Pilvikirsikka
Prunus pensylvanica
Vieraslajiluokittelusta
Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.
Yleiskuvaus
Pilvikirsikka on juurivesallinen, 5-10 metrinen puu. Se kukkii alkukesästä lehtien puhkeamisen jälkeen.
Epäsuotuisammilla kasvupaikoilla se jää kasvutavaltaan pensasmaiseksi. Pilvikirsikka on sekä kuivaan että kosteaan maahan sopeutunut pioneeripuu, joka hyötyy metsäpaloista, myrskytuhoista, hakkuista ja muista metsänpohjaan kohdistuneista häiriöistä. Sen siemenet säilyvät maaperässä pitkään, jopa kymmeniä vuosia, ja ne itävät esim. hakkuun seurauksena tapahtuneesta valoisuuden ja lämpötilavaihteluiden lisääntymisestä.
Pilvikirsikka kasvaa valoisilla hakkuualueilla, paloalueilla, teidenvarsilla ja jokivarsilla. Se ei siedä kovin suurta varjostusta.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Pilvikirsikka kasvaa laajalla alueella Pohjois-Amerikassa.
Se on Suomessa viljellyistä kirsikkalajeista kestävin ja menestyy Yli-Torniossa asti. Laji on sopeutunut Suomen ilmastoon täysin, sillä se tuottaa siementaimia luontaisesti.
Haitat
Pilvikirsikka muistuttaa ekologialtaan ja ominaisuuksiltaan jossain määrin tuomipihlajaa. Se ei kuitenkaan ole vielä yhtä laajalti levinnyt. Karkulaishavaintoja on jonkin verran Etelä-Suomessa Raahen korkeudelle asti. Istutuksissa näkee usein sekä juurivesoja että siementaimia.
Lisätiedot
Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. 1992: Suomen puu- ja pensaskasvio. 2. uudistettu painos. 373 s. Dendrologian Seura, Helsinki.
Ryttäri, T., Väre, H. 2014. Puuvartiset kasvit vieraslajeina = Abstract: The invasive woody species in Finland. Sorbifolia 45 (4): 161-174.