Hietasisilisko (Lacerta agilis)

Hietasisilisko
(Lacerta agilis)

Haitallinen vieraslaji (Kansallinen luettelo)

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Matelijat (Reptilia)
              • Squamata
                • Sauria
                  • Lacertidae
                    • Lacerta
Kuva: Friedrich Böhringer, CC-BY-SA-4.0
Hietasisilisko (Lacerta agilis) - Friedrich Böhringer, CC-BY-SA-4.0

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (kansallinen luettelo)

Hietasisilisko on luokiteltu kansallisesti  haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät Suomeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin

Luonnehdinta

Hietasisilisko on sisiliskoa hieman suurempi, ja usein väritykseltään vihertävä. Hietasisiliskon pituus kuonosta kloaakin aukolle jää yleensä alle 9 cm. Häntä on vartaloa pidempi, toisinaan jopa lähes tuplasti vartalon pituinen, jolloin kokonaispituus voi nousta yli 20 cm. Hietasisilisko on ruumiinrakenteeltaan sisiliskoa tanakampi. Väritys on hyvin vaihteleva: Koiraan kyljet voivat, erityisesti lisääntymisaikaan olla vihreät tai vihertävät. Selän yläosa on ruskea. Koiraan vihreiden kylkien ja ruskean selän välillä on usein vaalean ruskeat alueet, jotka muodostavat niskasta hännän päähän kulkevan vaalean juovan. Naaraat ja nuoret yksilöt ovat kauttaaltaan rusehtavia tai harmahtavia. Selässä ja kyljissä on molemmilla sukupuolilla tummia pisteitä, läiskiä tai silmätäpliä. Vatsapuoli on selkää vaaleampi ja vähemmän kuvioitu. Erityisesti ruskeaa naarasta voi olla hankala nopeasti erottaa sisiliskosta.

Alkuperä ja levinneisyys

Suomen rajojen ulkopuolella hietasisiliskon lähimmät tunnetut elinalueet ovat Baltiassa, Venäjän Karjalassa, sekä Keski- ja Etelä-Ruotsissa. Keski-Euroopassa lajia tavataan laajalti, Britanniasta Venäjälle ja Ranskasta Balkanin niemimaalle. Idässä hietasisiliskoa tavataan Venäjän puolella, hyvin lähellä Suomen rajaa. Koska havainnot tehtiin Lounais-Suomesta, ei ole uskottavaa että liskot olisivat pystyneet leviämään Suomen läpi kenenkään huomaamatta. On mahdollista että liskot olisivat levinneet Ruotsin puolelta saaristoa pitkin, mutta koska havaintoja ei Ruotsin mantereen ja Turun väliltä ole löytynyt, tuntuu luontainen levinneisyys tätä kautta epätodennäköiseltä. Näin ollen ihmisen mukana leviäminen Suomen puolelle lienee todennäköisintä.

Elinympäristö

Hietasisiliskon tyypillinen elinympäristö on kanervaa kasvava hietanummi, hiekkakuopan laita-alue tai muu aurinkoinen, kuiva ja hiekkapohjainen paikka, missä on tiheää kasvillisuutta.

Elintavat

Hietasisilisko on päiväaktiivinen, ja liikuskelee usein matalan kasvillisuuden, Suomessa kanervien, seassa ravintoa etsimässä.

Haitat

Matelija- ja sammakkoeläinten siirtäminen maasta toiseen lisää alkuperäisten lajien tautiriskiä, kuten sammakkoeläimillä esiintyvän vakavan kytridiomykoosi –sienisairauden leviämistä. Suomessa ko. sientä ei ole vielä tavattu. Kytridiomykoosi on tappanut maailmanlaajuisesti useita sammakkolajeja sukupuuttoon, ja lisäksi sairaudesta aiheutuneiden ongelmien kustannukset ovat useassa maassa olleet mittavia.

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki hietasisiliskoa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen aikaisemman vieraslajiasetuksen voimaantuloa 1.1.2016 hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Hietasisiliskoa ei saa luovuttaa eteenpäin.

Lisätiedot

Julkaisuja

Valtioneuvoston asetus  vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704

 

Kuvauksen laatijat

Niina & Joonas Gustafsson (Sammakkolampi.fi) ja Markus Piha (Luomus), 2014. MMM 2017, 2019