Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)
Alppivesilisko on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Alppivesilisko, samoin kuin Suomessa alkuperäisinä lajeina elävät vesilisko (Lissotriton vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus), kuuluvat salamanterieläimiin. Alppivesilisko,jolle on ehdotettu myös nimeä alppimanteri, muistuttaa ulkonäöltään vesiliskoa ja rupiliskoa, mutta se on väritykseltään erilainen: Alppivesilisko on päältä musta tai ruskea, joskus hieman sinertävä, alapuolelta oranssi ja täplätön. Kutuaikana keväällä naaraan ruskeassa yleisvärissä on vaaleampia läikkiä selässä, kyljillä, päässä ja raajoissa. Tummemman koiraan kutuvärityksessä silmiinpistävää on oranssinpunainen vatsa, jossa ei ole mustia täpliä, kuten vesiliskolla. Täpliä sen sijaan on vaaleammalla pohjalla pitkittäisjuovina selkäharjanteessa, alhaalla kyljillä, poskilla ja raajoissa sekä yksittäin pyrstön alla. Kutuajan jälkeen värit eivät ole niin voimakkaat. Alppivesilisko kasvaa 6–12 cm pitkäksi, eli se on suunnilleen vesiliskon kokoinen. Naaraat ovat hiukan koiraita suurempia. Kotimainen vesilisko sen sijaan on päältä vihertävän ruskea ja vatsapuolelta oranssinkeltainen. Vatsapuolella on mustia pyöreitä täpliä. Rupilisko on näitä kahta lajia kookkaampi. Se voi kasvaa jopa 17 cm pituiseksi. Rupiliskon iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Sen vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä.
Alppivesilisko elää yleisenä Keski-Euroopassa, pohjoisimpana Etelä-Tanskassa, ja sitä on istutettu myös Iso-Britanniaan ja Keski-Espanjaan. Se tavattiin ensi kertaa Suomesta toukokuussa 2013, kun luontokuvaajat Ari Kuusela ja Mervi Haukila löysivät pienen populaation metsälammesta Turun lähistöltä. Turun ja lajin luontaisten keskieurooppalaisten elinalueiden pitkän välimatkan takia on selvää, että alppivesiliskot ovat tulleet Suomeen ihmisen mukana, ja se on näin ollen vieraslaji kotomaamme luonnossa. Jos kyseiset alppivesiliskot ovat asuneet lammessa useita vuosia, lajin kanta saattaa olla jo kymmeniä, tai satoja yksilöitä.
Laji voi aiheuttaa vahinkoa suomalaiselle lajistolle. Uhkana on mm. alppivesiliskon levinneisyysalueella jylläävän kytridiomykoosi -sienitaudin leviäminen Suomen sammakkoeläimiin. Taudin aiheuttaa sienipatogeeni Batrachochytrium dendrobatidis (Bd), joka vaikuttaa olevan nimenomaan sammakkoeläimiin tarttuva. Viimeisen 30 vuoden aikana Bd on aiheuttanut ainakin 200 sammakkolajin sukupuuton tai rajun kannanalenemisen. Patogeeni on sammakkolajeilla helposti tarttuva ja tappava. Osa sammakkolajeista voi tietyissä oloissa saada tartunnan ilman, että se tappaisi isännän. Tällöin infektoituneet yksilöt toimivat kantajina ja tartuttavat muita yksilöitä. Pyrstösammakot tuntuvat olevan vastustuskykyisempiä taudille, ja ne saattavat usein toimia kantajina sairastumatta tai kuolematta itse.
Uusien ulkomailta tulevien yksilöiden tulemista Suomen luontoon voi ehkäistä jakamalla tietoa sammakkoeläinharrastajille vieraslajien haitallisuudesta.
Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Älä hanki alppivesiliskoa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen aikaisemman vieraslajiasetuksen voimaantuloa 1.1.2016 hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Alppivesiliskoa ei saa luovuttaa eteenpäin.
Alppivesilisko on vieraslaji, jota tavataan ainoastaan parissa lammessa Turun lähellä. Ensimmäisen kerran laji löydettiin vuonna 2013. Laji on tullut Suomeen tavalla tai toisella ihmisen mukana.
Alppivesiliskot eivät yleensä elä kovin tiiviisti. Populaatiotiheys voi yltää 2 yksilöön/m2 joissain lammissa, mutta yleensä populaatiotiheys on vain 1 yksilö 20–50 m2 kohti. Alppivesiliskojen aktiivinen liikkeelläoloaika vaihtelee riippuen paikasta. Kylmänhorros alkaa Keski-Euroopassa syys–lokakuun vaihteessa ja päättyy etelässä helmikuussa ja pohjoisessa toukokuussa.
Alppivesilisko elää pääosin maalla vesien tuntumassa metsäisillä vuoristoalueilla, mutta lisääntyminen tapahtuu vedessä ja poikasilla on ulkoiset kidukset, kunnes muodonmuutoksessa nousevat maalle. Joillakin muodoilla elämänvaihe vedessä kestää pidempään. Aikuiset siirtyvät pääosin maalle kudun jälkeen.
Sammakkolampi.fi: Alppivesilisko
Wikipedia: Alppivesilisko
Suomen Luonnonsuojeluliitto: Alppivesilisko tavattu ensi kertaa Suomessa
Global Invasive Species Database: Batrachochytrium dendrobatidis (Bd)
Valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704
Tapio van Ooik (Var-ELY) ja Markus Piha (Luomus) 2014; MMM 2017, 2019; päivitetty 3.6.2019 Lauri Urho (Luke)