Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci)

Etelänjauhiainen
(Bemisia tabaci)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Vaarallinen kasvintuhooja (Karanteenilaji)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(www.evira.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(www.evira.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Nivelkärsäiset (Hemiptera)
                • Kirvansukuiset (Sternorrhyncha)
                  • Aleyrodoidea
                    • Aleyrodidae
                      • Bemisia
Kuva: Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-2.0
Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci) - Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-2.0

Luonnehdinta

Etelänjauhiainen (Bemisia tabaci) on kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama vaarallinen kasvintuhooja, jota ei saa esiintyä tuotantopaikoilla tai myytävissä, maahantuotavissa tai maastavietävissä kasveissa. Se, joka löytää tai epäilee löytäneensä vaarallisia kasvintuhoojia, on velvollinen ilmoittamaan havainnostaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tai alueensa ELY-keskuksen kasvintarkastajalle. 

Etelänjauhiainen vioittaa monia kasvihuoneessa viljeltäviä koriste- ja vihanneskasveja imemällä ravintoa lehtien solukosta. Samalla se levittää kasviviruksia. Etelänjauhiainen leviää kasvien mukana, joten Suomeen tuotava kasvihuonekasvien taimiaineisto, leikkokukat ja ruukkukasvit voivat levittää etelänjauhiaista.

Tunnistaminen

Etelänjauhiainen muistuttaa ansa­rijauhiaista, mutta on rakenteeltaan hennompi ja väriltään kellertävä. Jauhiaisten ominaisuudet vaihtelevat mm. isäntäkasvin ja olosuhteiden mukaan, joten lajin määritys vaatii aina laboratoriotutkimuksen.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Etelänjauhiainen on yleinen maapallon lämpimillä alueilla. EU:n alueella pysyviä esiintymiä on Välimeren maissa. Keski-Euroopassa sitä esiintyy kasvihuoneissa.

Suomessa etelänjauhiaista on todettu satunnaisesti, ja esiintymät on torjuttu.

Haitat

Jos jauhiaisia on runsaasti, niiden imentä aiheuttaa lehtien kallastumista ja heikentää kasvua. Jauhiaisaikuiset ja -toukat erittävät mesikastetta, joka edistää härmä- ja nokisienten kasvua lehtien pinnoilla. Sienet heikentävät kasvien yhteyttämiskykyä ja alentavat kukkien myyntiarvoa sekä lisäävät hedelmien ja vihannesten lajittelutyötä.

Näitä vioituksia pahempi on kuitenkin virusten levittäminen. Tiedettävästi etelänjauhiainen pystyy levittämään 60 eri virusta, joista pahimpia ovat tomaatin keltakäppyrävirus (TYLCV) ja kurkun keltatäplävirus (CYSDV).

Torjunta

Suomi on etelänjauhiaisen suhteen suoja-aluetta. Suoja-alueella jauhiaisen leviäminen on estettävä ja esiintymät on torjuttava. EU:n alueelta Suomeen tulevilla begonian, joulutähden, kiinanruusun ja fiikuksen ammattimaiseen viljelyyn tarkoitetuilla pistokkailla ja taimilla on oltava kasvipassi, jossa on suoja-aluetta tarkoittava ZP-merkintä (ZP = zone protecta). ZP-kasvipassin käyttö edellyttää, että tuotantopaikka on vapaa etelänjauhiaisesta.

Viljelmälle tuodut kasvierät on syytä tarkastaa ennen kasvihuoneisiin siirtämistä. Kelta-ansoja kannattaa käyttää sekä havainnointiapuna että aikuisten torjuntakeinona. Jauhiaisia havaittaessa pitää selvittää, onko kyseessä etelänjauhiainen vai ansarijauhiainen.

Mitä minä voin tehdä

Etelänjauhiaisen havainnoista tai epäilystä on ilmoitettava Eviraan.

Kasvintarkastajien yhteystiedot

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira