Tynnyrihankajalkainen (Acartia tonsa)

Tynnyrihankajalkainen
(Acartia tonsa)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Uusi vieraslaji

Ilmoita havainto

Kuva: Siru Tasala, Luomus, ©
Tynnyrihankajalkainen (Acartia tonsa) - Siru Tasala, Luomus, ©
Kuva: Siru Tasala, Luomus, ©
Tynnyrihankajalkainen (Acartia tonsa) - Siru Tasala, Luomus, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Leukajalkaiset (Maxillopoda)
              • Hankajalkaiset (Copepoda)
                • Keijuhankajalkaiset (Calanoida)
                  • Acartiidae
                    • Acartia
Kuva: Siru Tasala, Luomus, ©
Tynnyrihankajalkainen (Acartia tonsa) - Siru Tasala, Luomus, ©

Tunnistaminen

Tynnyrihankajalkainen kuuluu keijuhankajalkaisiin, joka on äyriäisten alaluokka. Keijuhankajalkaisilla on pitkät tuntosarvet (antennat), uimajalkoja täynnä oleva soikea keskivartalo (prosoma) ja ”pyrstö” (abdomen), joka haarautuu kärkeä kohden pyrstön haaraksi (furca). Pyrstön haara (furca) ja siitä lähtevät sukaset on keijuhankajalkaisten yksi tyypillisimpiä lajituntomerkkejä.

Tynnyrihankajalkainen kuuluu Acartia-sukuun. Täysikasvuiset Acartiat ovat n.1mm pituisia ja suvun tunnusomaisia piirteitä on leveä, tasainen otsa, pitkät ja taipuisat tuntosarvet sekä uimajalkojen ja takaruumiin tuuheat ja viuhkamaiset sukaset, mikä tekee Acartia-suvun hankajalkaisten ulkonäöstä melko karvaisen.

Itämeressä on tynnyrihankajalkaisen, Acartia tonsan lisäksi muita suvun edustajia Acartia bifilosa ja Acartia longiremis. A. longiremis on hoikka ja kapea, sekä sillä on vartalon viimeisessä jaokkeessa (thorakaalisegmentissä) piikit, minkä vuoksi se on helppo erottaa muista saman suvun edustajista. 

Sen sijaan tynnyrihankajalkaisen ja A. bifilosan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Tynnyrihankajalkainen on nimensäkin mukaan vartaloltaan (prosoma) lyhyt ja leveä, sekä pyrstön haara (furca) on pullea ja koirailla karvaisia. Muut lajituntomerkit ovat tyypillisesti 5. uimajalkaparin kohdalla, joka liittyy hankajalkaisilla suvun lisääntymiseen. Naarailla 5. uimajalkaparin nivelen ja tyven välissä on pieni nystyrämäinen uloke, sekä jalka on kärjestä sahalaitainen. Koirailla 5. jalkaparin oikea jalka on sisäänpäin käppyrässä ja siinä on sisäpuolella 2 pyöreää uloketta, joista toisessa on piikki.

Lajintunnistus edellyttää mikroskoopin käyttöä ja kokemusta planktontunnistuksesta.

Alkuperä ja levinneisyys

Tynnyrihankajalkainen on havaittu ensimmäisen kerran Itämerellä 1924 ja Suomenlahdella 1939.

On epäselvää mistä tynnyrihankajalkainen on Itämerelle levinnyt, mutta mahdollisesti tullut vesistöihimme laivojen painolastivesien mukana. Tynnyrihankajalkainen sietää laajoja lämpötila- ja suolaisuuseroja, ja sitä esiintyykin ympäri maailmaa melkein kaikilla merialueilla paitsi arktisilla vyöhykkeillä. Sillä on hyvin kestävät lepomunat, joiden avulla se on suurella todennäköisyydellä levinnyt laivojen painolastivesien mukana mannerten ja eri valtamerien välille.

Tynnyrihankajalkainen viihtyy parhaiten lauhkeissa ja lämpimissä vesissä, rannikon tai jokien suistojen tuntumassa kun veden lämpötila on vähintään +10° C.

Esiintyvyys Itämerellä on pääasiassa keskikesästä syksyyn asti, ja Suomen aluevesissä tynnyrihankajalkaista esiintyy Suomenlahdella.

Acartia tonsan syntyperä on tuntematon, se on ensimmäisen kerran havaittu 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikan rannikolla sekä Australiassa Sydneyn satama-alueella. Myös esiintyminen satama-alueilla viittaa tynnyrihankajalkaisen levittäytyneen alueille laivojen painolastivesien mukana.

Haitat

Kestävänä lajina tynnyrihankajalkainen tiedetään olevan hankajalkaisista ainoa, joka voi syrjäyttää alueilla alkuperäisiä, muita Acartia-suvun edustajia, jos ympäristöolot äkisti muuttuvat ja muutoksille herkempien lajien populaatiot pienenevät.

Torjunta

Tynnyrihakajalkainen on levinnyt laivojen painolastivesien mukana ympäri maailmaa, ja sitä ei voi enää torjua alueilta, joille se on levittäytynyt.

Kansainvälinen painolastivesiyleissopimus “International Convention for the Control and Management of Ships' Ballast Water and Sediments” astui voimaan 8.9.2017. Sopimuksella pyritään ehkäisemään alusten painolastivesien mukana leviävien vieraiden eläin- ja kasvilajien kulkeutumista uusiin elinympäristöihin.

Lisätiedot

Telesh, I. & Heerkloss, R. (2004): Atlas of Estuarine Zooplankton of the Southern and Eastern Baltic Sea, Part II: Crustacea 74-75

Rajasilta, M & Vuorinen, I. (2008): Suomen murtovesialueen eläinplankton määritysopas, 26-37.

NOBANIS - Marine invasive species in Nordic waters - Fact Sheet Acartia tonsa

University of Michigan, Museum of Zoology: Acartia tonsa

Marine Planktonic Copepods: Acartia tonsa

Kuvauksen laatijat

Siru Tasala/SYKE 8.1.2019