Kuparisorsa (Oxyura jamaicensis)

Kuparisorsa
(Oxyura jamaicensis)

Lajin vakiintuneisuus: Ei vielä Suomessa

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: wikipedia:DickDaniels, CC-BY-SA-4.0
Kuparisorsa (Oxyura jamaicensis) - wikipedia:DickDaniels, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Linnut (Aves)
              • Neornithes
                • Neognathae
                  • Galloanseres
                    • Sorsalinnut (Anseriformes)
                      • Sorsat (Anatidae)
                        • Oxyurinae
                          • Kuparisorsat (Oxyura)
Kuva: wikipedia:Annesov, CC-BY-SA-4.0
Kuparisorsa (Oxyura jamaicensis) - wikipedia:Annesov, CC-BY-SA-4.0

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kuparisorsa on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Kuparisorsa on hieman tavia isompi kokosukeltaja. Koiras on pään seutua lukuun ottamatta juhlapuvussa kastanjanruskea. Päälaki on musta ja posket valkoisia. Nokka on huomiota herättävän sininen. Naaras on kauttaaltaan harmaanruskea, ainoastaan poski erottuu selkeästi vaaleana muusta ruumiista. Molemmilla sukupuolilla pyrstösulat ovat huomattavan pitkät ja usein sojottavat pystyssä linnun uidessa. Kuparisorsa painaa keskimäärin 310-795 g, pituus on 35-43 cm.

Alkuperä ja levinneisyys

Kuparisorsan  luontainen esiintymisalue kattaa itäisen Pohjois-Amerikan. Talvehtimisalueet sijaitsevat Yhdysvaltojen eteläosissa ja Väli-Amerikassa. Kuparisorsa viihtyy pesimäaikana rehevillä sisämaan järvillä ja kosteikoilla. Talvehtimisalueet sijaitsevat usein matalilla merenlahdilla. Kuparisorsan pääravintoa ovat vesikasvit ja -hyönteiset.

Ensimmäiset kuparisorsat tuotiin Eurooppaan, Iso-Britanniaan 1940-luvulla.Lintutarhoista karanneista yksilöistä alkanut populaatio levisi ensin Irlantiin ja Belgiaan ja myöhemmin myös muualle Manner-Eurooppaan. Brittein saarilla kanta kasvoi huippuunsa 2000-luvun alussa, jolloin maassa arvioitiin olevan 6000 yksilöä. Ranskassa ja Hollannissa laji lisääntyy pienissä määrissä vuosittain.

Kuparisorsa on tavattu Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 40 kertaa, koskien 56 yksilöä. Viimeisin havainto lajista on Pietarsaaresta kesäkuussa 2011. Pääosa havainnoista on tehty keväällä ja kesällä rannikon rehevillä merenlahdilla ja järvillä.

Haitat

Kuparisorsa risteytyy ja kilpailee samaan sukuun kuuluvan valkopääsorsan Oxyura leucocephala kanssa. Euroopassa uhanalainen valkopääsorsa on kärsinyt elinympäristöjen tuhoutumisesta ja metsästyksestä. Soitimella kuparisorsat ja risteymäkoiraat ovat huomattavasti aggressiivisempia kuin valkopääsorsakoiraat. Pitkällä tähtäimellä valkopääsorsakannan suurimmaksi uhaksi onkin arvioitu risteytyminen kuparisorsan kanssa.

Torjunta

Valkopääsorsakannan pelastamiseksi kuparisorsa on pyritty hävittämään valtaosasta Eurooppaa. Iso-Britanniassa kuparisorsan hävittäminen aloitettiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Vasta 2000-luvun aikana kuparisorsan kanta saatiin lähes postettua tehokkaan metsästyksen takia. Manner-Euroopassa on viime aikoina monin paikoin aloitettu kuparisorsan hävittäminen valkopääsorsakannan suojelemiseksi.

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

 

 

Kuvauksen laatijat

Roland Vösa (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) 2014; Luke; MMM 2019; Tuomas Seimola 2020