Aurinkoahven (Lepomis gibbosus)

Aurinkoahven
(Lepomis gibbosus)

Lajin vakiintuneisuus: Ei vielä Suomessa

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Lauri Urho, Luke, ©
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) - Lauri Urho, Luke, ©
Kuva: Lauri Urho, Luke, ©
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) - Lauri Urho, Luke, ©
Kuva: Lauri Urho, Luke, ©
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) - Lauri Urho, Luke, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Ahvenkalat (Perciformes)
                  • Percoidei
                    • Aurinkoahvenet (Centrarchidae)
                      • Lepomis
Kuva: Lauri Urho, Luke, ©
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) - Lauri Urho, Luke, ©

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Aurinkoahven on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Aurinkoahven on Pohjois-Amerikkalainen laji, joka muistuttaa enemmän basseja kuin eurooppalaista ahventa. Aurinkoahven tunnetaan värikkäänä akvaario- ja lammikkokalana, minkä takia sitä kuljetettu ympäri maailmaa. Selkäevä on yhtenäinen, vaikka siinä erottuvatkin etuosan kovat piikkiruodot takaosan haaraisista pehmeistä ruodoista. Erityisesti kiduskannen takaosan pidenne kiinnittää katsojan huomion, jopa kirkkaassa vedessä pinnan läpi nähtynä. Aurinkoahven hoitaa ja puolustaa jälkeläisiään ja siksi monipuolisen ravinnon käyttäjinä selviävät myös monissa ympäristöissä. Luontoon päästetyt yksilöt ovat muodostaneet pysyviä kantoja ja valitettavasti aiheuttaneet myös haittaa. Aurinkoahven on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.

Tunnistaminen

Värikäs, sivulta litistynyt, korkeahko ruumiinmuoto pilkkuineen ja raitoineen muistuttaa muodoltaan kurpitsansiementä (engl. pumpkinseed). Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja 8-11 pehmeää, selkäevässä 9-10+10-13. Selkäevä on täten lähes kaksi kertaa peräevän pituinen. Kyljet ja selkä ovat sinervän tai vihertävän metallinhohtoiset tummapilkkuiset ja voivat luoda raitaisen vaikutelman. Erityisesti vatsapuolella on usein kellertävää, jopa vatsa- ja peräevissäkin. Kiduskannen takaosassa on aikuisilla voimakas silmän kokoinen tumma täplä, jonka reuna on vaalea ja takaosassa on usein punainen tai punaoranssinen laikku, harvemmin useampi. Punaoranssia voi olla aavistus myös silmässä ja kutuaikana kyljen täplissä ja kiduskansien tummissa juovakuvioissa sekä selkäevässä ruotojen välissä. Kylkiviiva on keskeltä ylöspäin kaartuva ja siinä on 36–47 suomua. Suu on pieni, hieman ylöspäin aukeava ja leuat ovat noin silmän halkaisijan mittaiset. Sen terävät hampaat soveltuvat hyvin ravinnon kiinnipitämiseen. Kala voi kasvaa 40 cm pituiseksi, mutta jäänee Euroopassa pienemmäksi, tavallisesti noin 5-20 cm pituiseksi.

Alkuperä ja levinneisyys

Aurinkoahven on peräisin Pohjois-Amerikan itäosasta New Brunswickin (Kanada) ja Floridan niemimaan väliseltä alueelta. Aurinkoahven tunnetaan ympäri maailman akvaario- ja lammikkokalana, mistä sitä on päässyt tai päästetty luonnonvesiin melkein kaikissa Euroopan maissa (ainakin 25 EU maassa). Ensimmäiset yksilöt tuotiin Kanadasta Ranskaan jo 1877. Aurinkoahventa tavataan lammissa ja järvissä sekä hitaasti virtaavissa joissa, missä se tosin välttää kovaa virtausta.

Lisääntyminen

Se kutee 1-3 vuoden ikäisenä hiekkapohjilla veden lämmettyä 16–18 asteeseen kevätkesällä tai kesällä jaksoittain. Naaraat laskevat keltaisia noin 1 mm halkaisijaltaan olevia mätimunia koiraiden tekemään kutukuoppaan. Koiraat huoltavat; ilmastavat ja vartioivat mätiä sekä joskus vartioivat poikasiakin pitämällä ne ryhmässä.

Elintavat

Poikaset syövät aluksi pieniä äyriäisiä ja muita selkärangattomia, mutta siirtyvät vähitellen kalansyöjiksi, mitä aikuisetkin pääasiassa ovat. Vuoden ikäisinä kalat ovat noin 3-5 cm pituisia. Elävät noin 8-10-vuotiaaksi. Puolustavat reviiriään. Tulevat toimeen myös murtovedessä 18 promilleen asti.

Haitat

Värikkäitä aurinkoahvenia on tuotu Pohjois-Amerikasta akvaariokaloiksi Eurooppaan. Aggressiivisina pesän puolustajina nämä planktonia ja pohjaeläimiä hanakasti ravinnokseen käyttävät kalat alkavat helposti terrorisoida myös sammakkoeläimiä ja toisia kaloja, joista ainakin pienimmät tulevat helposti syödyiksi. Aurinkoahvenet voivat kasvaa yli 30 cm pituisiksi ja kaikissa EU:n jäsenmaissa nämä haitalliset vieraslajit selviävät myös luonnon vesissä, uhaten alkuperäistä vesieliöstöä.

Aurinkoahvenia tai muitakaan haitallisia vieraslajeja ei missään nimessä saa päästää luontoon!

 

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki aurinkoahventa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Aurinkoahventa ei saa luovuttaa eteenpäin.

Jos saat aurinkoahvenen saaliiksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön. Mahdollisista aurinkoahven-havainnoista luonnossa tulee ilmoittaa http://kalahavainnot.fi/lomake ilmoituslomakkeella.

Lisätiedot

Euroopan komission riskiarviot uusille vieraslajeille

Kuvauksen laatijat

Lauuri Urho, Luke 13.06.2019; MMM 2019

Tietoja täydennetään mahdollisimman pian