Idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba)

Idänpensaskanukka
(Cornus alba subsp. alba)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Cornales
                    • Kanukkakasvit (Cornaceae)
                      • Kanukat (Cornus)
                        • Pensaskanukka (Cornus alba)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Pensaskanukat ovat 2–3 metriä korkeaksi kasvavia, tiheitä kasvustoja muodostavia pensaita. Niiden ehyet ja ehytlaitaiset lehdet ovat vastakkain. Euraasialaisella alalajilla, idänpensaskanukalla lehdet ovat 4–8 cm pituiset. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevan lännenpensaskanukan (C. alba ssp. stolonifera) lehdet ovat 6–12 cm pitkinä hieman kookkaammat. Kukinto on latvahuiskilo, joka koostuu useista pienistä, kellanvalkoisista kukista. Hedelmä on valkoinen – sinertävä luumarja.

Pensaskanukat viihtyvät kosteissa ja rehevissä metsissä sekä rannoilla ja levittäytyvät kasvullisesti laaja-alaisiksi, tiheiksi ryteiköiksi. Uusille kasvupaikoille niitä levittävät linnut, jotka syövät luumarjoja.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Idänpensaskanukka on kotoisin Itä-Euroopasta ja Siperiasta. Lännenpensaskanukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Pensaskanukoita sekä niistä jalostettuja kirjavalehtisiä ja värikäshaaraisia viljelylajikkeita on käytetty koristepensaina 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen karkulaistieto Suomessa on Haminasta vuodelta 1921. Nykyään villiytyneitä pensaskanukoita kasvaa eniten eteläisessä Suomessa, ja pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemeltä.

Lännenpensaskanukka on kasvutavaltaan hiukan matalampi ja rennompi kuin idänpensaskanukka ja leviää siten nopeammin pensaskanukoille tyypilliseksi taajaksi kasvustoksi.

Haitat

Pensaskanukat aiheuttavat lähinnä paikallista haittaa muodostamalla laajoja kasvustoja. Kasvustoja saattaa kuitenkin muodostua myös kauemmaksi alkuperäiseltä kasvupaikalta, sillä marjat leviävät lintujen mukana.

Lisätiedot

Gederaas, L., Moen, T.L., Skjelseth, S. & Larsen, L.-K. (toim.) 2012. Fremmede arter i Norge – med norsk svarteliste 2012. Artsdatabanken, Trondheim.

Hämet-Ahti, L. 2003. Koristekasveista rikkakasveiksi - havaintoja Helsingin Torpparinmäestä. Lutukka 19(1).13-19.

Kekki, T. 2009: Viljelykarkulaisia Rovaniemellä. Lutukka 25(4): 113-115.

Ryttäri, T., Väre, H.  2014.  Puuvartiset kasvit vieraslajeina = Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.