Hinkalokuoriainen voi helposti nopean lisääntymiskykynsä takia olla paha tuholainen elintarviketeollisuuden tiloissa ja viljavarastoissa. Asunnoissa sillä ei ole merkitystä.

Hinkalokuoriaisen aikuinen on 3-4 mm pitkä, punaruskea kuoriainen. Vakkakuoriainen on hyvin samannäköinen, mutta sillä tuntosarvien pää on nuijamaisempi kuin hinkalokuoriaisella. Toukat ovat täysikasvuisina 7-8 mm pitkiä, vaaleankeltaisia ja lieriömäisiä.

Hinkalokuoriainen vaatii jonkin verran korkeamman lämpötilan ja kosteuden kuin mitä asunnoissa yleensä on. Tuotteiden mukana hinkalokuoriainen kulkeutuu myllyihin ja leipätehtaisiin.

Vaikka hinkalokuoriainen on arka pakkaselle, sen on todettu talvehtivan vijlavarastossa. Hinkalokuoriaiset muodostavat pesäkkeitä, joissa niiden elintoiminta kehittää tarvittavan lämmön. Viljatuotteiden ohella kuoriaiset saastuttavat myös kuivia hedelmiä, mausteita ja suklaata.

Hinkalokuoriainen pesiytyy harvoin asuntoihin ja kauppaliikkeisiin ja niistä se voidaan torjua hävittämällä saastuneet tuotteet sekä siivoamalla. Myllyissä ja leipätehtaissa eivät nämä toimenpiteet aina riitä, vaan on turvauduttava ruiskutuksiin ja lämpökäsittelyihin. Laji on herkkä kylmyydelle ja kaikki kehitysasteet kuolevat, jos tuotteet jäädytetään viikoksi alle -25 C asteen lämpötilaan. Viljavarastoissa on viljan  kierrättäminen talvella tehokas toimenpide.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhoeläinten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.