Palsamipihta

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Mäntykasveihin (Pinaceae) lukeutuva palsamipihta on siemenestä lisääntyvä, tuulipölytteinen, ainavihanta puu. Pohjois-Amerikasta peräisin oleva palsamipihta kasvaa parhaiten tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä ja rehevissä, ohutturpeisissa korvissa. Se on kuitenkin melko vaatimaton kasvupaikan suhteen ja pärjää karummillakin mailla, jolloin sen koko jää pienemmäksi. 

Palsamipihta risteytyy herkästi siperianpihdan (A. sibirica) kanssa ja usein istutuksissa onkin mukana lajiristeymiä

Palsamipihta on 8-34 metriä korkeaksi kasvava, harvahaarainen, kartiomainen havupuu. Sen neulasissa on lajille ominainen aromaattinen palsamin tuoksu. Sen runko on sileä ja väritys vaihtelee vaaleanharmaasta tumman harmaanruskeaan. Palsamipihdan tummanvihreät neulaset siirottavat sivuille kampamaisesti, jättäen haaran päältä paljaaksi. Sen pystyt kävyt ovat lieriömäisiä ja melkein perättömiä, nuorena samean purppuranpunaisia ja kypsyessään ruskeita. 

Palsamipihta on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se on pihtalajeista laajimmalle levittäytynyt. Sitä kasvaa Kanadan itä- ja keskiosista Yhdysvaltojen Suurten järvien alueelle asti. Suomessa palsamipihtaa on viljelty koristepuuna lähes koko maassa varsinkin kaupunkien puistoissa. Rannikkoseuduilla se on kuitenkin altis havukirvalle ja muille neulastuhoille. Palsamipihta voi menestyä aina Lappia myöten. 

Palsamipihta voi lisääntyä ja levitä tehokkaasti, sillä se tuottaa Suomessa hyvin käpyjä ja niissä olevia siemeniä. Se muodostaa luontaisesti taimia, jotka voivat kasvaa tiheästi estäen muiden lajien kasvua ja syrjäyttäen alkuperäistä lajistoa.  

Nuoret taimet voi kitkeä maasta juurineen. Jo puumaisiksi kasvaneet yksilöt voi torjua kaatamalla ne ja poistamalla jäljelle jääneen kannon sekä juuriston maasta. Jätteiden käsittelyssä on huolehdittava, ettei siemeniä (käpyjä), joista palsamipihta voi lähteä kasvuun, pääse leviämään luontoon. 

Tarkkaile ympäristöä ja estä palsamipihdan leviäminen. Poista siementaimet maanomistajan luvalla. Uusia puuistutuksia suunniteltaessa mieti, voitko palsamipihdan sijaan käyttää muita puulajeja. Älä istuta palsamipihtaa herkkien luontoympäristöjen, kuten puronvarsien tai muiden rantojen lähelle. Ilmoita havaintosi palsamipihdasta vieraslajit.fi-sivustolla. 

Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. 1992: Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. uudistettu painos. 373 s. Dendrologian Seura, Helsinki.

Ryttäri, T., Väre, H.  2014.  Puuvartiset kasvit vieraslajeina = Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.

http://www.mustila.fi/kasvit/AbiesBalsamea