Krysanteeminsuonikärpänen (krysanteemin suonimiinajakärpänen)

Liriomyza huidobrensis on hyvin pieni mustakeltainen kovertajakärpänen, jonka toukat vaurioittavat mm. monien merkittävien viljelykasvien lehtiä. Suomessa sitä tavataan vain sisätiloista (kasvihuoneet ym.).

Liriomyza huidobrensis on erotettavissa useimmista Suomesta tavatuista Liriomyza-lajeista seurvaavien ominaisuuksien yhdistelmän perusteella: scutellum (pikkukilpi) keltainen; mesonotum (keskiselkä) tumma scutellumiin asti ja väriltään musta ilman voimakasta harmaata kehnää; tuntosarven kärkijaoke osin tummentunut, ei kokonaan kirkkaankeltainen; siiven pituus yli 1.75 mm. Liriomyza flaveola-ryhmän lajit, varsinkin Liriomyza infuscata, ovat kuitenkin samantapaisia (Zlobin 2003, Papp & Černý 2017). Uusien Liriomyza-löytöjen määritys on syytä tarkastaa koiraan sukupuolielinten rakenteista. Modernit vertailukuvat koirasgenitaaleista löytyvät esimerkiksi kirjasta Papp & Černý (2017).

2000-luvun DNA-sekvensointitulosten perusteella on huomattu, että aikaisemmin Liriomyza huidobrensis-lajiksi tulkittu Liriomyza langei on erillinen laji, joka elää mm. herneillä (Scheffer 2000, Takano ym. 2008). Näiden lajien erottaminen on toistaiseksi mahdollista vain DNA-sekvenssien perusteella (Scheffer ym. 2014).

Krysanteemin suonimiinaaja­kärpänen on alun perin eteläamerikkalainen laji. Alkuperäiseltä levinneisyysalueeltaan se on levinnyt muihin maanosiin pääasiassa krysanteemin mukana. Euroopassa sitä esiintyy pysyvästi Välimeren alueella sekä Belgiassa, Ranskassa ja Hollannissa. Pohjoismaissa krysanteemin suonimiinaaja­kärpästä ei esiinny pysyvästi.

Krysanteemin suo­nimiinaajakärpäsiä tavataan Suomen kasvihuoneviljelmillä vuosittain. Miinaajakärpäset leviävät kasvien mukana, joten Suomeen tuotava kasvihuonekasvien taimiaineisto, leikkokukat ja ruukkukasvit voivat levittää miinaajakärpäsiä. 

Krysanteemin suonimiinaaja­kärpäsen toukkien syömät miinat muodostavat koukeroisia kuvioita kasvien lehtiin. Jos toukkia on paljon, miinat yhtyvät laikuiksi. Ne vähentävät lehtien yhteyttävää pinta-alaa ja pilaavat koristekasvien ulkonäön.

Myös aikuiset saattavat viottaa kasveja: naaraat puhkovat munanasettimellaan lehtiin pieniä reikiä, joista kärpäset juovat rei'istä tihkuvaa kudosnestettä. Reiät altistavat kasvit taudeille.

Liriomyza huidobrensis on kovertajakärpäseksi poikkeuksellisen moniruokainen. Ravinnoksi kelpavat yli 50 kasviheimon edustajat. Joukossa on monia merkittäviä viljelykasveja kuten juurekkaat, kelta- ja valkosipuli, herneet ja pavut, kaalit ja salaatit, porkkana, selleri, krysanteemit, gerberat, retiisit, kurpitsat, malvat, paprikat ja chilit ja peruna sukulaisineen (Weintraub ym. 2017).Toukka tekee ravintokasvin lehteen käytävän, jossa on usein sivuhaaroja. Käytävän levein osa seuraa usein lehtisuonia. Jos lehdessä on paljon koverteita, käytävät voivat sulautua yhtenäiseksi läiskäkoverteeksi, jonka kohdalla lehden ylä- ja alapinta ovat kokonaan irti toisistaan. Paksuissa lehdissä toukka syö pääasiassa lehden yläpinnan puoleista kudosta.

Papp, L. & Černý, M. (2017). Agromyzidae (Diptera) of Hungary. Volume 3. Phytomyzinae II. Pars Ltd., Nagykovácsi, Hungary. 427 s. ISBN 9789638833952. http://www.agromyzidae.hu/

Scheffer S. J. (2000). Molecular evidence of cryptice species within the Liriomyza huidobrensis (Diptera: Agromyzidae). Journal of Economic Entomology 93: 1146–1151.

Scheffer S. J., Lewis M. L., Gaimari S. D. & Reitz S. R. (2014). Molecular survey for the invasive leafminer pest Liriomyza huidobrensis (Diptera: Agromyzidae) uncovers only the native pest Liriomyza langei. Journal of Economic Entomology 107: 1959–1964.

Takano S. I., Iwaizumi R., Nakanishi Y. & Someya H. (2008). Laboratory hybridization between the two clades of Liriomyza huidobrensis (Diptera: Agromyzidae). Applied Entomology and Zoology 43: 397–402.

Weintraub, P. G., Scheffer, S. J., Visser, D., Valladares, G., Soares Correa, A., Shepard, B. M., … Metzler, H. B. (2017). The Invasive Liriomyza huidobrensis (Diptera: Agromyzidae): Understanding Its Pest Status and Management Globally. Journal of Insect Science 17(1): 1–27. https://doi.org/10.1093/jisesa/iew121

Zlobin, V. V. (2003). Review of Mining Flies of the Genus Liriomyza Mik (Diptera: Agromyzidae). I. The Palaearctic flaveola-Group Species. International Journal of Dipterological Research, 13(3), 145–178.

Lisätietoa ja kuvia Ruokaviraston internetsivuilla

Kuvia EPPOn kuvagalleriassa

Lisätietoa EPPOn sivuilla (pdf)