Hamppuvillakko

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Hamppuvillakko on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Hamppuvillakko on asterikasveihin (Asteraceae) kuuluva, monivuotinen, kookaskasvuinen ruoho. Se kasvaa useimmiten 0,60–1,8 m korkeaksi, mutta hyvällä kasvupaikalla se voi yltää jopa 2–3-metriseksi. Hamppuvillakko viihtyy kosteilla, ravinteikkailla kasvupaikoilla, lehtimetsissä, tienpientareilla ja joutomailla.

Nimensä hamppuvillakko on saanut hampun lehtiä muistuttavista lehdistään. Suurikokoiset lehdet (varsilehdet 10–20 cm) ovat 2- tai sormiliuskaiset ja sahalaitaiset. Hamppuvillakon varsi on kalju tai harvakseltaan karvainen.  Keltakukkainen kasvi kukkii elo–syyskuussa ja muodostaa paljon lenninhaivenellisia, kevyitä, tuulen mukana leviäviä siemeniä. Kasvupaikalle juurruttuaan se leviää myös kasvullisesti rönsyjen avulla.

Villakkoja (suvut Senecio ja Jacobaea) esiintyy Suomessa useita lajeja. Niistä ainakin satunnaisena karkulaisena Suomessa esiintyvä puistovillakko (S. sarracenicus) saattaa hamppuvillakon tavoin yltää 1,5-metriseksi. Puistovillakon lehdet eivät kuitenkaan ole ”hamppumaiset”, vaan yksittäiset lehdet ovat liuskattomat. Monet muut villakkolajit, kuten Etelä-Suomessa yleiset peltovillakko (S. vulgaris) ja tahmavillakko (S. viscosus), ovat kooltaan hamppuvillakkoa selvästi pienikokoisempia. Lisäksi niiden pariliuskaiset lehdet ovat pienet. Jacobaea-suvun kasveista Suomessa saattaa tavata jaakonvillakkoa (J. vulgaris) tai ojavillakkoa (J. aquaticus), joista kumpikaan ei lukeudu alkuperäiseen kasvilajistoomme. Jaakonvillakko on 2- tai monivuotinen ja ojavillakko 2-vuotinen. Molemmat ovat kooltaan hamppuvillakkoa pienempiä. Jaakonvillakon alus- ja alemmat varsilehdet ovat ruodillisia, ylemmät ruodittomia, 1–2 kertaa parijakoisia ja hieman sepiviä.

Hamppuvillakko on kotoisin Koillis-Aasiasta (Siperiasta), Kiinasta ja Japanista Alaskan läntisimpään osaan ulottuvalta alueelta. Suomeen kasvi on tuotu ensimmäisen kerran 1980 Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan Kaisaniemeen. Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan lajia on tuotu 1990-luvun alussa sekä Venäjän Kaukoidästä että Japanin Hokkaidolta. Lajin leviämiskyky osoittautui erittäin hyväksi ja se karkasi pian läheisen Kumpulan asuinalueen joutomaille. Kumpulan lisäksi hamppuvillakkoa esiintyy myös muualla Helsingissä, kuten Vallilassa, Viikissä ja Landbossa lähellä Sipoonkorven kansallispuistoa. Lajia esiintyy myös Turun Ruissalossa, todennäköisesti kasvitieteellisestä puutarhasta karanneena. Lisäksi hamppuvillakosta on havaintoja ainakin Lohjalta ja Lappeenrannasta.

Kookkaana kasvina hamppuvillakko on voimakas kilpailija ja hallitsemattomasti levitessään se voi uhata alkuperäistä lajistoa. Hamppuvillakon leviämiskyky on suuren siementuoton ja lenninhaivenellisten siementen ansiosta hyvä. Useat villakkojen sukuun kuuluvat kasvit ovat myrkyllisiä sekä ihmiselle että karjalle. Myös hamppuvillakon on tutkimuksissa todettu sisältävän maksatoksisia yhdisteitä.

Laji on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Hamppuvillakko ei ole vielä levinnyt laajasti Suomeen, joten sen torjuminen tässä vaiheessa olisi kustannustehokasta. Nykyiset esiintymät muun muassa Helsingissä, Turussa, Lohjalla ja Lappeenrannassa olisikin hyvä hävittää kokonaan, ennen kuin laji leviää muualle. Lajin leviämistä voi hillitä myös katkaisemalla kukinnot ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. 

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Hamppuvillakon tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Hamppuvillakkoa ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää hamppuvillakon sekä sen siementen ja kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Ilmoita aina havaintosi hamppuvillakosta.

EPPO: Jacobaea cannabifolia. Aleutian ragwort. (Hamppuvillakko).

Hirono I, Ueno I, Aiso S, Yamaji T, Haga M. 1983. Carcinogenic activity of Farfugium japonicum and Senecio cannabifolius. Cancer Lett. 20(2):191-198.