Kotisirkka

Kotisirkan aiheuttama haitta on vähäinen. Sitä voidaan kuitenkin russakan tavoin pitää mahdollisena tartunnan levittäjänä. Koiraan voimakas siritys voi olla häiritsevää.

Aikuinen kotisirkka on 2 cm pitkä, mutta pitkät perälisäkkeet ja tuntosarvet lisäävät pituutta. Sirkka muistuttaa rakenteeltaan heinäsirkkoja, mutta on niitä litteämpi ja tukevampi. Väri on kellanruskea. Etuselässä ja päässä näkyy tummempia kuvioita. Takajalat ovat kehittyneet voimakkaiksi hyppyjaloiksi. Kuuloelin on etusäärissä. Toukan muodonvaihdos on vaillinainen ja toukka-asteet ovat aikuisen näköisiä, mutta pienempiä.

Kotisirkka on alkujaan kotoisin Pohjois-Afrikasta. Keskuslämmityksen yleistyminen hävitti ennen Itä-Suomen puulämmitteisissä taloissa yleensä sirittäneen lajin lähes kokonaan. Se alkoi jälleen yleistyä kaatopaikoilla, laitosten keittiöissä ja sosiaalitiloissa sekä kasvihuoneissa.

Kotisirkka on lähes kaikkiruokainen syöden kasvinosia, viljatuotteita, kuolleita hyönteisiä ja jopa paperia ja tekstiilejä. Naaras laskee noin 1000 munaa, joiden kehitys aikuiseksi kestää vuoden.

Kotisirkkaa tavataan tavallisesti yksittäisinä yksilöinä. Äänen perusteella ne on helppo todeta ja paikallistaa. Varsinainen torjunta on vain harvoin tarpeen.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.