Oliiviselkäorava (Callosciurus erythraeus)

Oliiviselkäorava
(Callosciurus erythraeus)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: J. Patrick Fischer, CC-BY-SA-4.0
Oliiviselkäorava (Callosciurus erythraeus) - J. Patrick Fischer, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Nisäkkäät (Mammalia)
              • Jyrsijät (Rodentia)
                • Oravamaiset (Sciurognathi)
                  • Oravat (Sciuridae)
                    • Sciurinae
                      • Kauno-oravat (Callosciurus)
Kuva: J. Patrick Fischer, CC-BY-SA-4.0
Oliiviselkäorava (Callosciurus erythraeus) - J. Patrick Fischer, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Oliiviselkäoravat ovat hyvin sopeutuvaisia ja opportunistisia, niiden tunnettu ravinto pitää sisällään laajan kirjon puiden siemenistä kasvimateriaaliin (kukat, nuput, versot, hedelmät), ja sienistä hyönteisiin. Niille kelpaa hyvin ihmisten jättämät ruuantähteet ja oravia ruokitaan myös aktiivisesti. Oliiviselkäorava hyödyntää myös opportunistisesti lintujen munia ja poikasia ravinnokseen. Päiväaktiivinen laji elää monenlaisissa metsissä, alkuperäisellä esiintymisalueellaan trooppisista ikivihreistä metsistä subtrooppisiin metsiin, temperaattisista lehtimetsistä subalpiinisiin havumetsiin ja aina- sekä kausivihantiin lehtimetsiin. Esimerkiksi Ranskassa lajin on todettu viihtyvän useissa eri elinympäristöissä mutta suosivan erityisesti puustoisia alueita kuten puistoja ja puutarhoja.

Sukukypsyyden oliiviselkäorava saavuttavat yhden vuoden ikäisinä. Naaras voi lisääntyä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta levittäytyneissä populaatioissa Japanissa ja Argentiinassa oliiviselkäoravalla on kaksi lisääntymishuippua. Kantoaika on noin puolitoista kuukautta jonka jälkeen naaras synnyttää keskimäärin 2 poikasta (1-4). Argentiinassa poikasia oli pesueessa tyypillisesti vain yksi. Poikaset lähtevät pesästä 40-50 vrk syntymästä. Urokset lähtevät synnyinalueeltaan noin yhden vuoden iässä. Nuoret naaraat jäävät lähelle synnyinaluettaan tai perivät emonsa elinalueen.

Tunnistaminen

Kauno-oravien sukuun Callosciurus kuuluva täysikasvuinen oliiviselkäorava painaa n. 300–470 g, sen ruumis on 16–27,5 cm pitkä ja tuuhea häntä on 11-26 cm. Sillä ei ole sukupuolidimorfiaa. Oliiviselkäorava on melko helppo erottaa muista oravalajeista sen värityksen perusteella. Turkin väri on tyypillisesti selkäpuolelta ja kyljistä pohjaväritykseltään harmahtava mutta siinä on selkeä oliivinvihreään viittaava sävy. Vatsapuoli on punaruskea tai ruosteenpunainen. Lajista tunnetaan noin 30 alalajia, jotka eroavat toisistaan mm. turkin värityksen puolesta.

Alkuperä ja levinneisyys

Oliiviselkäoravan alkuperäinen levinneisyys kattaa Keski- ja Etelä-Kiinan, Bangladeshin, Koillis-Intian, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Vietnamin, itäisen Kambutsean aina Malesian niemimaahan ja Taiwaniin. Lajia on tuotu Euroopan lisäksi Argentiinaan (1970-luvulla), Japaniin (v. 1935) ja Hongkongiin (1960- ja 1970-luvuilla).

Oliiviselkäorava tuotiin Eurooppaan alun perin koristeeksi puutarhoihin, eläintarhoihin ja lemmikiksi 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin Euroopassa laji esiintyi luonnossa Antibesissa ja Rhonessa Ranskassa, jossa populaatiokoon on arvioitu olevan joitakin tuhansia yksilöitä. Vakiintuneita, vaikkakin pieniä populaatioita esiintyy Ranskan lisäksi, Hollannissa Weertissä (vuodesta 1998) ja Italiassa Brezzo di Bederossa. Tosin Italiassa havaittujen yksilöiden täsmällistä lajimääritystä ei ole saatu vahvistettua. Kaikilla näillä alueilla ollaan toteuttamassa tai on suunniteltu toteutettavan torjuntakampanjoita. Belgiasta vuonna 2005 luonnosta todettu esiintymä on saatu hävitettyä v. 2011. Hollannissa tunnetaan toistaiseksi yksi 50-110 yksilön populaatio, mutta lajin epäillään levittäytyneen tunnetun populaation lähialueillekin. Lajia on ollut myynnissä lemmikeiksi myös mm. Tanskassa ja Ruotsissa.

