Intianvaris (Corvus splendens)

Intianvaris
(Corvus splendens)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Linnut (Aves)
              • Neornithes
                • Neognathae
                  • Neoaves
                    • Passerimorphae
                      • Varpuslinnut (Passeriformes)
                        • Passeri
                          • Corvides
                            • Corvoidea
                              • Varikset (Corvidae)
                                • Corvus

Luonnehdinta

Intianvaris on seurallinen lintu, joka pesii yhdyskunnissa, liikkuu lähes aina parvissa ja yöpyy kaupunkien keskustoissa suurina parvina. Tyyppilintu trooppisten rannikkoseutujen suurkaupungeissa keskustoja myöten Intian valtameren ympäristössä. Kaikkiruokainen.

Tunnistaminen

Intianvaris on olemukseltaan naakkamainen varislintu, kooltaan naakan ja variksen väliltä. Olemukseltaan hontelo, pitkäsiipinen ja -jalkainen, pienehköpäinen. Otsa on korkea ja saa nokan vaikuttamaan isolta. Naama, selkä, siivet ja pyrstö ovat mustat, muuten tummanharmaa lukuun ottamatta keskiharmaata niskaa, kaulaa ja rinnan yläosaa. Ääni on mustavarismainen, mutta ikään kuin vaimennettu ja pehmeämpi. Intianvaris on kaikkiruokainen. Se pesii korkealla puiden latvoissa kaupunkialueilla.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Intianvaris on alkuperäislaji Etelä-Aasiassa Etelä-Kiinasta Pakistaniin ja Iraniin. Se on vahvasti sidoksissa ihmisasutukseen, eikä pesi luonnonympäristöissä. Sitä on istutettu tai se on laivojen avulla ja satamakaupunkien kautta itse levittäytynyt Intian valtameren rannikoille Itä-Afrikkaan, Välimeren kaakkoiskulmaan ja viime aikoina myös Borneolle ja Floridaan. Havaittiin Euroopassa ensi kertaa vuonna 1994 Hollannissa Hoek van Hollandissa, missä alkoi pesiä vuonna 1997. Populaation kasvu on ollut hidasta, mutta havaittiin ensi kertaa muualla Hollannissa (Haagissa), vuonna 2004. Tavattu Euroopassa joitakin kertoja ainakin Tanskassa ja Irlannissa.

Intianvarista ei ole koskaan tavattu Suomessa. Sen katsotaan voivan asettua ainakin rannikkoseuduille Etelä- ja Länsi-Euroopassa, mutta ei todennäköisesti pohjoisille alueille Suomeen tai Baltiaan eikä Ruotsiin ainakaan vastaaville leveyspiireille.

Haitat

Intianvarista on istutettu Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa torjumaan tuhohyönteisiä ja puhdistamaan katuja jätteistä. Se voi kantaa useita ihmisen suolistobakteereja. Koska kerääntyy suuriin yöpymisparviin varsinkin pesimisajan ulkopuolella, voidaan sen meteliä pitää kiusallisena ja häiritsevänä. Suurien parvien ulostesade voi olla ongelmallista, jos yöpymispuut osuvat ihmisten kulku- tai oleskelupaikoille. Päälevinneisyysalueellaan voi aiheuttaa maatalousvahinkoja.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

 

Lisätiedot

Viitteet

 

Kuvauksen laatijat

Juha Tiainen (Luke) - päivitetty 27.04.2016