Komealupiini (Lupinus polyphyllus)

Komealupiini
(Lupinus polyphyllus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Punttila, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Pekka Punttila, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Johanna Kolehmainen, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Fabales
                • Hernekasvit (Fabaceae)
                  • Lupiinit (Lupinus)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Lupiini eli komealupiini on monivuotinen hernekasvi, joka kasvaa noin 1–1,5 metriä korkeaksi. Lupiinin kukinto on terttumainen ja pitkä, ja se voi olla väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen tai valkoinen. Kukinnon väri voi vaihdella myös samassa yksilössä. Lehdet ovat pitkäruotiset ja sen juuristo on voimakkaasti haaroittunut. Juurakon nystyröiden typpibakteerien avulla kasvi sitoo ilmakehän typpeä käyttöönsä – näin se pystyy kasvamaan hyvinkin vähäravinteisella maalla. Lupiini kukkii kesä–heinäkuussa.

Alkuperä ja levinneisyys

Lupiinin luontainen levinneisyysalue ulottuu läntisessä Pohjois-Amerikassa Alaskasta Wyomingiin ja Pohjois-Kaliforniaan. Se tuotiin Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826.

Suomessa ensimmäinen karkulaishavainto lupiinista on jo 1800-luvun lopulta. Nykyään sitä kasvaa lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Helposti siemenistä lisättävää kasvia on levitetty ahkerasti puutarhoihin ja mökeille, joista se on edelleen karkaillut pitkin tienvarsia lisääntyen räjähdysmäisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulussa lupiiniesiintymät keskittyvät Oulujokivarren rantatörmille. Puutarhoista se on karannut myös joutomaille, ratapenkereille sekä kedoille ja niityille, ja jopa harjumetsiin. Siemenet kulkeutuvat tienvarsiniittojen, siirtomaiden ja puutarhajätteiden mukana.

Komealupiini on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa.

Haitat

Lupiinin voittokulkua on mahdoton enää kokonaan pysäyttää, mutta sen leviämisen hillitsemiselle on hyvät perusteet. Pitkään ajateltiin, että lupiini pysyy tienpientareilla ja pihoissa eikä kykenisi leviämään luontoon. Merkkejä luontoon levittäytymisestä havaittiin kuitenkin jo vuosia sitten eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö laji leviäisi myös niityille ja lehtoihin. Lajia on havaittu useilta uhanalaisten niittykasvien kasvupaikoilta.

Leviäminen tienvarsillakaan ei ole ongelmatonta. Perinteiseen maatalouteen kuuluneiden niitto- ja laidunnustapojen loppumisen myötä lukuisat niittyjen ja laitumien kasvit ja hyönteiset ovat tulleet uhanalaisiksi. Huomattava osa niistä on löytänyt turvapaikan avoimilta, kuivilta ja niukkaravinteisilta tienvarsikedoilta. Lisäksi lupiini sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta rehevöittäen kasvupaikkaansa. Ravinteikkaalla kasvupaikalla menestyvät voimakaskasvuiset lajit, joten niittykasvit ja niillä elävät hyönteiset joutuvat väistymään pientareilta. Se myös kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten kasvien kanssa.

Lupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin, koska se ei kelpaa toukille eikä aikuisille ravintokasviksi. Se heikentää myös kulttuurimaisemia valtaamalla alaa kedoilta ja vanhoilta koristekasveilta vanhoissa kulttuuriympäristöissä. Viime aikoina se on alkanut levitä myös hiekkapohjaisille mäntykankaille.

Lupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi.

Torjunta

Lupiini leviää tehokkaasti siemenistä, jotka säilyttävät itämiskykynsä pitkään. Sen hävittäminen on erittäin hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia taimia useiden vuosien ajan. Lupiinin hävittäminen vaatiikin pitkäjänteisyyttä ja torjuntatyö vie vuosia.

Kotipuutarhassa kukinnot kannattaa leikata pois heti kukkimisen jälkeen, ennen siementen kypsymistä. Näin menetellen lupiini ei pääse leviämään puutarhan ulkopuolelle. Kasvia voi olla vaikea saada kokonaan hävitettyä kasvupaikalta, mutta sen leviämisen estäminen on ensimmäinen askel. Silloin, kun lupiineja on vähän, ne kannattaa kaivaa yksitellen juurineen ylös maasta. Monivuotisella lupiinilla on pystyjuurakko, eikä se onneksi leviä kasvullisesti rönsyjen avulla. Hieman laajempia lupiinikasvustoja voi yrittää hävittää niittämällä. Niittojäte tulee korjata pois maaperän liiallisen rehevöitymisen välttämiseksi. Torjuntatyötä on jatkettava useiden vuosien ajan, sillä maaperän siemenvarastosta itää uusia lupiininalkuja vuosienkin jälkeen.

Lupiini on erittäin vaikea torjuttava etenkin laajoilta alueilta. Torjuntatoimet kannattaa keskittää biologisesti arvokkaimmille niityille ja tienvarsikohteille. Lajin leviämisen hillitsemisessä on tärkeää pyrkiä estämään lajin leviäminen niille tienvarsijaksoille, joissa sitä ei vielä ole.

Lisätiedot

Kekki, T. 2009: Viljelykarkulaisia Rovaniemellä. Lutukka 25(4): 113-115.

Saarinen, K. 1992: Pappilanniemi. Lappeenrannan kasviston aarreaitta. Lutukka 8(4):113–123.

Saarinen, K. 2001: Lupiini valloittaa Pappilanniemen lehtoa Lappeenrannassa (ES). Lutukka 17(3): 77.

Saarinen, K., Jantunen J. ja Valtonen A. 2008: Paljon melua lupiinista - eikä suotta. Lutukka 24(2):43-49.

Saarinen, K., Jantunen, J. & Valanti, M. 2010: Niittokaan ei hillitse lupiinia. Lutukka 26(1): 10-15.

Suominen, J. 2010: Satakunnan lupiinista. Lutukka 26(1):16.

Valtonen A., Jantunen J. and Saarinen K. 2006: Flora and lepidoptera fauna adversely affected by invasive Lupinus polyphyllus along road verges. Biological conservation 133(3): 389-396.

Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, e. & Kalleinen, L. 2005: Oulun ruohovartiset viljelykarkulaiset. Lutukka 21(1): 3-21.

Komealupiini NOBANIS-tietokannassa (englanniksi)