Oliiviselkäoravat ovat osassa populaatioita selvästi laajentaneet esiintymisaluettaan vuosien kuluessa. Esimerkiksi Antibesissa levittäytymiseen liittyy ilmeisesti leviämisesteitä, kuten moottoritie. Oliiviselkäoravien on todettu olevan hyviä levittäytyjiä ja saavuttavan melko korkeita populaatiotiheyksiä (5-10 yks/ha).

Leviämisreitit ja sopeutuminen Suomeen

Suomea lähimmät populaatiot ovat pieniä ja sijaitsevat pääasiassa Keski-Euroopassa, joten ei ole luultavaa, että laji leviäisi omin avuin maahamme. Oliiviselkäorava ei todennäköisesti kestäisi ilmastoamme, vaikkakin se esiintyy luontaisella esiintymisalueellaan myös subalpiinisissa havumetsissä.

Haitat

Oliiviselkäorava on aiheuttanut taloudellisia vahinkoja puistoissa repimällä puiden kaarnaa, hedelmätarhoilla hedelmäpuihin mm. Argentiinassa (sitruuna-, päärynä- ja pähkinäpuut) ja jyrsimällä puhelin- sekä sähkölinjoja. Vahingot ovat tyypillisesti paikallisia, paitsi Japanista ja Taiwanista kaupallisilla puuviljelmillä raportoidut kaarnan repimiset.

Osalla Eurooppalaisista istutusalueitaan oliiviselkäoravan on epäilty mahdollisesti vaikuttavan haitallisesti alkuperäiseen oravalajiin kilpailun kautta.

Torjunta

Torjunnassa keskeistä on valistus, jotta lemmikkejä ei karkaa eikä päästetä luontoon. Yleisesti ottaen monet oravalajit ovat helppoja pyydystää loukuilla, joten pienikokoinen populaatio voitaisiin melko helposti hävittää. Populaation vakiinnuttua hävittäminen muuttuu paljon vaikeammaksi.

Varsinaisia torjuntatoimia on Euroopassa tehty mm. Belgiassa, jossa oliiviselkäoravia pyydettiin syötitetyillä loukuilla, ja populaatio saatiin kokonaan poistettua.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

 

Lisätiedot

Viitteet

  • Adriaens, T., Baert, K., Breyne, P., Casaer, J., Devisscher, S., Onkelinx, T., ... & Stuyck, J. (2015). Successful eradication of a suburban Pallas’s squirrel Callosciurus erythraeus (Pallas 1779) (Rodentia, Sciuridae) population in Flanders (northern Belgium). Biological Invasions, 17(9): 2517-2526. DOI:10.1007/s10530-015-0898-z - ResearchGate -palvelussa koko julkaisu
     
  • Bertolino, S., & Lurz, P. W. (2013). Callosciurus squirrels: worldwide introductions, ecological impacts and recommendations to prevent the establishment of new invasive populations. Mammal review, 43(1): 22-33.  DOI: 10.1111/j.1365-2907.2011.00204.x
     
  • Dozières, A., Pisanu, B., Kamenova, S., Bastelica, F., Gerriet, O., & Chapuis, J. L. (2015). Range expansion of Pallas's squirrel (Callosciurus erythraeus) introduced in southern France: Habitat suitability and space use. Mammalian Biology-Zeitschrift für Säugetierkunde, 80(6), 518-526.  doi:10.1016/j.mambio.2015.08.004  - ResearchGate palvelussa koko julkaisu - CESCO palvelussa - koko julkaisu
     
  • Lurz, P. W., Hayssen, V., Geissler, K., & Bertolino, S. (2013). Callosciurus erythraeus (Rodentia: Sciuridae). Mammalian Species 45(902)60-74. DOl: 10.1644/902.1 - Oxfordjournals: kokoteksti (pdf)
     
  •  Duckworth, J.W., Timmins, R.J. & Molur, S. 2008. Callosciurus erythraeus. The IUCN Red List of Threatened Species 2008: e.T3595A9969829. [viitattu 23.3.2016]
     
  • UNEP-WCMC. 2010. Review of Callosciurus erythraeus and Sciurus niger. United nations Enviroment Progrmaae, World Conservation Monitoring Centre, Cambridge, UK.  (pdf 17 sivua) [viitattu 23.3.2016]
     

Kuvauksen laatijat

Katja Holmala (Luke) - julkaistu 23.3.2016