Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä)

Jättiputket
(Heracleum persicum -ryhmä)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Timo Hokkanen, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Timo Hokkanen, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Apiales
                    • Sarjakukkaiskasvit (Apiaceae)
                      • Ukonputket (Heracleum)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Suomessa esiintyy kolme jättiputkilajia, joiden erottaminen toisistaan saattaa olla vaikeaa. Yleisimmän kaukasianjättiputken (Heracleum mantegazzianum) lisäksi meillä tavataan persianjättiputkea (H. persicum) ja armenianjättiputkea (H. sosnowskyi).

Tämä lajikortti (Jättiputket -ryhmä) koskee kaikkia kolmea lajia. Havainnot kannattaa ilmoittaa "jättiputki"-nimellä, ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta.

Luonnossamme kasvaa myös alkuperäisiä kookkaita sarjakukkaiskasveja, joita ei pidä sekoittaa jättiputkiin. Etelänukonputki (Heracleum spondylium), idänukonputki (H. sibiricum), karhunputki (Angelica sylvestris) ja väinönputki (A. archangelica) ovat kuitenkin kaikilta mitoiltaan selvästi jättiputkia pienempiä.

Tunnistaminen

Jättiputket ovat hyvin kookkaksi kasvavia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Niiden kukintovarsi on yleensä 2–3 metriä korkea, mutta voi rehevällä kasvupaikalla yltää jopa 4–5-metriseksi. Varsi on läpimitaltaan jopa 10 cm (kotoisella ukonputkella vain 2–3 cm), karvainen, ja siinä on punaisia laikkuja. Kookkaat liuskoittuneet lehdet voivat kasvaa lehtiruodin kanssa 3 metriä pitkiksi. Kukinta-aika on kesä–elokuussa. Kasvin monihaarainen, kupera kukinto voi olla yli puoli metriä leveä. Kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleapunaisia ja yhdessä kasvissa niitä voi olla jopa 80 000. Kukinnan jälkeen kasvi kuolee. Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Jättiputket ovat kotoisin Kaukasiasta ja Lounais-Aasiasta, josta niitä tuotiin koristekasveiksi Eurooppaan 1800-luvun alussa. Niitä on käytetty 1900-luvun puolivälistä lähtien myös rehukasveina Itä-Euroopassa ja etenkin entisen Neuvostoliiton alueella, mm. Baltiassa ja Karjalan kannaksella. Nykyään jättiputket on luokiteltu haitallisiksi monissa Euroopan maissa.
 
Suomeen jättiputket tuotiin alun perin puutarhakasveiksi ison kokonsa ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Niiden paikallisia esiintymiä on melko yleisesti kautta koko maamme, sillä ne kestävät hyvin myös pohjoisia olosuhteita. Osa nykyisistä jättiputkikasvustoista on viljelyjäänteitä. Puutarhojen ulkopuolelle lähimetsiin, tienpientareille, joutomaille ja asumattomille tonteille jättiputket ovat levinneet puutarhajätteiden ja siirrettyjen maamassojen mukana.

 

Haitat

Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä ja ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat laajoja tiheitä kasvustoja, "jättiputkimetsiä", jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Jättiputkikasvustot yksipuolistavat maisemaa ja alentavat luonnon monimuotoisuutta. Laaja esiintymä voi myös estää täysin alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen tai liikkumisen jokivarsilla, sekä ulkoilun kasvustojen läheisyydessä. Tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa, ja vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia, mistä johtuen uudet kasvustot voivat tulla yllätyksenä.

Jättiputkista on ihmisille myös terveydellistä haittaa. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta.  

Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan kaukasianjättiputki on Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukossa.

Kaukasianjättiputki on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.

Torjunta

Jättiputkien hävittäminen on työlästä, mutta täysin mahdollista monissa torjuntahankkeissa kertyneen tiedon ja osaamisen avulla.

Jättiputkien torjuntaan kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Jättiputkien torjunnassa on huolehdittava siitä, etteivät ne pääse siementämään. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan. Katkaistun rungon voi hävittää esimerkiksi polttamalla, jolloin myös siemenet tuhoutuvat varmasti.

Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla), joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen näivettää kasvit eikä päästä siemeniä itämään maaperästä. Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa.

Torjunta-aineita voidaan harkiten käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Torjunta suositellaan tehtäväksi alkukesästä, kun kasvit ovat pieniä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä, ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote.

Useimmiten kasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan. Vesistön varrella sijaitsevan esiintymien suhteen täytyy olla erityisen varovainen, koska jättiputken siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille.

Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä.  Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Mitä minä voin tehdä

Armenianjättiputki ja persianjättiputki  ovat EU:n kannalta haitallisia lajeja ja kaukasianjättiputki on valtioneuvoston asetuksella määritelty  kansallisesti merkityksellinen haitallinen vieraslaji. Näiden lajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Jättiputket aiheuttavat usein kiistoja naapurusten välille, jos toinen yrittää hävittää jättiputket tontiltaan ja toinen antaa niiden levitä. Hävitystyöhön ryhdyttäessä kannattaakin pyrkiä yhteistyöhön naapurien kanssa. Jos naapuritontti on autioitunut ja hävityslupaa ei suoraan pysty kysymään, kannattaa olla yhteydessä omaan kuntaan.

 

Lisätiedot

Julkaisuja

  • Jättiputkiesite / Maa- ja metsätalousministeriö
  • Saarinen, K. & Mertanen, T. 2010: Jättiputkitaistelu jatkuu Imatralla. Lutukka 26(1): 17-22.
  • Ikonen, I., Kekki, M. & Räikkönen, N. 2009: Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15, 83 s.   (PDF) 
  • Kekki, T. 2009: Viljelykarkulaisia Rovaniemellä. Lutukka 25(4): 113-115.
  • Helmisaari, H., Alanen, A. & Uotila, P. 2002: Kaikki mukaan jättiputkien tarkkailuun ja torjuntaan! Lutukka 18(2): 56-57.
  • Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, e. & Kalleinen, L. 2005: Oulun ruohovartiset viljelykarkulaiset. Lutukka 21(1): 3-21.
  • Uotila, P. 2002: Heracleum sosnowskyi. Lutukka 18(1): 2.

 

Kuvauksen laatijat

Terhi Ryttäri, SYKE -- sivua päivitetty (Luke) 10.8.2016