Korkeapiisku (Solidago altissima)

Korkeapiisku
(Solidago altissima)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Boyce Tankersley, Chicago Botanic Garden, CC-BY-NC-SA-3.0
Korkeapiisku (Solidago altissima) - Boyce Tankersley, Chicago Botanic Garden, CC-BY-NC-SA-3.0
Kuva: F. Verloove, CC-BY-SA-4.0
Korkeapiisku (Solidago altissima) - F. Verloove, CC-BY-SA-4.0
Kuva: F. Verloove, CC-BY-SA-4.0
Korkeapiisku (Solidago altissima) - F. Verloove, CC-BY-SA-4.0
Kuva: F. Verloove, CC-BY-SA-4.0
Korkeapiisku (Solidago altissima) - F. Verloove, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Asterales
                • Asterikasvit (Asteraceae)
                  • Piiskut (Solidago)
Kuva: Boyce Tankersley, Chicago Botanic Garden, CC-BY-NC-SA-3.0
Korkeapiisku (Solidago altissima) - Boyce Tankersley, Chicago Botanic Garden, CC-BY-NC-SA-3.0

Luonnehdinta

Korkeapiisku muistuttaa kovasti kanadanpiiskun muunnosta, jolla varsi on koko pituudeltaan karvainen, mutta eroaa siitä yleisesti yli 1,5 m ja jopa 2 m korkeana sekä vieläkin myöhemmin avautuvissa, isommissa (kehto 3–4 mm vs. 1,7–2.5(–3) mm) mykeröissään ja paksuissa, jäykissä lehdissään, joista ylemmät ovat kutakuinkin ehytlaitaisia tai ainakin siltä näyttäviä (harvaan hienosahaisia).

Alkuperä ja levinneisyys

Korkeapiiskun valtava luontainen levinneisyysalue kattaa lähes kaikki Yhdysvaltain mantereen Alaskan eteläpuoleiset osavaltiot sekä vielä osia Meksikosta ja Kanadan etelälaidan lähes lännestä itään.

Kanadan- ja korkeapiiskun edellä hahmotellut erot ovat sen verran pieniä, että aiemmin korkeapiiskua on haluttu pitää kandanpiiskun rotuna mieluummin kuin eri lajina ja että kaikkialla Euroopassa kanadanpiiskun kauttaaltaan karvaista rotua on erehdytty pitämään korkeapiiskuna. Tämän sopan seurauksena korkeapiisku on aikain mittaan ilmoitettu viljelykarkulaisena(kin) monista Euroopan maista, Suomi mukaan lukien. Tosiasiassa aito korkeapiisku näyttää tavatun Euroopan luonnosta ensi kerran vasta vuonna 2016 Belgiasta Antwerpenin liepeiltä. Muualla maailmassa laji on varmennetusti luonnonvaraistunut Etelä-Afrikassa, Kiinassa, Japanissa, Australiassa, Tongalla ja Havaijilla.

Torjunta

Korkeapiiskun haitat ja torjunta varmaan vertautuisivat sukulaistensa kanadan- ja isopiiskun vastaaviin. Korkeapiisku opettaa, että Suomessakin pitäisi viljelyssä välttää kaikkia kanadanpiiskun näköisiä kasveja paitsi jalostamalla vähemmän tunkeileviksi ja mahdollisesti siemenettömiksikin saatettuja risteymiä ja lajikkeita. Suhtautuminen voisi siis olla samankaltaista kuin jättiputkiin: viis tarkoista nimistään, riesoja ovat kaikki.

Lisätiedot

Semple, J.C., Rahman, H., Bzovsky, S., Sorour, M.K., Kornobis, K., Lopez Laphitz, R. & Tong, L. 2015: A multivariate morphometric study of the Solidago altissima complex and S. canadensis (Asteraceae: Astereae). – Phytoneuron 2015-10: 1–31.

Verloove, F., Zonneveld, B.J.M. & Semple, J.C. 2017: First evidence for the presence of invasive Solidago altissima (Asteraceae) in Belgium. – Willdenowia 47: 69–75.

Kuvauksen laatijat

Arto Kurtto, LUOMUS, 2017