Sirokatkarapu

Sirokatkarapu on pienehkö katkarapu, joka muistuttaa kotoista leväkatkarapuamme (Palaemon adspersus). Katkarapujen ruumis on liereä ja pitkänomainen ja sitä peittää kilpi, joka etuosastaan on yhteen kasvanut ja takaosasta (pyrstöstä) jaokkeellinen. Niiden viidestä hoikasta rintaraajaparista kaksi ensimmäistä päättyy pienehköihin saksiin. Selkää peittävä kilpi jatkuu silmien välistä pitkälle eteenpäin työntyvänä otsapiikkinä. Niiden tuntosarvissa on pitkät ja taipuisat siimat. Täysikasvuiset sirokatkaravut ovat noin 3–6 cm pitkiä.Sekä sirokatkarapu että leväkatkarapu ovat läpikuultavia, vihertäviä tai kellertäviä. Sirokatkaravulla on lisäksi punaruskea pystyraidoitus. Molempien lajien jalat ovat sinikeltaraidalliset, mutta sirokatkaravulla on voimakkaan sininen raita saksien tyvellä ja värit yleensä voimakkaammat kuin leväkatkaravulla. Värit ja raidat voivat kuitenkin joskus olla hyvin haaleat myös sirokatkaravulla. Varsinaiset lajituntomerkit ovat otsapiikin väkästen lukumäärä, saksijalkojen osien kokosuhteet ja suuosien rakenne. Aikuisella sirokatkaravulla on otsapiikin yläreunassa  7–9 väkästä, joista 3 sijaitsee silmäkuopan kohdalla tai sen takapuolella, kun taas leväkatkaravulla on 5–7 väkästä, joista korkeintaan 2 sijaitsee silmäkuopan kohdalla tai sen takapuolella.Toisen rintaraajaparin saksen liikuteltava, peukalomainen osa on sirokatkaravulla noin 1/3 sen kämmenmäisen jaokkeen kokopituudesta, johon ”peukalo” on kiinnittynyt. Leväkatkaravun vastaava, peukalomainen saksenosa on noin 1/2 sen jaokkeen pituudesta johon ”peukalo” kiinnittyy. 

Sirokatkaravun luontainen levinneisyysalue ulottuu Mustalta mereltä ja Välimereltä Atlantille Euroopan ja Afrikan rannikoille; pohjoisessa sitä esiintyy Norjassa ja Ruotsin länsirannikolla asti. Itämeressä sitä havaittiin aiemmin vain satunnaisesti Saksan rannikolla, kunnes 2000-luvun alussa se löydettiin Puolan rannikolta. Muutamassa vuodessa laji runsastui ja levisi itään ja pohjoiseen. Suomessa ensimmäinen havainto tehtiin 2003. Nykyään se esiintyy ainakin Saaristomereltä Loviisaan, paikoin hyvinkin runsaana. Ruotsin itärannikolta havaintoja ei toistaiseksi ole raportoitu.Itämeren läntisimpien osien populaatiot saattavat olla peräisin Pohjanmeren populaatioiden luonnollisesta leviämisestä, mutta pääasiassa laji on mitä todennäköisimmin levinnyt Itämereen laivaliikenteen mukana Välimeren tai Mustan meren alueelta, sillä Itämeren populaatiot ovat geneettisesti lähempänä Välimeren kuin Pohjanmeren populaatioita.Itämeren lisäksi sirokatkarapu on levinnyt Kaspianmereen ja Araljärveen, joihin se joutui kalaistutusten mukana. Vuonna 2010 laji löytyi myös Pohjois-Amerikan länsirannikolta, Massachusettsin osavaltiosta.

Sirokatkarapu on 2000-luvulla voimakkaasti levittäytynyt Itämerelle, missä se on paikoin mahdollisesti syrjäyttänyt alkuperäisiä lajeja. Sirokatkaravut ovat kaikkiruokaisia: ne syövät leviä, selkärangattomia ja kasvinjätettä, sekä mahdollisesti kalojen mätimunia. Niitä pidetään hyvinä kilpailijoina. Toistaiseksi ei ole tietoa, miten laji vaikuttaa Suomen alkuperälajeihin.

Sirokatkaravun torjuntaan ei ole kiinnitetty huomiota Suomessa. Havainnoista pyydetään kuitenkin ilmoittamaan vieraslajilomakkeella

Itämeren vieraslajien tunnistusopas. Ljungberg & Puntila (pdf), 2012.

CABI. Palaemon elegans (rock shrimp)

World Register on Marine Species. Palaemon elegans Rathke, 1836.