Rikkakananhirssiryhmä

Rikkakananhirssit ovat vieraslajeja, joita ei ole säädetty haitallisiksi eli ne eivät kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajien myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Rikkakananhirssiryhmän lajit ovat 1-vuotisia, vierasperäisiä heiniä, joista Suomessa esiintyy rikkakananhirssi (Echinochloa crus-galli) ja lännenkananhirssi (E. muricata). Kananhirssit ovat C4-kasveja, jotka hyötyvät lämpimistä kesistä. Lajia leviää Suomeen erityisesti viljelykasvien siementen epäpuhtauksina ja erilaisten siemenseosten mukana. Kananhirssit lisääntyvät ja leviävät siemenistä, joita yksittäinen kasvi voi tuottaa jopa 40 000. 

Rikkakananhirssien käsittely ryhmätasolla on perusteltua kolmesta syystä: (1) niitä on alettu pitää Suomessa erillään vasta 2000-luvulla, (2) niiden toisistaan erottaminen on vaikeaa ja mahdollista vain kukinnollisten yksilöiden osalta, ja (3) niiden kasvupaikat ja torjuntamenetelmät ovat samankaltaisia. Käytännössä siis monesti puhutaan kollektiivisesti rikkakananhirsseistä.  

Ilmoita havaintosi tämän kortin kautta, ellet ole aivan varma, onko kyseessä rikkakananhirssi vai lännenkananhirssi. 

Isokokoisen (25–100 cm), kukinnollisen kananhirssin tunnistaa helposti vierasperäiseksi heinäksi, sillä millään Suomessa vakinaisella heinäsuvulla ei ole samanlaista haarovaa kertotähkää, jossa tähkylät sijoittuvat kahteen tai useampaan riviin särmäisille, tukeville haaroille. Lisäksi kananhirssien kaksikukkaisten tähkylöiden pikkupiirteet ovat omalaatuisia: kupera ulkopinta ja litteä sisäpinta, alempi kukka neuvoton (ei heteitä eikä emejä) ja ylempi kaksineuvoinen, ylemmän kukan ulkohelve kupera, rustomainen, kiiltävä ja vaalea. Alemman kukan ulkohelpeet ovat useimmiten vihneelliset. Kukinnon väri vaihtelee, osaksi kasvupaikan valoisuuden mukaan, himmeän vaaleanvihreästä osittain punertavan kautta kokonaan tumman punaruskeaan. Kukinnottoman kananhirssin tunnistaa litteähköstä, usein violetinpunaisesta tyvestä sekä kaljuista, karhealaitaisista, kielekkeettömistä lehdistä. 

Rikka- ja lännenkanahirssin varma erottaminen toisistaan on vaikeaa ja vaatii näpertelyä (mieluiten tuoreiden) tähkylöiden kanssa. 

Rikkakananhirssi:  - kukinnon haararangoissa on tähkylöiden pituisia tai niitä pitempiä karvoja - ylemmän kukan ulkohelve on jyrkkäolkaisesti ja lyhyiden sukasten poikkivyön erottamana pääosin vihreään, lopulta vinoksi tai/ja kierteiseksi kuihtuvaan otaan päättyvä;  - ylemmän kukan sisähelpeen kärki tylppä, pehmeä, rispaantunut, (tav. voimakkaasti) taakäänteinen, lyhyempi kuin ulkohelpeen kärki 

Lännenkananhirssi:  - kukinnon haararangoissa on tav. vain tähkylöitä lyhyempiä karvoja  - ylemmän kukan ulkohelve on loivaolkaisesti ja ilman poikittaista sukasvyötä vihreään – kokonaan vaaleaan, rustomaiseen, ei lakastuvaan otaan päättyvä;  - ylemmän kukan sisähelpeen kärki terävä tai vähitellen piikkimäiseksi kärjeksi suippeneva, jäykkä, ehyt, (lähes) suora, ± ulkohelpeen kärjen pituinen 

Rikkakananhirssin alkuperää ei varmuudella tunneta, mutta se on todennäköisimmin kotoisin Aasiasta ja/tai Välimerenalueelta. Nykyisin tämä heinä on lähes kosmopoliitti: kotiutuneena läsnä kaikkialla tropiikeista lämpimänlauhkeille alueille ja tavattu satunnaisena vieraslajina pohjoiselle napapiirille asti. Euroopassa laji ilmoitetaan vakiintuneeksi Etelä-Skandinaviaan ja Viroon saakka pohjoisessa. Suomessa ensimmäiset havainnot rikkakananhirssistä ovat jo vuodelta 1872. Vasta viime vuosina laji on meillä yleistynyt. Nykyisin rikkakananhirssiä tavataan etenkin Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla, mutta pohjoisimmat havainnot ovat Kemin seudulta.

