Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus)

Arabiansulkahirssi
(Cenchrus setaceus)

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0
Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus) - Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0
Kuva: Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0
Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus) - Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0
Kuva: Arto Kurtto, ©
Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus) - Arto Kurtto, ©
Kuva: Arto Kurtto, ©
Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus) - Arto Kurtto, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Poales
                • Heinäkasvit (Poaceae)
                  • Harjasheinät (Cenchrus)
Kuva: Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0
Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus) - Forest and Kim Starr, CC-BY-4.0

Luonnehdinta

Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus; syn. Pennisetum setaceum)

Arabiansulkahirssi on uhkea ja samalla melko sieväkin sekä kaikkinensa varsin omintakeisen näköinen monivuotinen heinä. Lopulta reilusti sylintäyteiset ja jopa toista metriä korkeat tiukat mättäät koostuvat lukemattomista vain millin tai pari leveistä, karheista lehdistä ja runsaista kukinnoista, jotka yltävät hoikkien korsien kohottamina lehtien yläpuolelle. Lehdet, korret ja kukinnot ovat aluksi jäykän pystyjä, mutta tapaavat vanhemmiten taipua ulospäin kaarelle (engl. fountain grass, ’suihkulähdeheinä’!). Luonnonvaraiset arabiansulkahirssit ovat enimmäkseen lehdiltään sinertävänvihreitä ja kukinnoiltaan kainon punertavia, mutta koristeviljelyssä käytetään myös kauttaaltaan paljonkin voimallisemmin punaisia muotoja ihan syvän viininpunaisiin asti.

Jopa 30 cm pitkät, lieriömäiset kukinnot ovat tarkan muodollisesti ottaen tähkämäisiä röyhyjä, mutta arkisemmin ne vertautuvat parhaiten pulloharjaan. Osakukinnot (tähkylät) sijaitsevat röyhyn rangalla (lapakolla) yksittäin tai enintään neljän ryhminä tyvellään joukko jopa 4 cm pitkiä taipuisia sukasia, jotka antavat ”pulloharjalle” pörröisen ulkonäön. Sukaset ovat tyvestään siirottavan ripsikarvaisia, mikä oikeuttaa sanan ’sulka’ heinän suomenkieliseen nimeen. Sukaset irtoavat röyhyn lapakosta yhdessä tähkylän tai tähkylöiden kanssa ja edistävät niiden leviämistä tuulen, eläinten, ihmisen, ajoneuvojen ja vedenkin matkassa. Tähkylöissä on kaksi kukkaa, mutta yleensä vain niistä ylempi voi tuottaa jyvän, koska alempi on tavallisesti marto.

Tunnistaminen

Harjasheinien suuresta suvusta (n. 110 lajia), johon sulkahirssit nykyisin sisällytetään, on riittänyt viljelykseen monia muitakin lajeja kuin arabiansulkahirssi. Suomeen asti niistä on päätynyt ainakin viisi, joista koristesulkahirssi (Cenchrus purpurascens; syn. Pennisetum alopecuroides) ja untuvasulkahirssi (C. longisetus; syn P. villosum) sekä etenkin idänsulkahirssi (C. orientalis; syn. P. orientale) muistuttavat melkoisesti arabiansulkahirssiä. Varma lajilleen määrittäminen voi vaatia heinien kukintorakenteisiin perehtyneen asiantuntijan. Lisäksi sulkahirssilajien rajoittamisessa ja luokittelussa on yhä erimielisyyksiä, myös arabiansulkahirssin osalta. Viljelylajikkeet tuovat vielä oman haasteensa tunnistamiseen.

