Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris)

Alppimanteri
(Ichthyosaura alpestris)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (Kansallinen luettelo)

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Kuva: Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Sammakkoeläimet (Amphibia)
              • Caudata
                • Salamandridae
                  • Ichthyosaura
Kuva: Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0
Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) - Ari Kuusela, CC-BY-NC-4.0

Vieraslajiluokittelusta

Alppivesilisko on luokiteltu kansallisesti merkityksellisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti merkityksellistä haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda maahan Euroopan ulkopuolelta tai Euroopan unionin jäsenvaltiosta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Haitallinen vieraslaji määritellään EU:n vieraslajiasetuksessa (EU 1143/2014, artikla 3). Määritelmän mukaan 'vieraslajilla' tarkoitetaan eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä.

Lajit, jotka luontaisesti harhautuvat Suomeen, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin. Myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat lajien luontaiset siirtymiset eivät kuulu tässä huomioon otettavaksi.

Luonnehdinta

Alppimanteri samoin kuin Suomessa luonnonvaraisena elävät manteri eli vesilisko (Lissotriton vulgaris) ja rupimanteri eli rupilisko (Triturus cristatus) kuuluvat salamanterieläimiin. Alppimanteri muistuttaa ulkonäöltään manteria ja rupimanteria, mutta se on väritykseltään erilainen: Se on päältä musta tai ruskea, joskus hieman sinertävä, alapuolelta oranssi ja täplätön. Alppimanteri kasvaa 6–12 cm pitkäksi, eli se on suunnilleen manterin kokoinen. Naaraat ovat hiukan koiraita suurempia. Kotimainen manteri sen sijaan on päältä vihertävän ruskea ja vatsapuolelta oranssinkeltainen. Vatsapuolella on mustia pyöreitä täpliä. Rupimanteri on näitä kahta lajia kookkaampi. Se voi kasvaa jopa 17 cm pituiseksi. Rupimanterin iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä.

Alkuperä ja levinneisyys

Alppimanteri tavattiin ensi kertaa Suomesta toukokuussa 2013, kun luontokuvaajat Ari Kuusela ja Mervi Haukila löysivät pienen populaation metsälammesta Turun lähistöltä. Laji elää yleisenä Keski-Euroopassa, pohjoisimpana Etelä-Tanskassa, ja sitä on istutettu myös Iso-Britanniaan ja Keski-Espanjaan. Turun ja lajin luontaisten keskieurooppalaisten elinalueiden pitkän välimatkan takia on selvää, että alppimanterit ovat ajautuneet Suomeen tavalla tai toisella ihmisen mukana, ja ovat näin ollen vieraslaji kotomaamme luonnossa. Jos kyseiset manterit ovat asuneet lammessa useita vuosia, lajin kanta saattaa olla jo kymmeniä, tai satoja yksilöitä.

Elinympäristö

Alppimanteri elää pääosin maalla, mutta joillakin kannoilla on ulkoiset kidukset, jolloin ne elävät koko elämänsä vedessä. Vedessä elävää kantaa voi löytää järvistä, lammista, puroista ja soista, joissa on seisovaa, tai puoliksi virtaavaa vettä.

Elintavat

Alppimanterit eivät yleensä elä kovin tiiviisti. Populaatiotiheys voi yltää 2 yksilöön/m2 joissain lammissa, mutta yleensä populaatiotiheys on vain 1 yksilö 20–50 m2 kohti. Manterien aktiivinen liikkeelläoloaika vaihtelee riippuen paikasta. Kylmänhorros alkaa Keski-Euroopassa syys–lokakuun vaihteessa ja päättyy etelässä helmikuussa ja pohjoisessa toukokuussa.

Haitat

Laji voi aiheuttaa vahinkoa suomalaiselle lajistolle. Uhkana on mm. alppvesiliskon levinneisyysalueella jylläävän kytridiomykoosi -sienitaudin leviäminen Suomen sammakkoeläimiin. Taudin aiheuttaa sienipatogeeni Batrachochytrium dendrobatidis (Bd), joka vaikuttaa olevan nimenomaan sammakkoeläimiin tarttuva. Viimeisen 30 vuoden aikana Bd on aiheuttanut ainakin 200 sammakkolajin sukupuuton tai rajun kannanalenemisen. Patogeeni on sammakkolajeilla helposti tarttuva ja tappava. Osa sammakkolajeista voi tietyissä oloissa saada tartunnan ilman, että se tappaisi isännän. Tällöin infektoituneet yksilöt toimivat kantajina ja tartuttavat muita yksilöitä. Pyrstösammakot tuntuvat olevan vastustuskykyisempiä taudille, ja ne saattavat usein toimia kantajina sairastumatta tai kuolematta itse.

Uusien ulkomailta tulevien yksilöiden tulemista Suomen luontoon voi ehkäistä jakamalla tietoa sammakkoeläinharrastajille vieraslajien haitallisuudesta.

Lisätiedot

Sammakkolampi.fi: Alppivesilisko

Wikipedia: Alppivesilisko

Suomen Luonnonsuojeluliitto: Alppivesilisko tavattu ensi kertaa Suomessa

Global Invasive Species Database: Batrachochytrium dendrobatidis (Bd)

 

Valtioneuvoston asetus kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151725

Kuvauksen laatijat

Tapio van Ooik (Var-ELY) ja Markus Piha (Luomus) 2014; MMM 2017