Iso-orava (Sciurus niger)

Iso-orava
(Sciurus niger)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: Jen Goellnitz, CC-BY-SA-4.0
Iso-orava (Sciurus niger) - Jen Goellnitz, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Nisäkkäät (Mammalia)
              • Jyrsijät (Rodentia)
                • Oravamaiset (Sciurognathi)
                  • Oravat (Sciuridae)
                    • Sciurinae
                      • (Sciurus)
Kuva: Jen Goellnitz, CC-BY-SA-4.0
Iso-orava (Sciurus niger) - Jen Goellnitz, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Iso-orava on Pohjois-Amerikan suurikokoisin oravalaji.  Iso-orava elää monenlaisissa elinympäristöissä mukaan lukien avoimet metsämaat ja mäntymetsät, metsien ja preerian vaihettumisvyöhykkeet, metsämaat ja maatalousmaat. Sitä tavataan myös jokivarsien metsäalueilla sekä kaupunkien laitamilla ja puistoissa. Puiden terhot ja siemenet ovat tärkeintä ravintoa ympäri vuoden. Iso-orava syö myös puiden silmuja, urpuja ja kukkia (talvella ja keväällä), hedelmiä, marjoja, hyönteisiä ja viljakasveja. Lisäksi lajin tiedetään hyödyntävän eläinravinnoksi myös mm. lintuja ja niiden munia, sekä kuolleita kaloja. Kannibalismia on raportoitu.

Iso-orava naaras voi lisääntyä jo 8 kk ikäisenä mutta tyypillisimmin ensimmäinen poikue saadaan vasta yli vuoden ikäisenä. Tyypillisesti iso-orava tekee 2 poikuetta vuodessa. Naaras synnyttää kahdesta viiteen poikasta. Poikasten määrässä esiintyy suurta vuosien välistä vaihtelua. Poikaset ovat karvattomia ja sokeita. Imetys kestää 2–3 kuukautta. Nuorten levittäytymisvaelluksen huippu osuu syksyyn.

Iso-oravan vuorokausiaktiivisuudessa on eroja eri vuodenaikojen välillä. Keväästä syksyyn laji on aktiivinen sekä heti auringonlaskun jälkeen että hieman ennen auringonnousua (kaksi aktiivisuushuippua). Talvisin se on aktiivinen ainoastaan keskipäivän molemmin puolin (yksi aktiivisuushuippu). Naaraat ja urokset elävät omilla elinalueillaan. Merkittävin tekijä paikallisten tiheyksien kannalta ovat aikuiset naaraat, jotka monesti puolustavat aktiivisesti elinalueensa ydinosaa. Muu osa elinalueesta on päällekkäistä muiden yksilöiden kanssa.

Tunnistaminen

Täysikasvuinen iso-orava painaa noin 0,5–1,3 kg, sen ruumis on 45–69 cm pitkä ja tuuhea häntä on 20-33 cm. Sillä ei ole sukupuolidimorfiaa. Turkin väritys on hyvin vaihteleva esiintymisalueen osasta toiseen. Tyypillisesti selkäpuoli on harmaasävyinen jossa häivähdys ruskeankellertävään tai oranssiin. Vatsapuolen väritys vaihtelee vaaleasta kanelinruskeaan, mutta on tyypillisesti punertavasävyinen. Lajista tunnetaan 10 alalajia.

Alkuperä ja levinneisyys

Alkuperä, istutukset ja levinneisyys Euroopassa

Iso-oravan alkuperäinen levinneisyys kattaa suurimman osan itäisestä ja keskisestä Pohjois-Amerikasta, ulottuen pieneen osaan Etelä-Kanadaa ja Koillis-Meksikoa (Rio Grande-joen ja sen sivuhaarojen varrella). Lajia on istutettu myös useampiin osavaltioihin läntisessä Yhdysvalloissa sekä kahteen Kanadan provinssiin (Brittiläiseen Kolumbiaan ja Ontarioon). Kaikki tunnetut istutukset (42) on tehty Yhdysvalloissa tai Kanadassa.

Euroopasta ei tunneta luonnonvaraisia populaatiota. Iso-oravaa on Euroopassa lemmikkeinä. Myynti-ilmoituksia on ollut nettisivuilla Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa.  Hollanti kielsi vuonna 2009 iso-oravien kaupan ja hallussapidon.

Leviämisreitit ja sopeutuminen Suomeen

Suomea lähimmät populaatiot ovat Pohjois-Amerikassa. Ei ole luultavaa, että laji leviäisi omin avuin maahamme.

Haitat

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan iso-orava aiheuttaa vahinkoja mäntyihin, hedelmäpuihin ja viljakasveihin liittyen, sekä puutarhoissa ja puhelin- sekä sähkölinjoihin. Vahingot ovat tyypillisesti hyvin paikallisia.

Osalla istutusalueitaan iso-oravan on epäilty vaikuttavan haitallisesti alkuperäisten oravalajien kantoihin kilpailun kautta, erityisesti kaupunkien puistoalueilla.

Torjunta

Torjunnassa tärkeintä on valistus, jotta lemmikkejä ei karkaa eikä päästetä luontoon. EU:n tuontikieltoasetuksen mukaan elävien yksilöiden tuonti EU:n alueelle on kokonaan kielletty.

Yhdysvalloissa iso-oravapopulaatioiden kokoa on pyritty rajoittamaan loukkupyynnillä ja ampumalla niitä. Osassa alueita iso-orava on luokiteltu haittaeläimeksi, ja sen hävittämiseen ei tarvita metsästyslupaa.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

Ilmoita iso-oravahavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Lisätiedot

Viitteet

Kuvauksen laatijat

Katja Holmala (Luke) - päivitetty 15.3.2016