Hyytelösammaleläin

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Hyytelösammaleläin Pectinatella magnifica on makeassa vedessä elävä sammaleläinten yhdyskunta, joka koostuu kymmenistä, jopa tuhansista yksilöistä. Suomessa havaittujen yhdyskuntien koko on vaihdellut muutamasta senttimetristä puoleen metriin. Sammaleläimet ovat ryhmittyneet pallomaisen,  läpikuultavan muodostelman pintaosaan. Sammaleläinten vettä siivilöivät rakenteet muodostavat kolonian pinnalle tummia tähtimäisiä kuvioita. Yhdyskunnat eivät liiku, vaan ne kiinnittyvät alustaan. Sopivaksi kiinnittymisalustaksi kelpaavat jäykkävartiset vesikasvit, vedenalaiset risut ja oksat, laiturirakenteet, karkeapintaiset kivet, kalliot ja betonirakenteet tai vaikkapa katiskat.

Hyytelösammaleläin on sisävesilaji, jonka esiintymistä näyttää edistävän vesistön kohtalainen ravinteikkuus, jotta vedessä on sille riittävästi ravintoa kuten kasviplanktonia ja muita hiukkasia, joita se suodattaa. Laji ei tiettävästi kuitenkaan viihdy erittäin runsasravinteisissa vesissä. Eläin kasvattaa yhdyskuntia lämpimissä, yli 15-20 °C vesissä. Useimmiten havaintoja eläimistä tehdään elo-syyskuussa, jolloin isommiksi kasvaneet yhdyskunnat on helpompi havaita. Ilmaston lämpeneminen osaltaan edesauttaa lajin esiintymistä.

Suomessa elää myös useita alkuperäisiä sammaleläinlajeja. Näistä kulkusammaleläimen (Cristatella mucedo) pitkänomaiset, liikuntakykyiset yhdyskunnat muistuttavat karvaista perhosen toukkaa. Hyytelösammaleläimen yhdyskunnat ovat muodoltaan pallomaisempia ja paikallaan pysyviä.

Hyytelösammaleläin ja Cristatella mucedo –kulkusammaleläin tuottavat hyvin samankokoisia kiekkomaisia,  kestäviä, vararavintoa sisältäviä, kitiinipintaisia ns. statoplasteja. Halkaisijaltaan  on noin millimetrinkokoiset pyöreät ovat solurykelmiä, joita ympäröi kova kuori. Ne näkyvät hyvin paljain silmin ja näyttävät lähes mustilta. Hyytelösammaleläimellä statoplastien reunoilla sijaitsevat koukkupäiset, ankkurimaiset ulokkeet ovat yhdessä rivissä, kun taas kulkusammaleläimen statoplastin ulokkeet ovat kahdessa rivissä.

Laji on alun perin pohjoisamerikkalainen ja kotoisin Mississippi-joen valuma-alueen järvistä ja tekoaltaista. Vieraslajina sitä on tavattu etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla Euroopassa, Kanadassa, Japanissa ja Korean niemimaalla. Viime aikoina laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa sitä on tavattu mm. Chilessä.Eläimen lepomuotoina toimivat statopalstit takertuvat herkästi koukkumaisilla ulokkeillaan erilaisille pinnoille. Näin laji leviää vesistöstä toiseen esimerkiksi vesilintujen sekä vedessä olleiden välineiden, kuten katiskojen, kalaverkkojen ja veneiden mukana. Laji on todennäköisesti kulkeutunut Vuoksen vesistöön kauppalaivojen painolastivesien mukana. Tätä teoriaa tukee kansalaisilta saatujen havaintojen sijainti.

Suomessa lajia on havaittu ainakin vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäisiä varmistettuja havaintoja löytyi Vuoksen vesistöstä mm. Lappeenrannan, Varkauden, Siilinjärven, Iisalmen, Joensuun ja Kiteen lähivesiltä. Vuodesta 2017 alkaen lajia on havaittu runsaasti Kokemäenjoen vesistössä Pyhäjärvessä Lempäälän seudulla. Se on levinnyt muutamassa vuodessa useiden kymmenien kilometrien matkan Lempäälästä ylävirran suuntaan Vanajaveden vesistöön sekä Längelmävedelle. Tämä selittynee vilkkaalla veneliikenteellä. Veneiden ja muiden välineiden kuljettaminen vesistöstä toiseen tai esimerkiksi lintujen liikkuminen lie vaikuttanut siihen että hyytelösammaleläin on kulkeutunut sittemmin Kokemäenjoen vesistöstä esimerkiksi Karjaanjoen vesistöön Lohjanjärvelle, mistä siitä tehtiin havaintoja vuonna 2024.

Osa Vieraslajit.fi-sivustolle ilmoitetuista yleisöhavainnoista koskee todennäköisesti jotain muuta eliötä. Useimmissa tapauksissa vesiperhosen limahyytelön ympäröimiä munarykelmiä, Ophrydium-ripsiseläimen limahyytelön ympäröimiä yhdyskuntia tai Nostoc-sinilevän hyytelöpalloja on sekoitettu hyytelösammaleläimeen kuten vesiperhosen munarykelmiä, jotka ovat limahyytelön peittämiä ja jotka voi näin sekoittaa hyytelösammaleläimeen.

Yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi irrottautua ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. Yhdyskunnat hajoavat alle 16°C vedessä. Veden viilentyessä loppukesällä ja syksyllä sammaleläin muodostaa lepo-/lisääntymissoluja, ns. statoplasteja, joiden avulla lajin leviää vesistöstä toiseen. Statoplastissa on koukkupäisiä ja ankkurimaisia ulokkeita, joilla ne voivat kiinnittyä mm. lintujen höyhenpeitteeseen, nisäkkäiden karvoihin, kalastusvälineisiin ja muihin ihmisen vedessä pitämiin materiaaleihin. Alustavien tutkimusten mukaan niitä voi  rantavedessä kertyä yhdessä kuukaudessa esimerkiksi kiinnitysnaruun-/köyteen jopa yli  15 000 kpl/m2.

Talvehdittuaan seuraavana kesänä vesien jälleen lämmetessä statoplastista kuoriutuu toukka, joka elää vain muutamia tunteja ja joka asettuu sopivalle alustalle kasvattamaan yhdyskuntaa. Yksittäiset sammaleläinyksilöt lisääntyvät suvuttomasti kloonaamalla eli monistamalla itseään, minkä ansiosta otollisissa olosuhteissa yhdyskunnat voivat kasvattaa kokoaan huomattavan nopeasti. 

Lajin ei tiedetä olevan haitaksi ihmiselle muutoin kuin sotkemalla kalastusvälineitä, kuten katiskoja tai tukkimalla esimerkiksi vedenottoputkia sekä yleisesti limamaisella olemuksellaan, jonka monet kokevat epämiellyttäväksi. Sen leviämistä Suomessa kannattaa pitää silmällä. Runsaana esiintyessään se voi vaikuttaa järvien ekosysteemiin. Yhdyskunnassa elävät lukuisat eläinyksilöt suodattavat vedestä hiukkasia, jolloin vesi voi kirkastua ja veden valaistusolosuhteet muuttua. Veden kirkastamista voitaneen pitää lajin ainoana positiivisena vaikutuksena esimerkiksi leväkukintojen vaivaamissa vesistöissä. Hyytelösammaleläimen yhdyskunnat voivat toimia väli-isäntinä loiselle, joka aiheuttaa lohikaloissa tappavan loistaudin.

Sammaleläinten torjunta on vaikeaa, mutta niiden lisääntymistä voi yrittää estää esimerkiksi keräämällä yhdyskunnat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pois vedestä tai laiturirakenteista eli ennen kuin ne alkavat tuottaa  talvehtimisvaiheita. Nämä statoplastit näkyvät pieninä mustina pisteinä yhdyskunnan sisällä. Kerätyt yhdyskunnat voi joko kompostoida tai haudata maahan. Yhdyskunta sisältää paljon vettä ja se kuivuu nopeasti vedestä maalle jouduttuaan.

Leviämisen hidastamiseksi tulee välttää tarpeetonta vene-, kalastus- tai konekaluston siirtelyä vesistöstä toiseen alueilla, joissa hyytelösammaleläintä esiintyy. Välineiden pesu ja/tai kuivattaminen siirtojen välillä saattaa vähentää riskiä sille, että statoplastit pääsevät elinkelpoisina uusille alueille.

Sammaleläinten esiintymistä voi myös yrittää vähentää poistamalla rannasta mahdollisia kiinnittymispintoja, kuten ilmaversoisia vesikasveja ja rantaveteen pudonneita oksia jne. Katiskat ja verkot, joihin sammaleläintä on kiinnittynyt, tulee puhdistaa maalla. Torjuntatavoista tai niiden tehokkuudesta ei ole Suomessa vielä kokemusta tai tutkittua tietoa.

Ilmoita havaintosi hyytelösammaleläimestä vieraslaji.fi-sivustolla ja muista liittää ilmoitukseen mukaan valokuva, jonka avulla asiantuntijat voivat varmistaa havainnon.

Vältä kanoottien, suppilautojen, veneiden, ruoppauskaluston, vesikasvien niittovälineiden  ja kalastus- ym. välineiden siirtoa hyytelösammaleläinten esiintymisalueilta niille vesille, joissa sitä ei vielä ole havaittu. Muista, että statoplastit voivat siirtyä myös uima-asujen mukana, joten pese ne huolellisesti ennen kuin siirryt toiseen vesistöön uimaan.

Nosta kohtaamasi hyytelösammaleläinkoloniat kuivalle maalle, jolloin voit ainakin rajoittaa eläimen esiintymistä sekä leviämistä, kun vedessä on vähemmän lepo-/leviämismuotoja eli statoplasteja muodostavia yhdyskuntia.

Lajista on nähtävillä valokuvia ja videokuvaa mm. tällä alankomaalaisella sivustolla: http://www.bryozoans.nl/pictures/en/pectinatella_magnifica.html

Vuorio K., Kanninen A., Mitikka S., Sarkkinen M. and Hämäläinen H. 2018. Invasion of Finnish inland waters by the alien moss animal Pectinatella magnifica Leidy, 1851 and associated potential risks. Management of Biological Invasions (2018) Volume 9, Issue 1: 1–10. DOI: https://doi.org/10.3391/mbi.2018.9.1.01

Pohjoisamerikkalaisia sivuja:

Encyclopedia of Life: http://eol.org/pages/601031/overview

Canadianpond.ca: https://canadianpond.ca/learn/aquatic-life/pectinatella-magnifica/