Sinipantaheinä (Setaria pumila)

Sinipantaheinä
(Setaria pumila)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Michael Kesl, PD
Sinipantaheinä (Setaria pumila) - Michael Kesl, PD

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Poales
                • Heinäkasvit (Poaceae)
                  • Pantaheinät (Setaria)
Kuva: Pavel Šinkyrík, PD
Sinipantaheinä (Setaria pumila) - Pavel Šinkyrík, PD

Luonnehdinta

Setaria pumila (Poir.) Roem. & Schult. (aiemmin Setaria glauca)
sinipantaheinä [fi], grå kavelhirs [sv], yellow foxtail, yellow bristlegrass, pigeon grass, cattail grass (engl.)

Sinipantaheinä on pysty, löyhästi mätästävä 1-vuotinen heinä. Suomen oloissa se kasvaa 20 - 50 cm korkeaksi, mutta muualla jopa 1 m. Sinipantaheinä kukkii elo-syyskuussa.

Tunnistaminen

Sinipantaheinän haarattomat kerrannaistähkät ovat sukasineen 4 – 8 cm pitkät ja 1-1,5 cm paksut. Tähkylät ovat n. 3 mm ja niiden tyvellä on monta pitkää, selvästi erottuvaa vihnemäistä sukasta, jotka antavat tähkille pörröisen ilmeen. Englanniksi sinipantaheinää kutsutaankin ’keltaiseksi ketunhännäksi’ tai ’kissanhäntäheinäksi’. Aluksi vaaleat, kellertävät sukaset muuttuvat myöhemmin ruskeanpunaisiksi. Lehtilapa on sinivihreä, litteä, pitkäsuippuinen ja kielekkeen paikalla on karvarivi. 

Alkuperä ja levinneisyys

Sinipantaheinää kasvaa luontaisena Etelä-Euroopassa, Keski-Euroopan eteläosissa ja Afrikassa. Sitä tavataan viljelysmaiden rikkakasvina ympäri maailmaa. Sinipantaheinä kasvaa kaikenlaisilla muokatuilla mailla, kuten viljelyspelloilla, laidunmailla, nurmikoilla, tienreunoilla, ojanvarsilla, joutomailla ja puutarhoissa.

Suomessa sinipantaheinää tavataan satunnaisena uustulokkaana myllypihoilla, kaatopaikoilla, satamissa, ratapihoilla. Sitä on tavattu Oulun korkeudelle saakka.

Haitat

Sinipantaheinä on monin paikoin viljelyksillä vakava rikkakasvi. Esim. Uudessa-Seelannissa sinipantaheinä on joillakin laidunmailla syrjäyttänyt rehulajeja 20 - 40 % ja aiheuttaa maidontuotannon alenemista. Viljelysmailla sinipantaheinä on hankalasti torjuttava, sillä siementen itäessä myöhään rikkakasvien torjunta on yleensä jo tehty. Belgiassa todetaan, että sinipantaheinän siemeniä tulee useimmiten viljansiemenen tai lintujen siemenseosten mukana, ja sitä on yhä useammin löydetty esim. maissipelloilta. Keski-Euroopassa sinipantaheinän on huomattu olevan hyvin pysyvä erityisesti avoimilla, hiekkaisilla kasvupaikoilla, joista se on alkanut paikoin levitä luontoympäristöön.

Unkarissa pantaheinät ovat viiden runsaimman rikkakasvilajin joukossa mm. syysvehnässä ja maississa. Sinipantaheinä on Unkarissa yleistynyt vuosikymmenten saatossa, kun taas viherpantaheinä on menettänyt asemiaan.
 

Mitä minä voin tehdä

Älä osta sinipantaheinää nettikaupasta. Tarkkaile lintujen ruokintapaikkojen lähistöä ja jos havaitset sinipantaheinää, kitke se ja hävitä kasvijäte asianmukaisesti.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Eeva-Maria Tuhkanen ja Sirkka Juhanoja, Luke - päivitetty 10.12.2015