Lännenkananhirssi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa lajin luontaisalue ulottuu pohjoisessa Kanadan kaakkoisten provinssien eteläosiin. Euroopasta lännenkananhirssiä on havaittu Suomen lisäksi ainakin länsiosista (Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa vakiintuneena etenkin maissipelloissa ja jokirannoilla) ja Ukrainasta. Suomessa lännenkananhirssi on rikkakananhirssiä harvinaisempi. Lännenkananhirssin havainnot keskittyvät Kouvola-Tampere-Turku kolmion sisäpuolelle.

Molemmat lajit leviävät Suomeen ostosiementen mukana erilaisissa siemenseoksissa (esim. maisema- ja niittykasviseokset) sekä ulkomaisten nurmikasvien seassa. Lisäksi siemenet voivat levitä veden, koneiden tai laitteiden mukana sekä lintujen ja muiden eläinten matkassa. 

Rikkakananhirssit ovat yksi pahimmista rikkakasveista ja ne tunnetaan maailmalta yli 60 maasta liki 40 hyötykasvin rikkaheininä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa lajit haittaavat monien viljojen ja lukuisten vihanneskasvien sekä tupakan, sinimailasen (alfalfan), soijan ja puuvillan viljelyä jopa siinä määrin, että korjuukoneet voivat vahingoittua tai mekaaninen sadonkorjuu muuten vaikeutuu.  

Rikkakananhirssit saattavat runsaina esiintyessään käyttää jopa 80% maaperän typpivarannosta ja siten vähentää viljelykasvin satoa. Lisäksi rikkakananhirsseillä on allelopatisia vaikutuksia eli ne erittävät kemiallisia yhdisteitä, jotka haittaavat naapurikasvien kasvua ja voivat aiheuttaa viljelykasveilla sadon menetyksiä. Rikkakananhirssit tuottavat erittäin runsaasti siemeniä, jotka voivat säilyä vuosikymmenen siemenpankissa. 

Pitkään vaikutti siltä, etteivät perusteiltaan lyhyen päivän kasveja olevat rikkakananhirssit vakiinnu Suomeen. Viime vuosien lämpimät kesät ovat kuitenkin osoittaneet, että rikkakananhirssit voivat jo hyvin runsaina asettua viljapelloille ja perunamaille. Ainakin muutamissa tapauksissa runsaat kasvustot on näytteiden ja kuvien perusteella varmistettu lännenkananhirssiksi. Kananhirssien ns. C4-yhteyttämismekanismi voi antaa kilpailuedun muita lajeja vastaan ainakin merkittävästi lämmenneessä ilmastossa, jollaisen vallitessa myös kananhirssien lempikiusattavan eli maissin viljely lisääntyisi. Tulevaisuudessa kananhirsseistä voi kehkeytyä haitallisia rikkakasveja myös avomaaviljelyksille ja puutarhoihin sekä ainakin lännenkananhirssistä jopa avointen rantojen valtaaja. 

Kananhirssien saapumista Suomeen voitaisiin nykyistä tehokkaammin estää viljelykasvien siemenseosten, linnuille tarkoitettujen siementen sekä puutarhakasvien siementen ja taimien tiukemmilla puhtausvaatimuksilla. Lisäksi pakkaamoiden olisi tarpeen kiinnittää huomiota ostamiensa siemenseosten puhtauteen. Viljelyksille päätyneiden rikkakananhirssien siementen alkuperä on mahdollisuuksien mukaan syytä selvittää leviämisväylän tyrehdyttämiseksi. Rikkakananhirssien esiintymistä on seurattava tarkkaan ja havainnoit ilmoitettava Vieraslajit.fi-sivustolla. 

Kananhirssien niukat esiintymät on helppo kitkeä käsin, sillä näiden yksivuotisten heinien juuristo irtoaa maasta yleensä helposti ja kasvulliseen lisääntymiseen niillä ei ole keinoja. Mikäli siemeniä on ehtinyt jo muodostua, on varottava, ettei siemeniä pääse varisemaan kukinnoista, ja kitketyt versot tulee hävittää asianmukaisesti. Yksittäinen kananhirssiyksilö voi tuottaa runsaasti (tuhansiakin) itäviä siemeniä, sillä lajit ovat itsefertiilejä ja vallitsevasti itsepölytteisiä. Siemenet voivat säilyttää itävyytensä ainakin liki kymmenen vuotta. Lisäksi käsin haraamalla on mahdollista saada hyviä tuloksia. Torjuntatoimia on toistettava riittävän usein. 

