Karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana)

Karheaviuhkalehti
(Cabomba caroliniana)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: RPS group Plc, ©
Karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana) - RPS group Plc, ©
Kuva: RPS group Plc, ©
Karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana) - RPS group Plc, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Viridiplantae
          • Versokasvit (Streptophyta)
            • Embryophyta
              • Putkilokasvit (Tracheophyta)
                • Spermatophytina
                  • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
                    • Nymphaeales
                      • Viuhkalehtikasvit (Cabombaceae)
                        • Viuhkalehdet (Cabomba)
Kuva: RPS group Plc, ©
Karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana) - RPS group Plc, ©

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Karheaviuhkalehti on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Karheaviuhkalehti on Etelä- ja Pohjois- Amerikasta kotoisin oleva vesikasvi, joka on levinnyt akvaarioharrastuksen myötä eri puolille maailmaa. Euroopassa se on haitallinen vieraslaji Hollannissa. Sitä käytetään Suomessakin akvaariokasvina.

Tunnistaminen

Karheaviuhkalehti on monivuotinen, juurakollinen uposkasvi. Sen vihreä tai usein karvoista punaruskea, pulska varsi kantaa upoksissa hyvin hienoliuskaisia lehtiä, jotka tuovat mieleen Suomen vesien sätkimet mutta sijaitsevat vastakkain eivätkä kierteisesti. Viuhkalehti voi myös tuottaa omintakeisen näköisiä kelluslehtiä: enintään pari senttiä pitkiä ja alle puoli senttiä leveitä, tyvilovellisia – kuin nuolenkärkiä. Valkoiset (harvoin punertavat tai keltaiset), enintään 15 mm leveät, vedenpinnalle tai sen ylle työntyvät kukat voivat nekin tuoda mieleen sätkimen, mutta heteitä ja emejä on paljon vähemmän (useimmiten 3 ja 6).

Alkuperä ja levinneisyys

Karheaviuhkalehden luontainen levinneisyys on kaksiosainen: Etelä-Amerikan itäosat Argentiinan keskiosista Paraguayhin ja eteläisimpään Brasiliaan sekä Pohjois-Amerikan itäosat Teksasista ja Floridasta eteläisimpään Ontarioon. Kotiutuneena tulokkaana lajia on nykyisin ainakin Japanissa, Kiinassa, Australiassa, Intiassa, Sri Lankassa, Kaliforniassa ja Oregonissa sekä Euroopassa Etelä-Englannissa, Unkarissa, Belgiassa ja Hollannissa, joista viimeisenä mainitussa haitalliseksi katsottuna. Amerikoista muuallekin maailmaan kulkeutuminen juontuu kasvin suuresta suosiosta helppohoitoisena akvaarioiden elävöittäjänä.

Haitat

Runsaaksi äityessään karheaviuhkalehti tukkii ojia ja kanavia ja voi peittää alleen alkuperäistä vesikasvillisuutta.

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Karheaviuhkalehden tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Karheaviuhkalehteä ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit koristelammestasi ja akvaariostasi, ja huolehdi ettei laji leviä veden tai maa-aineksen mukana. Omassa koristelammessa ja akvaariossa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää karheaviuhkalehdensekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

 

 

Lisätiedot

Riskikartoitukset

Kuvauksen laatijat

Terho Hyvönen (Luke) ja Arto Kurtto (Luomus) 2016; MMM 2019