Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica)

Hyytelösammaleläin
(Pectinatella magnifica)

Lajin vakiintuneisuus: Satunnainen

Uusi vieraslaji

Ilmoita havainto

Kuva: Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus, CC-BY-SA-4.0
Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) - Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Reija Jokipii, SYKE, CC-BY-SA-4.0
Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) - Reija Jokipii, SYKE, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Sammaleläimet (Bryozoa)
          • Phylactolaemata
            • Pectinatellidae
              • Pectinatella
Kuva: Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus, CC-BY-SA-4.0
Hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) - Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Hyytelösammaleläin Pectinatella magnifica on sammaleläinten yhdyskunta, jossa voi olla kymmeniä tai jopa tuhansia yksilöitä. Suomessa havaittujen yhdyskuntien koko on vaihdellut muutamasta senttimetristä 40 senttimetriin. Sammaleläimet ovat ryhmittyneet pallomaisen, hyytelömäisen ja läpikuultavan muodostelman pintaosiin ja niiden vettä siivilöivät rakenteet muodostavat kolonian pinnalle kuvioita.

Tunnistaminen

Suomessa elää myös toinen sammaleläinlaji, kulkusammaleläin Cristatella mucedo, jonka yhdyskunnat muistuttavat perhosen toukkaa. Hyytelösammaleläimen yhdyskunnat ovat pyöreämpiä ja paikallaanpysyviä. Sekä hyytelösammaleläin että Cristatella mucedo –kulkusammalseläin tuottavat hyvin samankokoisia lisääntymissoluja, statoplasteja, joiden halkaisija on noin yksi millimetri. Hyytelösammaleläimellä statoplastien reunoilla sijaitsevat ulokkeet ovat yhdessä rivissä, kun taas Cristatella mucedolla statoplastin ulokkeet ovat kahdessa rivissä.

Alkuperä ja levinneisyys

Laji on alun perin pohjoisamerikkalainen ja kotoisin Mississippi-joen valuma-alueen järvistä ja tekoaltaista. Sitä on tavattu Euroopassa, Kanadassa, Japanissa ja Korean niemimaalla. Laji leviää vesistöstä toiseen esim. vesilintujen mukana. Vuoksen vesistössä se on voinut kulkeutua myös laivojen painolastivesien mukana. Tätä teoriaa tukee kansalaisilta saatujen havaintojen sijainti.

Varmistettuja havaintoja on Vuoksen vesistöstä mm. Lappeenrannan, Varkauden Siilinjärven, Iisalmen, Joensuun ja Kiteen lähivesillä. Lajia on havaittu ainakin vuodesta 2006 alkaen.  Onkivedeltä Lapinlahdelta on varmistettu näyte vuodelta 2011. Tuolloin sammaleläimiä oli tarttunut nuottaan. Vuosina 2017 ja 2018 lajia on havaittu myös Pyhäjärvessä Lempäälän seudulla. Osa Vieraslaji-portaaliin tulleista havainnoista koskee todennäköisesti jotain muuta eliötä.

Tämä makean veden laji esiintyy ravinnepitoisissa ja lämpimissä, yli 20 °C vesissä. Sitä voi havaita varmimmin elo-syyskuussa. Yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esim. laiturin rakenteisiin, mutta voi irrottautua ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. Yhdyskunnat hajoavat alle 16 asteisessa vedessä. Loppukesällä ja syksyllä sammaleläin muodostaa ns. statoplasteja (lisääntymissoluja). Lajin leviäminen tapahtuu todennäköisesti juuri statoplastien avulla niiden kulkeutuessa vesilintujen tai painolastivesien mukana uusille alueille. Statoplastissa on koukkumaisia lisäkkeitä, joilla ne voivat kiinnittyä mm. lintujen höyhenpeitteeseen ja nisäkkäiden karvoihin.

Haitat

Lajin ei tiedetä olevan haitaksi ihmiselle, mutta sen leviämistä Suomessa kannattaa pitää silmällä. Runsaana esiintyessään se voi vaikuttaa järvien ekosysteemiin. Eliö suodattaa vedestä hiukkasia ja vesi voi kirkastua, jolloin veden valaistusolosuhteet muuttujat. Haittoina voidaan pitää nuottaan tarttuminen ja laiturirakenteisiin kiinnittyminen. Kirjallisuudessa on raportoitu haittoina mm. vedenottoputkien tukkeutuminen.

Torjunta

Sammaleläinten torjunta on vaikeaa, mutta niiden lisääntymistä voi yrittää estää esimerkiksi keräämällä sammaleläinten yhdyskunnat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pois vedestä tai laiturirakenteista eli ennen kuin ne alkavat tuottaa statoplasteiksi kutsuttuja talvehtimisvaiheita. Statoplastit näkyvät pieninä mustina pisteinä yhdyskunnan sisällä. Kerätyt yhdyskunnat voi joko kompostoida tai haudata maahan.

Sammaleläinten esiintymistä voi myös yrittää vähentää poistamalla rannasta mahdollisia kiinnittymispintoja, kuten ilmaversoisia vesikasveja ja rantaveteen pudonneita oksia jne. Katiskat ja verkot, joihin sammaleläintä on kiinnittynyt, tulisi puhdistaa maalla. Torjunnan tehokkuudesta ei ole Suomessa vielä kokemusta.

Mitä minä voin tehdä

Ilmoita vieraslaji.fi sivustolla sijaintitiedot kuvan kera ja lähetä näyte varustettuna yhteystiedoilla, näytteenottopaikan sijainnilla ja päivämäärällä osoitteella:

Reija Jokipii, Suomen ympäristökeskus, Mechelininkatu 34 a, PL 140 00251 Helsinki

Lisätiedot

Lajista on nähtävillä valokuvia ja videokuvaa mm. tällä alankomaalaisella sivustolla: http://www.bryozoans.nl/pictures/en/pectinatella_magnifica.html

Vuorio K., Kanninen A., Mitikka S., Sarkkinen M. and Hämäläinen H. 2018. Invasion of Finnish inland waters by the alien moss animal Pectinatella magnifica Leidy, 1851 and associated potential risks. Management of Biological Invasions (2018) Volume 9, Issue 1: 1–10. DOI: https://doi.org/10.3391/mbi.2018.9.1.01

Pohjois-amerikkalaisia sivuja:

Encyclopedia of Life: http://eol.org/pages/601031/overview

Canadianpond.ca: https://canadianpond.ca/learn/aquatic-life/pectinatella-magnifica/

Kuvauksen laatijat

Limnologi Sari Mitikka ja tutkija Kristiina Vuorio / Suomen ympäristökeskus, Vesikeskus - päivitetty 14.8.2018