusta kuin aikuiset.

Torjunta

Keväällä ja kesällä toukkia ja aikuisia voi torjua keräämällä niitä käsin. Kerätyt kovapintaiset kuoriaiset murskataan ja hävitetään. Lehtien alapinnoille munitut munat pyyhkäistään pois.

Liljakukon torjuntaan voi käyttää myös kemiallisia torjunta-aineita ruiskutteina ja sumutteina. Ennaltaehkäisyn torjuntasumutteilla voi aloittaa jo keväällä taimien ollessa pieniä. Ruiskutteita käytettäessä on muistettava ruiskuttaa lehtien alapinnat. Kukkivaa kasvustoa ei mehiläisten takia saa ruiskuttaa.

Mitä minä voin tehdä

Liljakukkojen tarkkailuun ja torjuntaan on ryhdyttävä varhain keväällä ennen kuin ne ehtivät munimaan. Liljat kannattaa tarkistaa usein mahdollisten liljakukkojen tai tuhojen havaitsemiseksi.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Erja Huusela-Veistola (Luke) - päivitetty 27.11.2015