Idänkanukka

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Pensaskanukat ovat 2–3 metriä korkeaksi kasvavia, tiheitä kasvustoja muodostavia pensaita. Niiden ehyet ja ehytlaitaiset lehdet ovat vastakkain. Euraasialaisella alalajilla, idänpensaskanukalla lehdet ovat 4–8 cm pituiset. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevan lännenpensaskanukan (C. alba ssp. stolonifera) lehdet ovat 6–12 cm pitkinä hieman kookkaammat. Kukinto on latvahuiskilo, joka koostuu useista pienistä, kellanvalkoisista kukista. Hedelmä on valkoinen – sinertävä luumarja.

Pensaskanukat viihtyvät kosteissa ja rehevissä metsissä sekä rannoilla ja levittäytyvät kasvullisesti laaja-alaisiksi, tiheiksi ryteiköiksi. Uusille kasvupaikoille niitä levittävät linnut, jotka syövät luumarjoja.

Idänpensaskanukka on kotoisin Itä-Euroopasta ja Siperiasta. Lännenpensaskanukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Pensaskanukoita sekä niistä jalostettuja kirjavalehtisiä ja värikäshaaraisia viljelylajikkeita on käytetty koristepensaina 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen karkulaistieto Suomessa on Haminasta vuodelta 1921. Nykyään villiytyneitä pensaskanukoita kasvaa eniten eteläisessä Suomessa, ja pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemeltä.

Lännenpensaskanukka on kasvutavaltaan hiukan matalampi ja rennompi kuin idänpensaskanukka ja leviää siten nopeammin pensaskanukoille tyypilliseksi taajaksi kasvustoksi.

Pensaskanukat aiheuttavat lähinnä paikallista haittaa muodostamalla laajoja kasvustoja. Kasvustoja saattaa kuitenkin muodostua myös kauemmaksi alkuperäiseltä kasvupaikalta, sillä marjat leviävät lintujen mukana.

Gederaas, L., Moen, T.L., Skjelseth, S. & Larsen, L.-K. (toim.) 2012. Fremmede arter i Norge – med norsk svarteliste 2012. Artsdatabanken, Trondheim.

Hämet-Ahti, L. 2003. Koristekasveista rikkakasveiksi - havaintoja Helsingin Torpparinmäestä. Lutukka 19(1).13-19.

Kekki, T. 2009: Viljelykarkulaisia Rovaniemellä. Lutukka 25(4): 113-115.

Ryttäri, T., Väre, H.  2014.  Puuvartiset kasvit vieraslajeina = Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.