Rotta (Rattus norvegicus)

Rotta
(Rattus norvegicus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0
Rotta (Rattus norvegicus) - JC Schou, Biopix, CC-BY-NC-3.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Nisäkkäät (Mammalia)
              • Jyrsijät (Rodentia)
                • Oravamaiset (Sciurognathi)
                  • Muridae
                    • Hiiret ja rotat (Murinae)
                      • Rotat (Rattus)
Kuva: Jean-Jacque Boujot, CC-BY-SA-2.0
Rotta (Rattus norvegicus) - Jean-Jacque Boujot, CC-BY-SA-2.0

Luonnehdinta

Rotta on väriltään ruskea jyrsijä. Aikuinen rotta voi painaa jopa 600 g, sen pituus on 280 mm ja elinikä 1-2 vuotta. Rotan häntä on paksu ja sen pituus voi olla jopa 100 % ruumiin pituudesta. Rotat voivat lisääntyä hämmästyttävän nopeasti. Rottanaaras voi saada n. 15 pentuetta elinaikanaan eli rottaparin teoreettinen jälkeläisten maksimimäärä on noin 200 jälkeläistä vuodessa.

Rotilla on runsaasti juoksupolkuja ja ne suosivat maanläheisiä asuinpaikkoja, joissa voivat helposti kaivaa itselleen maanalaisia käytäviä. Ne välttävät avoimia alueita ja liikkuvat yleensä hämärän tultua. Rotta poistuu pesästä ainoastaan hakiessaan ravintoa. Geeniperintönä saadut ominaisuudet, neofobia (uusien asioiden pelko) sekä sopeutumiskyky ovat olleet sille korvaamattomia leviämisen kannalta.

Alkuperä ja levinneisyys

Rotta on saapunut maahamme joskus 1700-luvun loppupuolella tai 1800-luvun alkuvuosina. Alkujaan se on ilmeisesti lähtöisin Sisä-Aasiasta ja levinnyt hiljalleen ympäri maailmaa laiva- ja kauppaliikenteen yleistyessä. Englantiin rotta saapui noin 1720, Norjaan n. 1760 ja Ruotsiin hiukan ennen Suomea.

 

Levinneisyys Suomessa

Suomessa rotta on yleinen etelärannikolta Pohjanlahdelle saakka. Rotta elää yhdyskunnissa, joissa on tiukka sisäinen järjestys.

Haitat

Rotta hankkii elantonsa ihmisten hankkimista, kasvattamista ja varastoimista elintarvikkeista. Rotat syövät ainoastaan pienen osan elintarvikkeista/niiden raaka-aineista, mutta saastuttavat ulosteillaan huomattavasti suurempia määriä. Rotat voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakenteille, kaapeleille, laitteille ja pakkauksille. Ne pystyvät hampaillaan jyrsimään puuta, muoveja, pehmeitä metalleja ja jopa betonia. Rotan hapaat kasvavat jatkuvasti (jopa 14 cm vuodessa), siksi rotat jatkuvasti jyrsivät jotain, jotteivät hampaat kasvaisi liian pitkiksi ja vaikeuttaisi mm. syöntiä.

Rotat voivat myös levittää erilaisia tauteja ihmisiin ja kotieläimiin kuten esimerkiksi salmonellaa (suolistoinfektiot) ja E. coli -bakteeria.

Torjunta

Tehokas rotantorjunta edellyttää ennakoivaa torjuntaa, loukutusta ja myrkkyjen tasapainoista yhdistelmää. Ensiksi kannattaa yrittää muita torjuntakeinoja keinoja ja vasta lopuksi, ellei muu auta, siirrytään käyttämään myrkkyjä.

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat mahdollisimman jyrsijätiiviit rakenteet, siivous, toimiva jätehuolto, tiiviit elintarvike- ja rehuastiat. Mikäli jälkiä kuitenkin löytyy (ulosteita, jyrsittyjä rakenteita/pakkauksia) on kartoitettava missä tai millä alueella rotat liikkuvat sekä mahdolliset piilopaikat.

Loukkupyynnissä voidaan käyttää ns. tappoloukkuja tai elävänä pyydystäviä loukkuja. Mikäli käytetään elävänä pyydystäviä loukkuja, on pyydystetyt eläimet kuljetettava riittävän kauas, etteivät nepalaa takaisin. Näissä loukuissa voidaan käyttää syöttinä esim. juustoa, viljatuotteita, raakaa kalaa, keitettyä kananmunaa jne.

Tappoloukkujen on oltava riittävän tehokkaita, jotta pyydystettävä eläin ei joudu kärsimään loukussa. Loukkupyynnissä on muistettava, että loukut on tarkastettava kerran päivässä.

Suomessa hyväksytyt jyrsijämyrkyt ovat pääsääntöisesti ns. antikoagulantteja, eli veren hyytymisen estäjiä. Kauppavalmisteet ovat käyttövalmiita syöttejä. Syötit on aina sijoitettava syöttilaatikoihin, etteivät muut kuin kohde-eläimet altistuisi niille. Rotat karttavat kaikkea uutta ympäristössään, minkä vuoksi syöttilaatikot on pidettävä siirtelemättä kunnes syönti on alkanut. Syöttilaatikot on varsinkin alussa tarkastettava riittävän usein (katso käyttöohjeet pakkauksesta). Jatkuva ympärivuotinen syöttien esilläpito ei ole sallittua.

Syötit on poistettava torjuntatoimenpiteen päätyttyä, koska antikoagulantit ovat vaarallista jätettä.

Markkinoilla on myös erilaisia äänikarkottimia, joista ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole todistettua hyötyä.

Lisätiedot

CABI: Rattus norvegicus (brown rat)

Wikipedia: rotta, brunråtta, brown rat

Tukes: Jyrsijämyrkyt

Julkaisuja

Rotat pois nurkista. Matti Veikkolainen, Maatilan pellervo, lokakuu 2000

Rottien ja hiirien torjunta, Bengt Lindqvist, MTT, Puutarhaliitto 2014

 

Kuvauksen laatijat

Bengt Lindqvist (Luke) - päivitetty 17.5.2017