Hietasisilisko (Lacerta agilis)

Hietasisilisko
(Lacerta agilis)

Haitallinen vieraslaji (Kansallinen luettelo)

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Matelijat (Reptilia)
              • Squamata
                • Sauria
                  • Lacertidae
                    • Lacerta
Kuva: Friedrich Böhringer, CC-BY-SA-4.0
Hietasisilisko (Lacerta agilis) - Friedrich Böhringer, CC-BY-SA-4.0

Vieraslajiluokittelusta

Hietasisilisko on luokiteltu kansallisesti merkityksellisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti merkityksellistä haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda maahan Euroopan ulkopuolelta tai Euroopan unionin jäsenvaltiosta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Haitallinen vieraslaji määritellään EU:n vieraslajiasetuksessa (EU 1143/2014, artikla 3). Määritelmän mukaan 'vieraslajilla' tarkoitetaan eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä.

Lajit, jotka luontaisesti harhautuvat Suomeen, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin. Myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat lajien luontaiset siirtymiset eivät kuulu tässä huomioon otettavaksi.

Luonnehdinta

Hietasisilisko on sisiliskoa hieman suurempi, ja usein väritykseltään vihertävä. Hietasisiliskon pituus kuonosta kloaakin aukolle jää yleensä alle 9 cm. Häntä on vartaloa pidempi, toisinaan jopa lähes tuplasti vartalon pituinen, jolloin kokonaispituus voi nousta yli 20 cm. Hietasisilisko on ruumiinrakenteeltaan sisiliskoa tanakampi. Väritys on hyvin vaihteleva: Koiraan kyljet voivat, erityisesti lisääntymisaikaan olla vihreät tai vihertävät. Selän yläosa on ruskea. Koiraan vihreiden kylkien ja ruskean selän välillä on usein vaalean ruskeat alueet, jotka muodostavat niskasta hännän päähän kulkevan vaalean juovan. Naaraat ja nuoret yksilöt ovat kauttaaltaan rusehtavia tai harmahtavia. Selässä ja kyljissä on molemmilla sukupuolilla tummia pisteitä, läiskiä tai silmätäpliä. Vatsapuoli on selkää vaaleampi ja vähemmän kuvioitu. Erityisesti ruskeaa naarasta voi olla hankala nopeasti erottaa sisiliskosta.

Alkuperä ja levinneisyys

Suomen rajojen ulkopuolella hietasisiliskon lähimmät tunnetut elinalueet ovat Baltiassa, Venäjän Karjalassa, sekä Keski- ja Etelä-Ruotsissa. Keski-Euroopassa lajia tavataan laajalti, Britanniasta Venäjälle ja Ranskasta Balkanin niemimaalle. Idässä hietasisiliskoa tavataan Venäjän puolella, hyvin lähellä Suomen rajaa. Koska havainnot tehtiin Lounais-Suomesta, ei ole uskottavaa että liskot olisivat pystyneet leviämään Suomen läpi kenenkään huomaamatta. On mahdollista että liskot olisivat levinneet Ruotsin puolelta saaristoa pitkin, mutta koska havaintoja ei Ruotsin mantereen ja Turun väliltä ole löytynyt, tuntuu luontainen levinneisyys tätä kautta epätodennäköiseltä. Näin ollen ihmisen mukana leviäminen Suomen puolelle lienee todennäköisintä.

Elinympäristö

Hietasisiliskon tyypillinen elinympäristö on kanervaa kasvava hietanummi, hiekkakuopan laita-alue tai muu aurinkoinen, kuiva ja hiekkapohjainen paikka, missä on tiheää kasvillisuutta.

Elintavat

Hietasisilisko on päiväaktiivinen, ja liikuskelee usein matalan kasvillisuuden, Suomessa kanervien, seassa ravintoa etsimässä.

Lisätiedot

Julkaisuja

Valtioneuvoston asetus kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151725

Kuvauksen laatijat

Niina & Joonas Gustafsson (Sammakkolampi.fi) ja Markus Piha (Luomus), 2014. MMM 2017