Kurtturuusu (Rosa rugosa)

Kurtturuusu
(Rosa rugosa)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Rosales
                    • Ruusukasvit (Rosaceae)
                      • Ruusut (Rosa)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kurtturuusu (Rosa rugosa) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Kurtturuusu on 0,5–1,5 metriä korkeaksi kasvava pensas, joka muodostaa runsaasti juurivesoja. Sen kasvustot levittäytyvät juurivesojen avulla niin laajalle kuin maaperän laatu antaa myöten. Oksat ovat tiheäpiikkisiä. Piikit ovat vaihtelevan kokoisia ja suoria. Ruusun lehdet ovat pinnaltaan uurteisia – lehtien kurttuisuudesta johtuu kasvin nimikin. Kukat ovat kookkaat, vaaleanpunaiset tai joskus valkoiset. Kurtturuusun kiulukat ovat keskeltä litistyneet, nauriinmuotoiset.

Älä sekoita kurtturuusua orjanruusuun! Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon kuuluvalla orjanruusulla (Rosa dumalis) piikkejä on selvästi vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyrät. Orjanruusun kukat ovat väriltään hennon vaaleanpunaiset ja kiulukat muodoltaan pitkänomaiset. Orjanruusu kasvaa jopa 2–4 m korkeina yksittäispensaina eikä muodosta laajoja, matalia kasvustoja kurtturuusun tapaan.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Kurtturuusu on alun perin Koillis-Aasiasta kotoisin oleva laji, joka yleistyi Euroopassa 1800-luvulla koristekasvi-istutusten myötä. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Tyynen valtameren äärellä se elää hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla.

Suomessa kurtturuusu alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella, ensin hitaasti ja sitten jalansijaa saavutettuaan yhä nopeammin. Leviämistä edesauttoivat suolaa sietävän lajin massaistutukset teiden varsille ja erityisesti moottoriteiden keskikaistoille. Luonnossa kasvi löysi nopeasti soveliasta elinympäristöä merenrantahietikoilta ja saariston somerikoilta. Kurtturuusu jatkaa voimakasta leviämistään saaristossa ja merenrannoilla. Etelärannikon lisäksi laji leviää jo Oulun korkeudella.

Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan kurtturuusu kuuluu Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukkoon.

Haitat

Hiekkarannalle asetuttuaan kurtturuusu pystyy vaakajuurakkonsa avulla levittäytymään läpitunkemattomiksi tiheiköiksi ja syrjäyttämään täysin alkuperäisen merenrantalajiston. Näin kasvaessaan se on merkittävä haitta myös rantojen virkistyskäytölle. Pahimmillaan kasvustot ovat jopa hehtaarien laajuisia.

Kurtturuusu leviää hallitsemattomasti hiekkarantojen lisäksi myös teiden varsilla. Uusille kasvupaikoille se leviää pääasiassa lintujen mukana. Sekä kiulukat että siemenet kelluvat vedessä ja voivat siten ajelehtia veden mukana uusille paikoille. Muista ruusuista poiketen kurtturuusu on erittäin hyvin sopeutunut vesilevintään.

Kotimaisessa tutkimuksessa on todettu eräiden ruusukasvien heimoon kuuluviella vierasperäisillä pensailla (isotuomipihlaja, kurtturuusu ja pihlaja-angervo) olevan selvä vaikutus niiden alla olevaan kasvillisuuteen: kasvilajien määrä ja sammalpeite olivat vierasperäisten pensaiden alla selvästi alhaisempia kuin alkuperäisten. Toisaalta kariketta oli enemmän vierasperäisten pensaiden alla. Yksi mahdollinen selitys tälle on, että vierasperäisten pensaiden lehtien kemiallinen koostumus on sen verran poikkeava, että hajottajaeliöstömme ei ole niihin sopeutunut.