Kananhirssit ovat torjuttavissa myös herbisideillä. Kananhirssit voivat kuitenkin kehittää resistenssin useille yhdisteille nopeastikin, mikä on johtanut entistä suurempiin hankaluuksiin esimerkiksi maissipelloilla ja Ranskan viinitarhoissa. Herbisidien käyttöä mutkistaa sekin, että rikka- ja lännenkananhirssi reagoivat joihinkin niistä eri tavoin. Pelloilla kananhirssien jyvien itämistä voidaan hillitä oikea-aikaisella tulvittamisella ja maanmuokkauksella (matalastikin hautautuneet jyvät itävät heikosti). Lisäksi käyttämällä viljelykasvilajikkeita, jotka taimettuvat ja kasvavat nopeasti sekä tuottavat tehokkaasti lehtialaa, voidaan pärjätä kilpailussa rikkakananhirssejä vastaan. Yksittäisen torjuntamenetelmän sijaan, parhaimman torjuntatuloksen todennäköisesti saa yhdistämällä eri keinoja.  

Pihalle, pellolle tai puutarhaan ilmestyvät kananhirssit on syytä kitkeä pois juurineen ja hävittää mahdollisimman nuoressa kehitysvaiheessa. Pelkkä versojen katkaiseminen ei riitä, sillä kananhirssit toipuvat siitä helposti uudelleen kukkiviksi. 

Ilmoita havainnot kananhirsistä Vieraslajit.fi-sivuston kautta kuvien kera (jos mahdollista, myös lähikuva osasta kukinnon haaraa). Ellet ole varma, onko kyseessä rikka- vai lännenkananhirssi, ilmoita havaintosi rikkakananhirssiryhmänä eli tämän kortin kautta (Echinochloa crus-galli -ryhmä).  

• De Cauwer, B., Rombaut, R., Bulcke, R. & Reheul, D. 2012: Differential sensitivity of Echinochloa muricata and Echinochloa crus-galli to 4-hydroxyphenyl pyruvate dioxygenase- and acetolactate synthase-inhibiting herbicides in maize. Weed Res. 52: 500–509.
• Hoste. I. 2004: The naturalisation history of Echinochloa muricata in Belgium, with notes on its identity and morphological variation. Belg. Jour. Bot. 137: 163–174.
• Hyvönen, T. & Ramula, S. 2014: Crop–weed competition rather than temperature limits the population establishment of two annual C4 weeds at the edge of their northern range. Weed Res. 54: 245–255.
• Maun, M.A. & Barrett, S.C.H. 1986: The biology of Canadian weeds. 77. Echinochloa crus-galli (L.) Beauv. Canad. Jour. Pl. Sci. 55: 739–759.
• Potvin, C. & Simon, J.P. 1989: The evolution of cold temperature adaptation among populations of a widely distributed C4 weed: Barnyard grass. Evol. Trends Pl. 3: 98–105.
• Roy, S., Simon, J.-P. & Lapointe, F.-J. 2000: Determination of the origin of the cold-adapted populations of barnyard grass (Echinochloa crus-galli) in eastern North America: a total-evidence approach using RAPD DNA and DNA sequences. – Canad. Jour. Bot. 78: 1505–1513.
• Scholz, H. 1995: Echinochloa muricata, eine vielfach verkannte und sich einbürgernde Art der deutschen Flora. Flor. Rundbr. 29(1): 44–49.
• Simon, J.-P. & Vairinhos, F. 1991: Thermal stability and kinetic properties of NADP+-malate dehydrogenase isomorphs in two populations of the C4 weed species Echinohloa crus-galli (Barnyard grass) from sites of contrasting climates. – Physiol. Pl. 83: 216–224.
• Suominen, J. 1970: The grain immigrant flora of Finland. Acta Bot. Fennica 111: 1–108.
• Xuan, T.D., Chung, I.M., Khanh, T.D. & Tawata, S. 2006: Identification of Phytotoxic Substances from Early Growth of Barnyard Grass (Echinochloa crusgalli) Root Exudates. Jour. Chem. Ecol. 32: 895–906. 
• Markkanen, S. 2022. Kananhirssi ja pantaheinä yleistyvät rikkakasveina. Ruokavirasto. 
• Ruokavirasto. 2020. Tunnista ja torju rikkakananhirssi -video