Kanadanhanhi

Kanadanhanhi on Suomessa esiintyvistä hanhilajeista suurikokoisin. Koiras painaa keskimäärin 3,5-7 kg ja naaras 3-5,5 kg. Aikuisen yksilön pituus on 90-106 cm ja siipien kärkiväli 155-180 cm. Meri- ja metsähanhesta kanadanhanhen erottaa mustasta kaulasta ja pään valkeasta leukalapusta. Kanadanhanhi on selkäpuolelta ruskea, vatsasta vaalea ja kaulan musta väritys ulottuu rinnan yläosaan. Laji on sekoitettavissa lähinnä valkoposkihanheen. Valkoposkihanhi on selkäpuolelta harmaa ja kaulan musta väritys ulottuu koko rinnan alueelle. Pään leukalappu ulottuu valkoposkihanhella otsan alueelle. Valkoposkihanhi on kanadanhanhea myös huomattavasti pienikokoisempi. Kanadanhanhen poikaset ovat untuvikkoina muiden hanhilajien tapaan kellansävyisiä. Tyypillisiä kanadanhanhen ääniä ovat trumpettimaiset, hieman laulujoutsenta muistuttavat kuuluvat ah-honk -äänet.

Kanadanhanhi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä tavataan seitsemän kanadanhanhen alalajia. Pesimäalue kattaa Kanadan ja Yhdysvaltojen pohjoisosat. Talvehtimisalueet sijaitsevat Yhdysvaltojen eteläosissa ja Meksikossa. Ensimmäiset kanadanhanhet tuotiin Eurooppaan, Iso-Britanniaan vuonna 1678. Kesti kuitenkin lähes 300 vuotta, ennen kuin kanta kasvoi yli 10 000 yksilön rajan. Pohjoismaihin kanadanhanhi istutettiin 1930-luvulla, jolloin Etelä-Ruotsissa vapautettiin luontoon 3-5 yksilöä.  Kanta kasvoi nopeasti ja jo 1960-luvulla kanadanhanhia arvioitiin olleen yli 10 000.

Suomessa kanadanhanhi havaittiin ensimmäisen kerran Hailuodossa vuonna 1955. Havainto koskee ilmeisesti Ruotsista tullutta yksilöä. Ensimmäiset istutukset tehtiin Suomessa 1960-luvulla, mutta vasta 1970-luvulla, useiden istutusyritysten jälkeen maahan alkoi muodostua vakiintunut ja kasvava kanta. Viimeisimmän lintuatlaksen (2011) mukaan Suomessa arvioidaan pesivän 7000-8000 paria. Kanadanhanhen vankinta esiintymisaluetta Suomessa on Etelä- ja Lounais-Suomen rannikko. Kanta kasvaa edelleen ja viimeisen kymmenen vuoden aikana kanadanhanhi on levittäytynyt enenevässä määrin sisämaata ja pohjoista kohti. Yksi kanadanhanhen menestymisen salaisuus on, että se viihtyy monenlaisissa ympäristöissä. Kanadanhanhi pärjää sekä ulkosaaristossa, että mantereen meren ja järvien lahdilla. Pesällään kanadanhanhi on hyvin aggressiivinen ja pystyy puolustamaan pesäänsä jopa kettua vastaan. Poikasten vartuttua kanadanhanhet siirtyvät hyödyntämään ihmisten luomia laitumia, nurmikoita ja oraspeltoja. 

Kanadanhanhen aiheuttamat haitat liittyvät joko niiden ulosteisiin tai ruokailuun. Hanhien ulosteet uimarannoilla ja puistojen nurmikoilla koetaan häiritsevänä ja terveydelle vaarallisena. Helsingin ympäristökeskuksen tutkimuksen (2013) mukaan, valkoposkihanhien ulosteet puistonurmikoilla eivät aiheuta isoa tautiriskiä. Huomattavasti pienempinä määrinä esiintyvän kanadanhanhen ulosteet tuskin aiheuttavat suurempaa vahinkoa terveydelle. Puistojen ja uimarantojen ohella laiduntavat hanhet koetaan ongelmaksi golfkentillä.

Viljelijöiden kannalta pelloilla laiduntavat hanhet voivat tuhota osan sadosta ja aiheuttaa taloudellista tappiota. Riistaeläimen aiheuttamasta viljelysvahingosta korvataan enintään menetetyn sadon arvoa vastaava määrä. Vahingonkorvaus haetaan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Kanadanhanhen ei ole todettu vaikuttavan haitallisesti alkuperäisiin lintulajeihimme. Päinvastoin, aggressiivisen pesänpuolustuksen johdosta monet vesi- ja lokkilinnut nimenomaan hakeutuvat pesimään kanadanhanhen läheisyyteen. 

Kanadanhanhi on Suomessa metsästettävä riistalaji. Vuosittainen saalismäärä on 3 400-8 500 yksilöä (2001-2011). Kanadanhanhea on Suomessa torjuttu pääosin kaupunkien uimarannoilla. Lintuja on ensin yritetty häirinnällä saada pysymään poissa uimarannoilta. Keinoina ovat olleet mm. hätistely, pelottelu ja muovijoutsenet. Hanhet ovat pysyneet hetken aikaa poissa, mutta palanneet pian takaisin. Toimivin keino on ollut muutaman linnun poistaminen parvesta, jolloin suurin osa hanhista oppii pysymään poissa alueelta. Lintujen poistamista on kuitenkin suoritettava useiden vuosien ajan.