Puistonurmikka (Poa chaixii)

Puistonurmikka
(Poa chaixii)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0
Puistonurmikka (Poa chaixii) - JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Poales
                    • Heinäkasvit (Poaceae)
                      • Nurmikat (Poa)
Kuva: JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0
Puistonurmikka (Poa chaixii) - JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0

Luonnehdinta

Puistonurmikka on kookas, 60-90 cm mittaiseksi kasvava monivuotinen heinä. Sillä on leveät, litteät tyvitupet. Lehdetkin ovat 8-15 mm leveät. Kasvutavaltaan se on voimakkaasti mätästävä ja tuppaita muodostava. Siten se voi tiheässä kasvaessaan olla hyvinkin peittävä. Se kasvaa puistonurmikoilla ja niiden läheisissä metsissä, usein lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Puistonurmikka on kotoisin Keski-Euroopasta, josta sitä on tuotu Pohjoismaihin, mm. Ruotsiin ja Suomeen 1800-luvulla nurmisiemeneksi.

Se on kulkeutunut myös Pohjois-Amerikan itäosiin, mm. Kanadaan, jossa sitä pidetään voimakkaasti leviävänä vieraslajina.

Puistonurmikka kasvaa Etelä-Suomessa harvakseltaan. Esiintyessään se on kuitenkin yleensä runsas.

Haitat

Mätästävänä heinänä voi muodostaa yhtenäisiä ja aukottomia kasvustoja. Esimerkiksi Turun Ruissalossa leviää ilmeisesti kulkijoiden mukana polkuja myöten asettuen johonkin avoimeen kohtaan, jossa se voi laajeta aarienkin laajuisiksi tiheiksi kasvustoiksi syrjäyttäen kilpailussa vuokot, kielot ja muut lehdon ruohovartiset kasvit ja köyhdyttäen arvokkaan lehdon aluskasvillisuutta. Puistonurmikka on myös allergiakasvi.

Torjunta

Puistonurmikka on hankala torjuttava siinä vaiheessa, kun se on päässyt muodostamaan yhtenäisiä kasvustoja. Niittämällä voidaan estää siementuotto ja leviäminen uusille paikoille, mutta se ei todennäköisesti hävitä itse kasvustoa. Leviämistä kannattaa rajoittaa kaivamalla yksittäiset, pääkasvustojen ulkopuolelle levinneet tuppaat pois. Näin voidaan ainakin estää uusien, yhtenäisten kasvustojen syntyminen.

Lisätiedot

Mäkinen Y. & Laine U. 1961. Turun tulokaskasvisto. Turun ylioppilas VIII. Turun yliopiston kasvitieteenlaitoksen julkaisuja 31. 259 s.

http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/poa/poa/poacha.html