Piilojäärä (Stromatium unicolor)

Piilojäärä
(Stromatium unicolor)

Lajin vakiintuneisuus: Satunnainen

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Luis Fernández García, CC-BY-SA-4.0
Piilojäärä (Stromatium unicolor) - Luis Fernández García, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Kovakuoriaiset (Coleoptera)
                • Polyphaga
                  • Chrysomeloidea
                    • Sarvijäärät (Cerambycidae)
                      • Cerambycinae
                        • Hesperophanini
                          • Stromatium
Kuva: Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-2.0
Piilojäärä (Stromatium unicolor) - Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-2.0

Luonnehdinta

Piilojäärän toukat elävät kuolleissa oksissa ja rungolla etenkin lehtipuilla, ja kehitys kestää useita vuosia. Toukat koteloituvat sydänpuussa ja saattavat elää puusta tehdyissä esineissä ja puutavarassa pitkään ennen aikuistumista. Lyhyen elämänsä aikana aikuiset piilojäärät piileskelevät päivisin ja ovat aktiivisia hämärästä alkaen. Valo houkuttelee niitä. Piilojäärä tunnetaan myös nimillä S. fulvum ja S. auratum.

Muita puuesineiden mukana Suomeen kulkeutuvia jäärälajeja ovat korijäärä (Gracilia minuta), typpysiipijäärä (Nathrius brevipennis) ja harvemmin myös bambujäärä (Chlorophorus annularis) ja tiikillä elävä Stromatium barbatum. Nämäkään lajit eivät toimeen Suomen luonnossa, mutta saattavat jatkaa sukuaan lämpimissä varastoissa ja sisätiloissa.

Tunnistaminen

Piilojäärä on hoikka, kellanruskea, pitkätuntosarvinen jäärä. Ruumiin pituus on 16-32 mm. Peitinsiivet ovat kapeat, tasaleveät ja tiheäpisteiset, ja niissä on kaksi yhdensuuntaista matalaa harjua.

Alkuperä ja levinneisyys

Piilojäärä on Välimeren alueen laji, jonka esiintymisalue ulottuu idässä Krimin niemimaan ja Kaukasuksen kautta Turkmenistaniin asti. Monissa Euroopan maissa sitä on tavattu huonekalujen mukana kulkeutuneena. Suomessakin sitä on tavattu Etelä-Euroopasta tuoduista huonekaluista. Suomen luonnossa laji ei selviydy, sisätiloissa kylläkin. Piilojäärää esiintyy myös Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa.

Haitat

Piilojäärä ei aiheuta haittaa eläville puille, koska lisääntyy kuolleissa oksissa ja rungoissa. Luontaisella levinneisyysalueellaan se voi olla huomattava rakennuspuutavaran tuholainen. Huonekaluissa se saattaa aiheuttaa ikäviä yllätyksiä usean vuoden kuluttua valmistuksesta, koska toukkien kehitysaika kuivassa puussa on pitkä. Toukat eivät pudottele purua käytävistään, vaan voivat nakertaa koko esineen ohutta pintakerrosta lukuun ottamatta. Toukan syönnistä lähtevä ääni voi herättää huomiota. Jos ääntä ei huomata, voidaan tuho huomata vasta, kun kaluste sortuu tai aikuinen jäärä ilmestyy 6-10 mm läpimittaisesta pyöreästä reiästä. Jäärät voivat munia edelleen kalusteiden rakoihin, jolloin tuho jatkuu

Torjunta

Haittoja huonekaluissa voi torjua joko pakastamalla, lämpökäsittelemällä tai kaasuttamalla esineet. Polttaminen on varmin tapa hävittää piilojäärät.

Mitä minä voin tehdä

Käytä kotimaisesta puusta tai tuholaisen kestävistä materiaaleista tehtyjä kalusteita.

Lisätiedot

Cocquempot C., Drumont A., Brosens D. & Ghate H. V. 2014. First interception of the cerambycid beetle Stromatium longicorne (Newman, 1842) in Belgium and distribution notes on other species of Stromatium (Coleoptera: Cerambycidae: Cerambycinae). Bulletin de la Société royale belge d’Entomologie/Bulletin van de Koninklijke Belgische Vereniging voor Entomologie, 150 (2014) : 201-206

Heliövaara K., Mannerkoski I. ja Siitonen J. 2004. Suomen sarvijäärät. Tremex Press. Helsinki.

Italsave, 2016. Stromatium unicolor | Stromatium fulvum (tarlo del legno Cerambicide)

Julius Kühn-Institut, Institut für nationale und internationale Angelegenheiten der Pflanzengesundheit 6.8.2015. Express – PRA zu Stromatium unicolor.

Muona J., 2000. Short Reports. Stromatium fulvum (Villers) (Cerambycidae). Entomologica fennica, 11: 2

Soleimani P. and Knopf H.E. 2009. Stromatium fulvum Vill. (=unicolor Ol.)(Col., Cerambycidae) in Iran. Zeitschrift für Angewandte Entomologie 82, (1-4): 372-376

Kuvauksen laatijat

Antti Pouttu (Luke) - päivitetty 15.6.2017