Punalehtiruusu (Rosa glauca)

Punalehtiruusu
(Rosa glauca)

Uusi vieraslaji

Ilmoita havainto

Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Siemenkasvit (Spermatophyta)
              • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                • Rosales
                  • Ruusukasvit (Rosaceae)
                    • Ruusut (Rosa)
Kuva: Panu Kunttu, ©
Punalehtiruusu (Rosa glauca) - Panu Kunttu, ©

Luonnehdinta

Punalehtiruusu on 1–3 m korkea pystyhaarainen pensas. Varressa piikkejä on melko vähän ja ne ovat hentoja, suoria tai hieman käyriä. Nuoret oksat ovat sinihärmäisiä, jotka muuttuvat vanhemmiten ruskeanpunaiseksi. Kukat ovat yksittäin tai muodostavat kukintoja, joissa on 2–5 kukkaa. Kukka rakenteeltaan säteittäinen, viisiterälehtinen, väriltään ruusunpunainen ja 3–4 senttiä leveä. Punalehtiruusu kukkii kesä-elokuussa. Lehtilavat muodostuvat 5–9 lehdykästä ja niiden tyvessä on kapeakärkiset korvakkeet. Soikean- tai puikeanmuotoiset lehdykät ovat sahalaitaiset, 2–4,5 senttiä pitkät, päältä punertavan sinivihreät, alta purppuranpunaiset. Marja on punainen, muodoltaan pallomainen–munanmuotoinen, noin 1,5 cm pitkä.

Varsinkin kukkiessa punalehtiruusun ulkonäkö on omaleimainen, eikä sitä voi sekoittaa mihinkään Suomen luontoon luontaisesti kuuluvaan kasvilajiin.

Alkuperä ja levinneisyys

Punalehtiruusu on kotoisin Keski-Euroopan vuoristoista. Sitä on viljelty koristepensaana Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Helsingin yliopistoon kuuluvan Luonnontieteellisen keskusmuseon kasviatlaksen mukaan punalehtiruususta on 1900-luvun alkupuolelta alkaen 311 havaintoa, erityisen paljon seuraavilta alueilta: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Häme, länsirannikko, mutta yksittäisiä havaintoja Rovaniemeä ja Kainuuta myöten. Jo 1930-luvulla satoja havaintoja Saaristomerellä. Vuonna 2016 havaittu 12 saarella noin 80 pensasta Korppoon ja Hiittisten ulkosaaristossa, joista osa Saaristomeren kansallispuistossa. 2000-luvulta on paljon havaintoja punalehtiruusun esiintymisestä luonnonympäristöissä eri puolilta etelärannikkoa, esimerkiksi Kaarinassa, Piikkiössä, Kustavissa, Raaseporissa, Helsingissä ja Hangossa (Uddskatanin luonnonsuojelualue). Laji on havaittu luontoon karanneena Lohjalla ainakin 70 neliökilometriruudulla.

Haitat

Villiintyneet pensaat marjovat usein hyvin. Siemenet leviävät lintujen mukana kauas istutuspaikoilta, esimerkiksi asumattomilta saarilta on paljon havaintoja. Yksittäinen pensas ei itsekseen ole kovin peittävä, mutta pensaita tavataan jopa kymmeniä lähekkäin tai tiiviinä pensasryhminä.

Punalehtiruusun on havaittu kasvavan monenlaisissa luonnonympäristöissä: niityt, kalliokedot, pientareet, katajakedot, kuiva lehto, kedot, kivikot, kalliot, kanerva-variksenmarjanummet sekä erilaiset kuivahkot, valoisat kulttuurivaikutteiset biotoopit. Leviämistä arvokkaisiin perinneympäristöihin havaittu eri puolilla etelärannikkoa. Lohjalla punalehtiruusu vaikuttaisi menestyvän parhaiten kallioilla, jotka tavallisia kallioita vähemmän happamia (eli lajistollisesti arvokkaita).

Torjunta

Punalehtiruusu on juurivesaton kasvi, joten pensaat voi leikata tyveltä poikki.

Kuvauksen laatijat

Panu Kunttu, MMT, WWF Suomi 22.8.2017