Alkuperä ja levinneisyys

Arabiansulkahirssin laaja luontaislevinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Afrikasta Lähi-itään sekä juuri ja juuri Eurooppaan Sisilian luoteisosiin ja Liparin saarelle. Luonnonvaraistuneena ja usein haitallisena vieraslajina tämä heinä on Euroopan ulkopuolella läsnä ainakin eteläisessä Afrikassa, Indonesiassa (Jaava), Australiassa, Uudessa Seelannissa, Mikronesiassa, Havaijilla, Yhdysvaltain mantereen eteläosissa, Karibian saarilla (Guadeloupe, Puerto Rico) ja Bermudalla. Euroopassa arabiansulkahirssi on ilmoitettu luonnonvaraisena vakiintuneeksi Espanjassa (myös Baleaareilla ja Kanariansaarilla), Maltalla, Portugalissa, Ranskassa ja Sardiniassa, mutta esiintymien pysyvyydestä ja mahdollisesta haitallisuudesta muualla kuin Kanariansaarilla on vielä jossain määrin epätietoisuutta.

Ankaraakin kuivuutta hyvin kestävänä arabiansulkahirssi kuuluu sekä luontais- että tulokasalueillaan ennen muuta hiekkaisten, soraisten, kivikkoisten ja kallioisten kuivakkojen kasvistoon. Usein se on asettunut ihmisen vaihtelevasti kajoamille paikoille, kuten tienvarsille, tieleikkauksiin, eroosiouomiin, kaivosten jätekummuille, kaivantoihin ja laidunnetuille kivikkorinteille. Kanarialla laji on laajalti yleinen ja haitallisimpia vieraslajeja mielipaikkoinaan myös uomarotkojen (barrancojen) sorapohjat, jotka ovat patojen vuoksi nykyään enimmältään kuivilla.

Suomen ilmasto on arabiansulkahirssin luonnonvaraistumiselle selvästi liian ankara. Mutta koristekasvina – myös kuivakukka-asetelmiin – lajia voi viljellä kesäkukkana Suomea myöten. Koristeviljelyn lisäksi arabiansulkahirssin valloitusretkiä ovat maailmalla edistäneet sen käyttö dyynien sitomiseen, eroosion rajoittamiseen ja maisemointiin.

 

Haitat

Kuivuuden ja siihen usein liittyvän tulen sieto, enimpien eläinten ravinnoksi kelpaamattomuus, ns. C4-yhteyttämiseen liittyvä nopeakasvuisuus ja tiukka mätästävyys sekä ilmeisen hyvät jyvätuotto ja jyvistä leviäminen tekevät arabiansulkahirssistä aggressiivisen valtaajan, Niinpä se helposti häätää tieltään tulokasalueidensa alkuperäiskasveja, myös kovasti uhanalaisia (mm. Havaiji, Teneriffa), sekä muuttaa kuivien tienoiden suojelualueiden kasvillisuutta ja tekee luonnonheinikoita laiduntamiseen sopimattomiksi. Kuivakkaversoisena se myös itse lisää maastonsa palokuormaa ja sitenkin lopulta hyödyttää itseään ja haittaa monia muita kasveja sekä myös maassa pesiviä lintuja ja muita eläimiä.

Torjunta

Eräät rikkakasvien torjunta-aineet tehoavat arabiansulkahirssiin. Mekaanisesti lajia voi yrittää torjua siementaimien kitkemisellä (helppoa) ja mättäiden maasta kaivamisella (työlästä ja vaatii suojausta pisteliäitä lehtiä ja kukintoja vastaan). Kaikkinensa lajin torjunta ja kurittaminen on kallista ja vaikeaa, mistä kertovat epäonnistumiset Gran Canarialla ja Teneriffalla.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Lisätiedot

EU non-native species risk analysis: Pennisetum setaceum (available in the internet) http://www.cabi.org/isc/datasheet/116202

Veldkamp, J.F. 2014: A revision of Cenchrus incl. Pennisetum (Gramineae) in Malesia with some general nomenclatural notes. – Blumea 59: 59–79. https://doi.org/10.3767/000651914X684376

Kuvauksen laatijat

Arto Kurtto, LUOMUS, 2017