Torjunta

Kurtturuusun torjunta vaatii aikaa ja sitkeyttä. Torjunta on helpointa pensaiden ollessa vielä pieniä. Pienimmät yksilöt on helppo kiskoa hiekasta käsin. Kookkaampiin yksilöihin tarvitaan tukevien hanskojen lisäksi työkaluja. Ensin pensas leikataan esim. oksasaksilla tai raivaussahalla tyveä myöten alas. Sen jälkeen päästään käsittelemään juurakkoa, joka pyritään kaivamaan kokonaan pois maasta. Hiekkamaasta juurakko irtoaa suhteellisen helposti, kivikossa työskentely on työläämpää.

Laajalle levinneiden, yhtenäisten kurtturuusukasvustojen hävittäminen kannattaa tehdä koneellisesti traktorin avulla. Myös koneellinen poistaminen vaatii huolellista jälkihoitoa ja seurantaa, koska juurakon kappaleita jää aina maahan.

Kurtturuusun "näännytysmenetelmä":  Menetelmässä kaikki ruusupensaan uudet, vihreät versot katkaistaan pois. Ensimmäisenä vuonna versot kannattaa käydä katkomassa 3-4 kertaa. Seuraavina vuosina katkomista tehdään 2-3 kertaa kasvukauden aikana aina uusien versojen synnyttyä. Katkotut oksat voidaan jättää pensaan juurelle maatumaan. Hiljalleen, 3-4 vuodessa, pensas näivettyy kokonaan hengiltä. Näännyttämisen hyvä puoli on, että myös juurakot kuolevat ja lopulta jäljellä jäävät vain ruusupensaiden rangat, jotka voidaan leikata alas ja vaikka polttaa. Jos kasvusto on niin iso, ettei sen keskelle pääse työskentelemään, voidaan pensasto ensin leikata alas esim. 30 cm korkeudelta, jolloin kasvuston keskellä pääsee kulkemaan, ja vasta sen jälkeen uusien versojen kasvettua ryhtyä katkomistyöhön. Näännyttäminen on hyvä keino kivikkoisemmilla paikoilla, joilla juurakoiden pois kitkeminen ei onnistu. Menetelmän ehdottoman hyvä puoli on myös se, ettei torjunta-aineita tarvitse käyttää lainkaan. Työ on myös suhteellisen kevyttä.

Piikkisen kasvin kanssa työskennellessä on paljas iho syytä suojata kunnolla. Kurtturuusun hävittäminen ei yleensä onnistu kerralla. Maan sisään voi jäädä juurakon kappaleita, joista uudet pensaat saavat alkunsa. Tämän vuoksi käsiteltävällä kasvupaikalla tulee tehdä jälkihoitoa tulevinakin vuosina, kunnes laji on varmasti saatu hävitettyä.

Mitä minä voin tehdä

Jos kotisi tai mökkisi lähellä kasvaa luontoon, etenkin vesistön äärelle karanneita kurtturuusuja, pyydä lupa maanomistajalta ja ota kesäprojektiksi ruusuntorjunta esimerkiksi edellä mainitulla näännytysmenetelmällä.

Korvaa koristekurtturuususi jollakin toisella lajilla tai kerää ruusunmarjat talteen ennen kuin siemenet pääsevät leviämään.

Lisätiedot

Aspelund, P. & Ryttäri, T. 2010: Kurtturuusu uhkaa hiekkarantojen ja dyynien eliöyhteisöjä – tapaus Hangon Furuvik. Lutukka 26: 3-9.

Ikonen, I., Kekki, M. & Räikkönen, N. 2009: Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15, 83 s. Linkki pdf:ään

Lanta, V., Hyvönen, T. & Norrdahl, K. 2013. Non-native and native shrubs have differing impacts on species diversity and composition of associated plant communities. Plant Ecology DOI 10.1007/s11258-013-0272-0

Ryttäri, T., Väre, H.  2014.  Puuvartiset kasvit vieraslajeina = Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.

Kurtturuusu NOBANIS-tietokannassa (englanniksi)

Kurtturuusu DAISIE-tietokannassa (englanniksi)

Kuvauksen laatijat

Ryttäri, T. SYKE