Rusoamerikanhorsma

Amerikanhorsma ja vaalea-amerikanhorsma (Epilobium ciliatum) ovat monivuotisia, pienikokoisia ruohoja. Niiden kukat ovat huomattavasti pienempiä kuin maitohorsmalla, vain 3–7 mm levyiset. Amerikanhorsman kukat ovat vaalean purppuranpunaisia, kun taas vaalea-amerikanhorsmalla ne ovat valkoiset. Molemmat lajit tuottavat runsaasti lenninhaivenellisia siemeniä, jotka leviävät tehokkaasti tuulen mukana ja myös vesistöjä pitkin. Tyvellään niillä on paksulehtinen talvehtimisruusuke sekä kuihtuneen lehtiruusukkeen jäänteet. Amerikanhorsma ja vaalea-amerikanhorsma risteytyvät keskenään.

Amerikanhorsman leviää pitkiä matkoja tuulten mukana kulkeutuvien haivenellisten siementen avulla. Kasvin leviämiskyky onkin osoittautunut hyvin tehokkaaksi. Sen useimmat kasvupaikat ovat ihmisen muuttamia märkiä tai kosteahkoja, mutta toisinaan aika kuiviakin ojanvarsia, joutomaita ja pientareita. Se onkin kuitenkin nopeasti löytänyt kasvupaikkoja myös etäämpänä asutuksesta kasvaen rehevissä korvissa, lähteiköissä, saariston allikoissa, purojen, jokien ja järvien rannoilta sekä hakkuuaukeilla.

Amerikanhorsma on esimerkki kasvista, joka on nopeasti pystynyt raivaamaan tiensä jokseenkin luonnontilaisen kasvillisuuden joukkoon ja menestynyt siellä yhtä hyvin kuin alkuperäiset lajimme.

Sekä amerikanhorsma että vaalea-amerikanhorsma ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Euroopassa pohjoisamerikkalaiset horsmat ovat osoittautuneet voimakkaiksi kilpailijoiksi. Pohjolaan ne levittäytyivät 1900-luvulla. Vaalea-amerikanhorsmaa kasvaa Norjassa koko maassa (Finnmarkin asti).

Suomen amerikanhorsma saavutti 1920-luvulla levitessään samoihin aikoihin sekä Ruotsista Länsi-Suomeen että Karjalasta Kaakkois-Suomeen. Samalla vuosikymmenellä se alkoi levittäytyä myös Helsingissä. Nykyään sitä kasvaa jokseenkin yleisenä Oulun korkeudelle saakka.

Vaalea-amerikanhorsma löytyi Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1915 Lohjalta. Se on myös valloittamassa Suomea, mutta sen leviäminen on kuitenkin ollut hieman amerikanhorsmaa hitaampaa. Tähän lienevät syinä kasvin suurempi kosteudentarve ja vähäisempi kyky tunkeutua luonnontilaiseen kasvillisuuteen. Ainakin Etelä- ja Keski-Suomen kasvistoon se tulevaisuudessa vakiintunee.

Haitalliseksi luokiteltu myös: Ruotsissa, Virossa ja Liettuassa.

Amerikanhorsma ja vaalea-amerikanhorsma kilpailevat muun kosteikkokasvillisuuden sekä alkuperäisten pienten horsmalajien (mm. uhanalaisen tummahorsman) kanssa samoista kasvupaikoista. Ne eivät ilmeisesti risteydy alkuperäisten horsmiemme kanssa.

Molemmat horsmalajit ovat Suomessa jo niin laajalle levinneitä, että torjuntatoimet ovat melko mahdottomia. Niiden vaikutusten tutkiminen olisi kuitenkin tarpeen.

Gederaas, L., Moen, T.L., Skjelseth, S. & Larsen, L.-K. (toim.) 2012. Fremmede arter i Norge – med norsk svarteliste 2012. Artsdatabanken, Trondheim.